Hippasen verran höpinää

Huomasin taannoisen mätsärin alla, että Jatsin rabies on ohittanut päiväyksen. Se oli Jatsin onnenpäivä kun epänäyttelykoira säästyi kehään menolta, mutta muita hommia varten se piikki piti käydä ottamassa. Aamutuimaan suunnattiin Outokumpuun Kirsi-tädin vastaanotolle ja koiruus sai kutittavan piikin. Painoa oli 19,8 kg ja Kirsikin oli sitä mieltä, että ei se ainakaan ylipainoinen ole. Sanoin, että omaan silmään se on kovin pötikkä, mutta kaipa ne leikatut nartut vaan ovat pötiköitä. Ja metrojunan mallinen Hippa vielä lisää sitä illuusiota. Selkä vaivaa edelleen silloin tällöin. Hieronta helpottaa, mutta se on vain hetken helpotus. Kapasen Heli saa Jatsin asiakkaakseen, kunhan saan ensin ajan varattua. Katsotaan sen jälkeen selviääkö vian sijainti vai joutuuko kuvauttamaan.

Tämä viikko alkoi mukavasti, kun heti maanantaiaamuna lähdettiin tyttöjen kanssa Miimin luokse lenkille ja peräti treenaamaan. Aatokset sievistä sipposista pihatreeneistä haihtuivat, kun perille päästyä näin pihan täyttyneen autoista ja mahdoton tohina päällä. Kattoremonttia olivat tekemässä. Muutama mukava remppamies kuuli kunnian kukon laulavan koiramaisella äänellä jo talon omien toimesta ja minun koirat tulivat vielä komentelemaan lisää. Mahtaa kirkonkylällä juttu lentää, miten hulluja koiria meillä on. Paitsi yksi, nimittäin ihana Viia-neito. Käytiin ensin koko jengillä viianmittainen lenkki ja pikku söpöläinen ihastui Hippaan. Kävi se välillä Jatsiakin moikkaamassa, mutta isotäti oli aika nyrpeän oloinen. Pami innostui välillä kurmottamaan tyttöään ja Viia oli heti juonessa mukana. On siinä pennulla asennetta! Viian päikkäreitten aikaan käytiin isojen kanssa pitempi lenkki ja sen jälkeen suunnattiin Liperin torille tottistelemaan. Jatsille testattiin leirillä opittua eteenmenotek

Hipan tärppipäivät on käsillä. Hyvä ihme sentään miten pitää olla silmät selässäkin tuon itsepäisen pässin kanssa liikuskellessa. Onneksi lähiseudun urokset ovat narun jatkeena tai aitauksissa, mutta joka naapuriin pitää käydä kuikuilemassa, jos vaikka jostain raosta pääsisi lähempään kanssakäymiseen. Aamulenkki oli joka tapauksessa ihanan leppoisa ja aurinkoinen. Tietoisku: Keskivertohenkilöltä menee reilun kilometrin verran 0,33:n oluttölkin tyhjentämiseen. Se, onko tahti hidas vai nopea, riippuu siitä onko henkilö liikkeellä jalan, pyörällä vai autolla. Sivuseikka meille, mutta matkan varrella kaksi tölkkiä odotti hangella noutajaansa. Miksi lähteä kahlaamaan kun on nelijalkainen mukana. Ensimmäisen haku oli tuskan paikka ja tahtojen taistelu tuttuun tyyliin: "Onks pakko jos ei taho? Kun se tuntuu pahalta ja rapisee kamalalla äänellä." Ei rapise jos ei rutista, mutta sanopas se Rouskuleuka-Jatsille. Tiukan käskyttämisen jälkeen tölkki tuli ja toinen oli helppo nakki. Tölkk

Aamulla otin härkää sarvesta eli lapiota kahvasta. Olen tässä talven mittaan harrastanut keräilyä, nimittäin lumen keräilyä liiterin katolle, mutta pikkuhiljaa röttelövanhus alkoi säälittää. Huopakatosta ja lumen järjettömästä määrästä johtuen ei ollut putoamisvaaraa, joten homma kävi kevyestä kenttäjumpasta. Kun hyppäsin tikkailta katolle ja saman tien putosin haaranperiä myöten alaspäin, alkoi kiinnostaa paljonko on paljon. Kamera ja rullamitta valaisivat tilannetta. Olihan tuota! Huilatessa soitin Miimille, että josko vaikka lähtisi lenkille. Vielä mitä, töissä oli mokoma ja tämmöisenä päivänä! Siinä jutellessa mainosti Joven match showta ja yllytti menemään sinne. Päätin lähteä, koska paikkana oli Mehtimäen parkkihalli ja Hippa kaipasi juuri senlaatuista kokemusta ja saisi samalla näyttelytreeniä. Ensin ajattelin ottaa sinne molemmat, mutta vilkaisu Jatsin terveyskorttiin muutti mieleni. Rabiesrokotus oli mennyt vanhaksi, joten se pelasti Jatsi-paran asialta jota inhoaa yli kaiken.

Tänään aamupäivällä pikku Hippis aloitti ekan juoksunsa. Voi ihme, onko se jo niin iso? Jatsi on tosiaan muutaman päivän räyhännyt Hipan kimpussa ja ipana on ollut onnesta soikeana kun kaveri leikkii. No, talon "uros" vaan yritti hoitaa hommiaan, mutta samapa se kun lopputulos miellyttää. Ei Hippa nyt niin mielissään Jatsin astumisyrityksistä ole, mutta vetreänä neitinä kiepsahtaa alta pois ja se siitä. Muutenkin se on joutoajat oudon mietteliäs eikä lenkilläkään meno ole ihan päätöntä. Olen sanaton. Tämmöistäkö se elämä oikean nartun kanssa on?

Ollaan suunniteltu pentutreffejä jo pitemmän aikaa. Varsinkin Mirka olisi ollut innokkaimpana tulemaan Tessun kanssa meille, mutta sairastelujen takia joutui jättäytymään pois. Harmin paikka, mutta aikaa on jos elonpäiviä riittää. Miimi, Unski ja Pami tulivat ensin ja jonkin ajan päästä Anna-Maija ja Romeo Jennan ja Toman kanssa. Lähdettiin läppäsemään tietä pitkin rantaan. Venerannasta on lingolla putsattu hyvä tie kävellä ja koirilla oli lystiä. Hipalla ja Tomalla on omat juttunsa, mutta nyt oli Romeo kolmantena pyöränä. Toma oli sitä mieltä, että Hippa on hänen yksityisomaisuutta ja tuppasi ärhentelemään velipojalle. Romeo fiksuna alistui ja rauhoitteli mokomaa rähjää muutenkin, joten sopu säilyi. Jatsi ei ole ikinä tykännyt porukkariehunnasta ja mennä huristeli taas ylhäisessä yksinäisyydessään joukon keulilla. Kun Pami huolehti pentujen kurittamisesta, ei varsinaisen poliisin edes tarvinnut puuttua asioihin. Otettiin vielä poseerauskuvat kaikista nelijalkaisista. Hippa ei olisi ko

Tuli piipahdettua tyttöporukalla Tampereella. Tai ainakin siellä päin, niin kun täältä katsottuna on niin paljon helpompi sanoa. Aussieyhdistyksen vuosikokous oli tällä kertaa Lempäälässä Ideaparkissa. Lähdin jo lauantaina Hipan ja Jatsin kanssa reissuun, aikomuksena olla Marrun ja Janin luona yötä. Nappasin Hannen Varkaudesta mukaan ja kuinka ollakaan, Mari oli siellä myös. Varkauden ABC on kyllä semmoinen paikka, että jos siellä ei törmää kehenkään tuttuun niin ihme on. Matka jatkui ja juttu luisti. Marru oli antanut hyvät ajo-ohjeet ja Hanne toimi navigaattorina. Tuli Ruutanaan vievä ramppi ja illan hämärtyessä muutama kilometri ajettiin pientä kylätietä. "Salen jälkeen oikealle Jussilantielle", luki Hanne ohjeita. "Tuossa on kauppa mutta se on Siwa, katotaan jos kohta ois Salekin." "Hei, siinä oli Jussilantie!" Hanne huusi, mutta myöhäistä se siinä vaiheessa oli. Ajoin vähän matkaa seuraavaan tienhaaraan, jossa pääsi kääntymään ympäri. Ihmeteltiin maja

Eilisellä kauppareissulla tarttui mukaan tytöille uusi lelu. Pyysin myyjää etsimään minulle mahdollisimman halvan jalkapallon ja täyttämään sen niin pinkeäksi että soi. Siitäpä se riemu repesi. Hippa ei voinut millään käsittää, miten joku esine voi olla niin pyöreä ja liukas. (Edit: Katos peijoonia kun oli joku ruudinkeksijä laittanu kuvat väärään järjestykseen...) Tuu alas pallo! Äläs nyt kakara yritä kun täti näyttää. Tää on isojen tyttöjen laji! Tyhmä Jatsi, saan miekin sillä pelata! Höh, nyt se vei sen! Minäminä!! Varmana otan sen! Minäpäs! No etkö nyt voi pysähtyä! Paikka!! Njäähhäh, sainpas sen! Ja sitä rataa, uudestaan ja uudestaan. Jos ne nyt jo saa pallon hampaisiinsa niin kauankohan se yleensä kestää käytössä? Mene ja tiedä. * * * Rauha maahan ja rantaan. Tässä eräänä iltana leikin järvikortteilla ja vastavalolla.