Huomasin taannoisen mätsärin alla, että Jatsin rabies on ohittanut päiväyksen. Se oli Jatsin onnenpäivä kun epänäyttelykoira säästyi kehään menolta, mutta muita hommia varten se piikki piti käydä ottamassa.
Aamutuimaan suunnattiin Outokumpuun Kirsi-tädin vastaanotolle ja koiruus sai kutittavan piikin. Painoa oli 19,8 kg ja Kirsikin oli sitä mieltä, että ei se ainakaan ylipainoinen ole. Sanoin, että omaan silmään se on kovin pötikkä, mutta kaipa ne leikatut nartut vaan ovat pötiköitä. Ja metrojunan mallinen Hippa vielä lisää sitä illuusiota.
Selkä vaivaa edelleen silloin tällöin. Hieronta helpottaa, mutta se on vain hetken helpotus. Kapasen Heli saa Jatsin asiakkaakseen, kunhan saan ensin ajan varattua. Katsotaan sen jälkeen selviääkö vian sijainti vai joutuuko kuvauttamaan.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
torstai 24. maaliskuuta 2011
Koko viikko kaikenlaista hulinaa
Tämä viikko alkoi mukavasti, kun heti maanantaiaamuna lähdettiin tyttöjen kanssa Miimin luokse lenkille ja peräti treenaamaan. Aatokset sievistä sipposista pihatreeneistä haihtuivat, kun perille päästyä näin pihan täyttyneen autoista ja mahdoton tohina päällä.
Kattoremonttia olivat tekemässä. Muutama mukava remppamies kuuli kunnian kukon laulavan koiramaisella äänellä jo talon omien toimesta ja minun koirat tulivat vielä komentelemaan lisää. Mahtaa kirkonkylällä juttu lentää, miten hulluja koiria meillä on.
Paitsi yksi, nimittäin ihana Viia-neito. Käytiin ensin koko jengillä viianmittainen lenkki ja pikku söpöläinen ihastui Hippaan. Kävi se välillä Jatsiakin moikkaamassa, mutta isotäti oli aika nyrpeän oloinen. Pami innostui välillä kurmottamaan tyttöään ja Viia oli heti juonessa mukana. On siinä pennulla asennetta!
Viian päikkäreitten aikaan käytiin isojen kanssa pitempi lenkki ja sen jälkeen suunnattiin Liperin torille tottistelemaan.
Jatsille testattiin leirillä opittua eteenmenotekniikkaa liinan kanssa ja Miimi oli kentän reunassa palkkaamassa. Olisihan se pitänyt arvata, herkkis on herkkis vaikka voissa paistaisi. Pieni nyppäisy liinasta maahanmenon tehostamiseksi aiheutti syvää paheksuntaa ja vielä pahempaa ennakointia. Saa nyt nähdä, miten sen kanssa tehdään kun vauhtia ei missään nimessä ole tarkoitus tappaa.
Luoksetuloa treenattiin Miimin (tai jonkun viisaan) oppien mukaan eli lussupallo haarojen väliin ja sen saa heti kun tulee tarpeeksi lähelle. Jatsi oli oma tyypillinen itsensä: "Onks se nyt ihan varma että saan ottaa tuon tuosta?"
Saipahan vähän uutta ajateltavaa.
Muut liikkeet meni oikein hyvin. Intoa piisasi, mutta ei liikaa.
Hipalle oli vieras paikka ja Pamin läsnäolo vähän turhan rankka yhdistelmä. Keskittyminen tökki ja minulla oli yksi käsi liian vähän, kun yhdessä oli hihna, toisessa naksu ja jollain olisi pitänyt nameja kaivaa taskusta. Sähläämiseksihän se meni.
Eipä mitään, pienikin treeni on parempi kuin ei mitään. Kotona oli tosi tyytyväistä ja rauhallista porukkaa.
Tänään menin heti aamusta kaupunkiin kun uskollista Passattiani piti korjata. Korjaamolta suoraan työkeikalle ja iltapäivä oli pitkällä ennen kuin kotiin pääsin. Sen huomasi taas jälleen. Matonkudekerä oli purkautunut tupaan ja vessapaperirulla oli purettu takaisin selluloosaksi vessassa. Hippamaista puuhastelua, mutta ruksi seinään siitä hyvästä, että yhtään kuulakärkikynää ei oltu syöty.
Parin päivän sulattelutauko tottiksen suhteen teki hyvää. Käytiin lenkki ihan järjettömässä tuiskussa ja tuulessa, jonka jälkeen otettiin pihatreenit. Uskomaton suoritus minulta, jo toiset tällä viikolla!
Jatsi sai kerrata eteenmenon ilman liinaa ja vauhtia oli. Maahanmeno oli hidas, mutta muutama käsky takaisin ja lievän turhautumisen kautta saavutettiin hyvä ja nopea suoritus. Kertaakaan ei karannut pallolle.
Luoksetulo oli mennyt hyvin jakeluun ja hautunut siellä puolikypsäksi. Kieltämättä koiran törmääminen melko arassa paikassa olevan pallon kimppuun sattuu vähän, mutta mitäpä ei tekisi tiiviin luoksetulon eteen. Toimii Jatsilla!
Entäs Hippa. Koira on reilun kuukauden kuluttua vuoden ikäinen eikä osaa juuri mitään. Nopea se on kyllä oppimaan, kun minä olisin yhtä nopea omassa osuudessani.
Pikkuhiljaa alan nimittäin uskoa, että nämä kaksi ovat ihan eri ominaisuuksilla varustettuja.
Jos Jatsilla menee kuppi nurin taistelulla palkkaamisesta niin Hipalla ei mene. Sen koiran pää kestää vaikka minkälaiset leikit! Olen ollut tähän asti aivan liian varovainen palkkauksessa ja ihan turhaan.
Lussupallo on Jatsin palkkauksessa maailman paras väline, mutta Hipalla se ei toimi. Mokoma vihreä hyppypapu kun ei pysy suussa ja koko homma lässähtää pallon saalistamiseen.
Räsypatukka sen sijaan pelittää. Hippa irrottaa käskystä ja tuo sitä minulle, eli ei lähde lelun kanssa sooloilemaan.
Perusasento alkoi sujua ilman käsiohjausta joko räsy- tai namipalkalla.
Noutokapula on varsinainen kiusa. Hipalla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde siihen vekottimeen. Olen treenannut kapulan kanssa vain naksulla, että tyyppi käyttäisi fiksuja aivojaan. Se osaa ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä nanosekunnin ajan, josta naksu palkaksi.
Kun vaadin pitämään kaksi nanosekuntia, kapula putosi ja koira alkoi kiukuta joko minulle tai kapulalle. Varsinkin kapulalle kiukkuaminen on lystiä kuultavaa. Tietää tasan tarkkaan, mistä hyvästä naksu kuuluu, mutta kun. Jos kuitenkin saisi namin haukkumalla ja temppuilemalla.
Maahanmeno Hipalla on nopea ja se jopa pysyi maassa hetken aikaa. Kahdesti päivässä ruokakupin kanssa treenaaminen näköjään auttaa.
Mahtavia tyyppejä, omat keekoilut kummallakin.
Jatsin selkä ja lavat pysyvät kunnossa säännöllisellä hieronnalla. Suunnittelin, että kokeilen vielä jälkikokeita tulevana kesänä. Jos hypyt eivät suju tai muuten käy liian rankaksi, jätetään kisat. Mutta kun ne pari puuttuvaa ykköstä vaan jossain takaraivon tienoilla kummittelee...
Kattoremonttia olivat tekemässä. Muutama mukava remppamies kuuli kunnian kukon laulavan koiramaisella äänellä jo talon omien toimesta ja minun koirat tulivat vielä komentelemaan lisää. Mahtaa kirkonkylällä juttu lentää, miten hulluja koiria meillä on.
Paitsi yksi, nimittäin ihana Viia-neito. Käytiin ensin koko jengillä viianmittainen lenkki ja pikku söpöläinen ihastui Hippaan. Kävi se välillä Jatsiakin moikkaamassa, mutta isotäti oli aika nyrpeän oloinen. Pami innostui välillä kurmottamaan tyttöään ja Viia oli heti juonessa mukana. On siinä pennulla asennetta!
Viian päikkäreitten aikaan käytiin isojen kanssa pitempi lenkki ja sen jälkeen suunnattiin Liperin torille tottistelemaan.
Jatsille testattiin leirillä opittua eteenmenotekniikkaa liinan kanssa ja Miimi oli kentän reunassa palkkaamassa. Olisihan se pitänyt arvata, herkkis on herkkis vaikka voissa paistaisi. Pieni nyppäisy liinasta maahanmenon tehostamiseksi aiheutti syvää paheksuntaa ja vielä pahempaa ennakointia. Saa nyt nähdä, miten sen kanssa tehdään kun vauhtia ei missään nimessä ole tarkoitus tappaa.
Luoksetuloa treenattiin Miimin (tai jonkun viisaan) oppien mukaan eli lussupallo haarojen väliin ja sen saa heti kun tulee tarpeeksi lähelle. Jatsi oli oma tyypillinen itsensä: "Onks se nyt ihan varma että saan ottaa tuon tuosta?"
Saipahan vähän uutta ajateltavaa.
Muut liikkeet meni oikein hyvin. Intoa piisasi, mutta ei liikaa.
Hipalle oli vieras paikka ja Pamin läsnäolo vähän turhan rankka yhdistelmä. Keskittyminen tökki ja minulla oli yksi käsi liian vähän, kun yhdessä oli hihna, toisessa naksu ja jollain olisi pitänyt nameja kaivaa taskusta. Sähläämiseksihän se meni.
Eipä mitään, pienikin treeni on parempi kuin ei mitään. Kotona oli tosi tyytyväistä ja rauhallista porukkaa.
Tänään menin heti aamusta kaupunkiin kun uskollista Passattiani piti korjata. Korjaamolta suoraan työkeikalle ja iltapäivä oli pitkällä ennen kuin kotiin pääsin. Sen huomasi taas jälleen. Matonkudekerä oli purkautunut tupaan ja vessapaperirulla oli purettu takaisin selluloosaksi vessassa. Hippamaista puuhastelua, mutta ruksi seinään siitä hyvästä, että yhtään kuulakärkikynää ei oltu syöty.
Parin päivän sulattelutauko tottiksen suhteen teki hyvää. Käytiin lenkki ihan järjettömässä tuiskussa ja tuulessa, jonka jälkeen otettiin pihatreenit. Uskomaton suoritus minulta, jo toiset tällä viikolla!
Jatsi sai kerrata eteenmenon ilman liinaa ja vauhtia oli. Maahanmeno oli hidas, mutta muutama käsky takaisin ja lievän turhautumisen kautta saavutettiin hyvä ja nopea suoritus. Kertaakaan ei karannut pallolle.
Luoksetulo oli mennyt hyvin jakeluun ja hautunut siellä puolikypsäksi. Kieltämättä koiran törmääminen melko arassa paikassa olevan pallon kimppuun sattuu vähän, mutta mitäpä ei tekisi tiiviin luoksetulon eteen. Toimii Jatsilla!
Entäs Hippa. Koira on reilun kuukauden kuluttua vuoden ikäinen eikä osaa juuri mitään. Nopea se on kyllä oppimaan, kun minä olisin yhtä nopea omassa osuudessani.
Pikkuhiljaa alan nimittäin uskoa, että nämä kaksi ovat ihan eri ominaisuuksilla varustettuja.
Jos Jatsilla menee kuppi nurin taistelulla palkkaamisesta niin Hipalla ei mene. Sen koiran pää kestää vaikka minkälaiset leikit! Olen ollut tähän asti aivan liian varovainen palkkauksessa ja ihan turhaan.
Lussupallo on Jatsin palkkauksessa maailman paras väline, mutta Hipalla se ei toimi. Mokoma vihreä hyppypapu kun ei pysy suussa ja koko homma lässähtää pallon saalistamiseen.
Räsypatukka sen sijaan pelittää. Hippa irrottaa käskystä ja tuo sitä minulle, eli ei lähde lelun kanssa sooloilemaan.
Perusasento alkoi sujua ilman käsiohjausta joko räsy- tai namipalkalla.
Noutokapula on varsinainen kiusa. Hipalla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde siihen vekottimeen. Olen treenannut kapulan kanssa vain naksulla, että tyyppi käyttäisi fiksuja aivojaan. Se osaa ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä nanosekunnin ajan, josta naksu palkaksi.
Kun vaadin pitämään kaksi nanosekuntia, kapula putosi ja koira alkoi kiukuta joko minulle tai kapulalle. Varsinkin kapulalle kiukkuaminen on lystiä kuultavaa. Tietää tasan tarkkaan, mistä hyvästä naksu kuuluu, mutta kun. Jos kuitenkin saisi namin haukkumalla ja temppuilemalla.
Maahanmeno Hipalla on nopea ja se jopa pysyi maassa hetken aikaa. Kahdesti päivässä ruokakupin kanssa treenaaminen näköjään auttaa.
Mahtavia tyyppejä, omat keekoilut kummallakin.
Jatsin selkä ja lavat pysyvät kunnossa säännöllisellä hieronnalla. Suunnittelin, että kokeilen vielä jälkikokeita tulevana kesänä. Jos hypyt eivät suju tai muuten käy liian rankaksi, jätetään kisat. Mutta kun ne pari puuttuvaa ykköstä vaan jossain takaraivon tienoilla kummittelee...
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Avaraa luontoa ja ihmisen sotkuja
Hipan tärppipäivät on käsillä. Hyvä ihme sentään miten pitää olla silmät selässäkin tuon itsepäisen pässin kanssa liikuskellessa. Onneksi lähiseudun urokset ovat narun jatkeena tai aitauksissa, mutta joka naapuriin pitää käydä kuikuilemassa, jos vaikka jostain raosta pääsisi lähempään kanssakäymiseen.
Aamulenkki oli joka tapauksessa ihanan leppoisa ja aurinkoinen.
Tietoisku:
Keskivertohenkilöltä menee reilun kilometrin verran 0,33:n oluttölkin tyhjentämiseen. Se, onko tahti hidas vai nopea, riippuu siitä onko henkilö liikkeellä jalan, pyörällä vai autolla.
Sivuseikka meille, mutta matkan varrella kaksi tölkkiä odotti hangella noutajaansa. Miksi lähteä kahlaamaan kun on nelijalkainen mukana.
Ensimmäisen haku oli tuskan paikka ja tahtojen taistelu tuttuun tyyliin: "Onks pakko jos ei taho? Kun se tuntuu pahalta ja rapisee kamalalla äänellä."
Ei rapise jos ei rutista, mutta sanopas se Rouskuleuka-Jatsille. Tiukan käskyttämisen jälkeen tölkki tuli ja toinen oli helppo nakki.
Tölkkien välillä ehdittiin häiritä kettuparin seurustelua. Niillä oli varmaan kevään kunniaksi hellä hetki menossa, kun me häiriköt osuttiin paikalle. Siellä ne paineli pellolla peräkanaa hännät putkella. Ihania otuksia!
Aika hyvä saldo. Villieläimiä, esineruututreeni ja 30 senttiä - tai centtiä vai mitenkä se kirjoitetaan - kylmää käteistä kaupan päälle.
Aamulenkki oli joka tapauksessa ihanan leppoisa ja aurinkoinen.
Tietoisku:
Keskivertohenkilöltä menee reilun kilometrin verran 0,33:n oluttölkin tyhjentämiseen. Se, onko tahti hidas vai nopea, riippuu siitä onko henkilö liikkeellä jalan, pyörällä vai autolla.
Sivuseikka meille, mutta matkan varrella kaksi tölkkiä odotti hangella noutajaansa. Miksi lähteä kahlaamaan kun on nelijalkainen mukana.
Ensimmäisen haku oli tuskan paikka ja tahtojen taistelu tuttuun tyyliin: "Onks pakko jos ei taho? Kun se tuntuu pahalta ja rapisee kamalalla äänellä."
Ei rapise jos ei rutista, mutta sanopas se Rouskuleuka-Jatsille. Tiukan käskyttämisen jälkeen tölkki tuli ja toinen oli helppo nakki.
Tölkkien välillä ehdittiin häiritä kettuparin seurustelua. Niillä oli varmaan kevään kunniaksi hellä hetki menossa, kun me häiriköt osuttiin paikalle. Siellä ne paineli pellolla peräkanaa hännät putkella. Ihania otuksia!
Aika hyvä saldo. Villieläimiä, esineruututreeni ja 30 senttiä - tai centtiä vai mitenkä se kirjoitetaan - kylmää käteistä kaupan päälle.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Pitkästä aikaa katolla ja vielä pitemmästä aikaa mätsärissä
Aamulla otin härkää sarvesta eli lapiota kahvasta. Olen tässä talven mittaan harrastanut keräilyä, nimittäin lumen keräilyä liiterin katolle, mutta pikkuhiljaa röttelövanhus alkoi säälittää. Huopakatosta ja lumen järjettömästä määrästä johtuen ei ollut putoamisvaaraa, joten homma kävi kevyestä kenttäjumpasta.
Kun hyppäsin tikkailta katolle ja saman tien putosin haaranperiä myöten alaspäin, alkoi kiinnostaa paljonko on paljon. Kamera ja rullamitta valaisivat tilannetta.
Olihan tuota!
Huilatessa soitin Miimille, että josko vaikka lähtisi lenkille. Vielä mitä, töissä oli mokoma ja tämmöisenä päivänä! Siinä jutellessa mainosti Joven match showta ja yllytti menemään sinne. Päätin lähteä, koska paikkana oli Mehtimäen parkkihalli ja Hippa kaipasi juuri senlaatuista kokemusta ja saisi samalla näyttelytreeniä.
Ensin ajattelin ottaa sinne molemmat, mutta vilkaisu Jatsin terveyskorttiin muutti mieleni. Rabiesrokotus oli mennyt vanhaksi, joten se pelasti Jatsi-paran asialta jota inhoaa yli kaiken.
Hallissa kaikui hirveästi ja joku nuori sakemannintapainen elukka piti ihan korviahuumaavaa meteliä koko ajan. Verenpaine ihan nousi sitä ulvontaa kuunnellessa.
Hipan käytös yllätti heti ovella. Se ei ollut moksiskaan koko paikasta! Meni kuin kotiinsa ja häntä oli esillä. Kehään pääsyä odotellessa se rauhoittui ja kun meidän vuoro tuli, esiintyi niin kuin olisi treenattu enemmänkin. Minun taitava pieni muru!
Vähän ihmetytti kun tuomari pyysi minua näyttämään Hipalta hampaat. Mitäs varten näillä kinkereillä käydään ellei siksi, että joku täysin tuntematon ronkkii koiralta hampaat? Hipalla oli Tuusnimellä Eerolan tunkiessa suuhun vähän wtf -olo, joten ajattelin sen saavan nyt kaipaamaansa harjoitusta. Hm, ajattelin sitten väärin.
Parina meillä oli berniuros, joka vähän pompahteli kulkiessaan sen minkä ehdin syrjäsilmällä vilkuilla. Tuumailin, että nyt menee hyvin kun Hippa esiintyi niin sievästi. Seisomaankin napsahti ihan salamana.
No, sinisen nauhan se tuomari meille silti kiikutti. Outoa, mutta olkoon kun se oli purutikun ympärille kääritty.
Jäimme odottamaan ryhmäkehää ja yllätys oli melkoinen, kun tuomari valitsi meidät neljän jatkoon menevän joukkoon ja siitä kolmanneksi. Saatiin hieno ruusuke ja namipussi kotiinviemisiksi. Sehän meni paremmin kuin hyvin!
Pirisen Maarit oli kelpiensä kanssa samassa kehässä ja pikkuisen siinä porukalla ihmeteltiin tuomarin niin sanottua linjaa.
Heillä oli ollut parina mopsi, ja tuomari sanoi tykänneensä mopsin rauhallisista liikkeistä. Tä?
Seija oli Polan kanssa paikalla myös ja samoin hänen kanssa naureskeltiin sitä kun tässä kehässä pikkupuudelit veivät punanauhat. No ei ihan järjestään, mutta kuitenkin.
Luulin, että mätsäreissä nimenomaan treenataan oikeaa näyttelykäyttäytymistä ja arvosteluperusteena on koiran iloinen esiintyminen, sen kaunis käsittely esittäjältä, yhteistyö ja niin edelleen. Eikä turkin runsaus, hieno väri tai lennokkaat liikkeet.
Niin ainakin oli ennen vanhaan kun Liperin Kennelkerhon riveissä näitä järkättiin. Yrittävätkö nykyajan mätsärituomarit esittää "oikeaa" tuomaria? Oikaiskaa jos olen väärässä.
Ihan sama. Kun Hippa kerran osaa tämän jutun näin hyvin, niin mitäpä me suotta maksullisissa treeneissä käydään. Harjoitellaan niitä juttuja mitä ei osata, ja niitä on paljon!
Kun hyppäsin tikkailta katolle ja saman tien putosin haaranperiä myöten alaspäin, alkoi kiinnostaa paljonko on paljon. Kamera ja rullamitta valaisivat tilannetta.
Olihan tuota!
Huilatessa soitin Miimille, että josko vaikka lähtisi lenkille. Vielä mitä, töissä oli mokoma ja tämmöisenä päivänä! Siinä jutellessa mainosti Joven match showta ja yllytti menemään sinne. Päätin lähteä, koska paikkana oli Mehtimäen parkkihalli ja Hippa kaipasi juuri senlaatuista kokemusta ja saisi samalla näyttelytreeniä.
Ensin ajattelin ottaa sinne molemmat, mutta vilkaisu Jatsin terveyskorttiin muutti mieleni. Rabiesrokotus oli mennyt vanhaksi, joten se pelasti Jatsi-paran asialta jota inhoaa yli kaiken.
Hallissa kaikui hirveästi ja joku nuori sakemannintapainen elukka piti ihan korviahuumaavaa meteliä koko ajan. Verenpaine ihan nousi sitä ulvontaa kuunnellessa.
Hipan käytös yllätti heti ovella. Se ei ollut moksiskaan koko paikasta! Meni kuin kotiinsa ja häntä oli esillä. Kehään pääsyä odotellessa se rauhoittui ja kun meidän vuoro tuli, esiintyi niin kuin olisi treenattu enemmänkin. Minun taitava pieni muru!
Vähän ihmetytti kun tuomari pyysi minua näyttämään Hipalta hampaat. Mitäs varten näillä kinkereillä käydään ellei siksi, että joku täysin tuntematon ronkkii koiralta hampaat? Hipalla oli Tuusnimellä Eerolan tunkiessa suuhun vähän wtf -olo, joten ajattelin sen saavan nyt kaipaamaansa harjoitusta. Hm, ajattelin sitten väärin.
Parina meillä oli berniuros, joka vähän pompahteli kulkiessaan sen minkä ehdin syrjäsilmällä vilkuilla. Tuumailin, että nyt menee hyvin kun Hippa esiintyi niin sievästi. Seisomaankin napsahti ihan salamana.
No, sinisen nauhan se tuomari meille silti kiikutti. Outoa, mutta olkoon kun se oli purutikun ympärille kääritty.
Jäimme odottamaan ryhmäkehää ja yllätys oli melkoinen, kun tuomari valitsi meidät neljän jatkoon menevän joukkoon ja siitä kolmanneksi. Saatiin hieno ruusuke ja namipussi kotiinviemisiksi. Sehän meni paremmin kuin hyvin!
Pirisen Maarit oli kelpiensä kanssa samassa kehässä ja pikkuisen siinä porukalla ihmeteltiin tuomarin niin sanottua linjaa.
Heillä oli ollut parina mopsi, ja tuomari sanoi tykänneensä mopsin rauhallisista liikkeistä. Tä?
Seija oli Polan kanssa paikalla myös ja samoin hänen kanssa naureskeltiin sitä kun tässä kehässä pikkupuudelit veivät punanauhat. No ei ihan järjestään, mutta kuitenkin.
Luulin, että mätsäreissä nimenomaan treenataan oikeaa näyttelykäyttäytymistä ja arvosteluperusteena on koiran iloinen esiintyminen, sen kaunis käsittely esittäjältä, yhteistyö ja niin edelleen. Eikä turkin runsaus, hieno väri tai lennokkaat liikkeet.
Niin ainakin oli ennen vanhaan kun Liperin Kennelkerhon riveissä näitä järkättiin. Yrittävätkö nykyajan mätsärituomarit esittää "oikeaa" tuomaria? Oikaiskaa jos olen väärässä.
Ihan sama. Kun Hippa kerran osaa tämän jutun näin hyvin, niin mitäpä me suotta maksullisissa treeneissä käydään. Harjoitellaan niitä juttuja mitä ei osata, ja niitä on paljon!
torstai 10. maaliskuuta 2011
Sitähän se oli mitä epäilinkin
Tänään aamupäivällä pikku Hippis aloitti ekan juoksunsa. Voi ihme, onko se jo niin iso?
Jatsi on tosiaan muutaman päivän räyhännyt Hipan kimpussa ja ipana on ollut onnesta soikeana kun kaveri leikkii. No, talon "uros" vaan yritti hoitaa hommiaan, mutta samapa se kun lopputulos miellyttää. Ei Hippa nyt niin mielissään Jatsin astumisyrityksistä ole, mutta vetreänä neitinä kiepsahtaa alta pois ja se siitä. Muutenkin se on joutoajat oudon mietteliäs eikä lenkilläkään meno ole ihan päätöntä.
Olen sanaton. Tämmöistäkö se elämä oikean nartun kanssa on?
Jatsi on tosiaan muutaman päivän räyhännyt Hipan kimpussa ja ipana on ollut onnesta soikeana kun kaveri leikkii. No, talon "uros" vaan yritti hoitaa hommiaan, mutta samapa se kun lopputulos miellyttää. Ei Hippa nyt niin mielissään Jatsin astumisyrityksistä ole, mutta vetreänä neitinä kiepsahtaa alta pois ja se siitä. Muutenkin se on joutoajat oudon mietteliäs eikä lenkilläkään meno ole ihan päätöntä.
Olen sanaton. Tämmöistäkö se elämä oikean nartun kanssa on?
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Lomalenkki Viinijärven kannella
Ollaan suunniteltu pentutreffejä jo pitemmän aikaa. Varsinkin Mirka olisi ollut innokkaimpana tulemaan Tessun kanssa meille, mutta sairastelujen takia joutui jättäytymään pois. Harmin paikka, mutta aikaa on jos elonpäiviä riittää.
Miimi, Unski ja Pami tulivat ensin ja jonkin ajan päästä Anna-Maija ja Romeo Jennan ja Toman kanssa. Lähdettiin läppäsemään tietä pitkin rantaan. Venerannasta on lingolla putsattu hyvä tie kävellä ja koirilla oli lystiä. Hipalla ja Tomalla on omat juttunsa, mutta nyt oli Romeo kolmantena pyöränä. Toma oli sitä mieltä, että Hippa on hänen yksityisomaisuutta ja tuppasi ärhentelemään velipojalle. Romeo fiksuna alistui ja rauhoitteli mokomaa rähjää muutenkin, joten sopu säilyi.
Jatsi ei ole ikinä tykännyt porukkariehunnasta ja mennä huristeli taas ylhäisessä yksinäisyydessään joukon keulilla. Kun Pami huolehti pentujen kurittamisesta, ei varsinaisen poliisin edes tarvinnut puuttua asioihin.
Otettiin vielä poseerauskuvat kaikista nelijalkaisista. Hippa ei olisi kovin mielellään lähtenyt Miimin käskemänä mihinkään asetteluihin.
No, se oli sentään kevyttä kauraa isosiskoon verrattuna. Kuningatar Jatsi oli aivan pöyristynyt saamastaan kohtelusta!
Kiitokset seurasta kaikille mukana olleille! Seuraavalla kerralla Mirka ja Tessu mukaan.
Asiasta avaruuteen. Jatsi on parina viime päivänä käyttäytynyt tosi omituisesti. Epäilen vahvasti, että Hippa tekee juoksua.
Miimi, Unski ja Pami tulivat ensin ja jonkin ajan päästä Anna-Maija ja Romeo Jennan ja Toman kanssa. Lähdettiin läppäsemään tietä pitkin rantaan. Venerannasta on lingolla putsattu hyvä tie kävellä ja koirilla oli lystiä. Hipalla ja Tomalla on omat juttunsa, mutta nyt oli Romeo kolmantena pyöränä. Toma oli sitä mieltä, että Hippa on hänen yksityisomaisuutta ja tuppasi ärhentelemään velipojalle. Romeo fiksuna alistui ja rauhoitteli mokomaa rähjää muutenkin, joten sopu säilyi.
Jatsi ei ole ikinä tykännyt porukkariehunnasta ja mennä huristeli taas ylhäisessä yksinäisyydessään joukon keulilla. Kun Pami huolehti pentujen kurittamisesta, ei varsinaisen poliisin edes tarvinnut puuttua asioihin.
Otettiin vielä poseerauskuvat kaikista nelijalkaisista. Hippa ei olisi kovin mielellään lähtenyt Miimin käskemänä mihinkään asetteluihin.
No, se oli sentään kevyttä kauraa isosiskoon verrattuna. Kuningatar Jatsi oli aivan pöyristynyt saamastaan kohtelusta!
Kiitokset seurasta kaikille mukana olleille! Seuraavalla kerralla Mirka ja Tessu mukaan.
Asiasta avaruuteen. Jatsi on parina viime päivänä käyttäytynyt tosi omituisesti. Epäilen vahvasti, että Hippa tekee juoksua.
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Voihan Ryyd... eikun Ruutana!
Tuli piipahdettua tyttöporukalla Tampereella. Tai ainakin siellä päin, niin kun täältä katsottuna on niin paljon helpompi sanoa.
Aussieyhdistyksen vuosikokous oli tällä kertaa Lempäälässä Ideaparkissa. Lähdin jo lauantaina Hipan ja Jatsin kanssa reissuun, aikomuksena olla Marrun ja Janin luona yötä. Nappasin Hannen Varkaudesta mukaan ja kuinka ollakaan, Mari oli siellä myös. Varkauden ABC on kyllä semmoinen paikka, että jos siellä ei törmää kehenkään tuttuun niin ihme on.
Matka jatkui ja juttu luisti. Marru oli antanut hyvät ajo-ohjeet ja Hanne toimi navigaattorina. Tuli Ruutanaan vievä ramppi ja illan hämärtyessä muutama kilometri ajettiin pientä kylätietä.
"Salen jälkeen oikealle Jussilantielle", luki Hanne ohjeita.
"Tuossa on kauppa mutta se on Siwa, katotaan jos kohta ois Salekin."
"Hei, siinä oli Jussilantie!" Hanne huusi, mutta myöhäistä se siinä vaiheessa oli.
Ajoin vähän matkaa seuraavaan tienhaaraan, jossa pääsi kääntymään ympäri. Ihmeteltiin majatalon emännän harhaanjohtavia ohjeita ja sitä samaa ihmetteli hän itsekin.
"Koko kuppakylässä yks ainoo kauppa ja senkin nimen muistaa väärin, mitä mie oikein ajattelin!"
Nii-in, eihän me sitä voitu tietää.
Lopultakin perillä. Rosso ja Miksu eivät meinanneet uskoa silmiään, kun pihaan pölähti kaksi ihanaa narttua. Hippa oli myös innoissaan, mutta Jatsi olisi mieluusti lähtenyt saman tien takaisin kotiin. Olihan se kamalaa kun kaksi isoa poikakoiraa kiusasi hänen pikkusiskoaan ja illan mittaan vielä hirveä tappajakissa Elsa liittyi kiusaajiin.
Ikäneidon auktoriteetti piti talon koiraväen hyvin aisoissa. Kissa oli vaikeampi tapaus.
Puolille öin meni saunoessa ja höpötellessä. Miksun elämästä ei puuttunut mitään kun sai vuoroin kiehnätä Hannen sylissä ja vokotella Hippaa.
Aamulla lähdettiin hyvissä ajoin kohti Lempäälää, koska hallitus kokoontui ennen vuosikokousta.
Porukkaa tuli vuosikokoukseen oikein mukavassa määrin, 39 äänioikeutettua jäsentä. Jämäkkänä puheenjohtajana tunnettu Ahosen Riitta ei ollut paikalla ja käytettävissä, mutta Stormin Satua ehdotettiin ja hän lupautui. Satu veti kokouksen todella tyylikkäästi läpi, se oli hienoa työtä!
Esityslistalla oli kohtalaisen hankalia asioita ja keskustelua syntyi, mutta verta ja suolenpätkiä ei lentänyt. Aussieporukka on yleisesti ottaen oikein mukavaa väkeä.
Hallitukseen ei tullut isoja muutoksia ja järjestäytymiskokouksen jälkeen menimme porukalla syömään. Hinni liittyi seuraan ja paikalliset opastivat meidän Coyoteen. Älyttömän makoisan burgeriaterian jälkeen lähdimme taas Ruutanaan.
Tytöt ja varsinkin Hippa olivat käyttäytyneet esimerkillisesti. Äänekkään tervetuliaisseremonian jälkeen Jani lähti hakemaan Villeä hoidosta ja me Hannen kanssa suoriuduttiin matkaan kotia kohti. Kiitoksia Marrulle ja Janille vieraanvaraisuudesta! Toivottavasti joskus pääsisi olemaan vähän enemmän ajan kanssa. Mieluusti otan vastavierailullekin, jos tie vie tänne päin.
Aussieyhdistyksen vuosikokous oli tällä kertaa Lempäälässä Ideaparkissa. Lähdin jo lauantaina Hipan ja Jatsin kanssa reissuun, aikomuksena olla Marrun ja Janin luona yötä. Nappasin Hannen Varkaudesta mukaan ja kuinka ollakaan, Mari oli siellä myös. Varkauden ABC on kyllä semmoinen paikka, että jos siellä ei törmää kehenkään tuttuun niin ihme on.
Matka jatkui ja juttu luisti. Marru oli antanut hyvät ajo-ohjeet ja Hanne toimi navigaattorina. Tuli Ruutanaan vievä ramppi ja illan hämärtyessä muutama kilometri ajettiin pientä kylätietä.
"Salen jälkeen oikealle Jussilantielle", luki Hanne ohjeita.
"Tuossa on kauppa mutta se on Siwa, katotaan jos kohta ois Salekin."
"Hei, siinä oli Jussilantie!" Hanne huusi, mutta myöhäistä se siinä vaiheessa oli.
Ajoin vähän matkaa seuraavaan tienhaaraan, jossa pääsi kääntymään ympäri. Ihmeteltiin majatalon emännän harhaanjohtavia ohjeita ja sitä samaa ihmetteli hän itsekin.
"Koko kuppakylässä yks ainoo kauppa ja senkin nimen muistaa väärin, mitä mie oikein ajattelin!"
Nii-in, eihän me sitä voitu tietää.
Lopultakin perillä. Rosso ja Miksu eivät meinanneet uskoa silmiään, kun pihaan pölähti kaksi ihanaa narttua. Hippa oli myös innoissaan, mutta Jatsi olisi mieluusti lähtenyt saman tien takaisin kotiin. Olihan se kamalaa kun kaksi isoa poikakoiraa kiusasi hänen pikkusiskoaan ja illan mittaan vielä hirveä tappajakissa Elsa liittyi kiusaajiin.
Ikäneidon auktoriteetti piti talon koiraväen hyvin aisoissa. Kissa oli vaikeampi tapaus.
Puolille öin meni saunoessa ja höpötellessä. Miksun elämästä ei puuttunut mitään kun sai vuoroin kiehnätä Hannen sylissä ja vokotella Hippaa.
Aamulla lähdettiin hyvissä ajoin kohti Lempäälää, koska hallitus kokoontui ennen vuosikokousta.
Porukkaa tuli vuosikokoukseen oikein mukavassa määrin, 39 äänioikeutettua jäsentä. Jämäkkänä puheenjohtajana tunnettu Ahosen Riitta ei ollut paikalla ja käytettävissä, mutta Stormin Satua ehdotettiin ja hän lupautui. Satu veti kokouksen todella tyylikkäästi läpi, se oli hienoa työtä!
Esityslistalla oli kohtalaisen hankalia asioita ja keskustelua syntyi, mutta verta ja suolenpätkiä ei lentänyt. Aussieporukka on yleisesti ottaen oikein mukavaa väkeä.
Hallitukseen ei tullut isoja muutoksia ja järjestäytymiskokouksen jälkeen menimme porukalla syömään. Hinni liittyi seuraan ja paikalliset opastivat meidän Coyoteen. Älyttömän makoisan burgeriaterian jälkeen lähdimme taas Ruutanaan.
Tytöt ja varsinkin Hippa olivat käyttäytyneet esimerkillisesti. Äänekkään tervetuliaisseremonian jälkeen Jani lähti hakemaan Villeä hoidosta ja me Hannen kanssa suoriuduttiin matkaan kotia kohti. Kiitoksia Marrulle ja Janille vieraanvaraisuudesta! Toivottavasti joskus pääsisi olemaan vähän enemmän ajan kanssa. Mieluusti otan vastavierailullekin, jos tie vie tänne päin.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Uusi pallo!
Eilisellä kauppareissulla tarttui mukaan tytöille uusi lelu. Pyysin myyjää etsimään minulle mahdollisimman halvan jalkapallon ja täyttämään sen niin pinkeäksi että soi. Siitäpä se riemu repesi. Hippa ei voinut millään käsittää, miten joku esine voi olla niin pyöreä ja liukas.
(Edit: Katos peijoonia kun oli joku ruudinkeksijä laittanu kuvat väärään järjestykseen...)
Tuu alas pallo!
Äläs nyt kakara yritä kun täti näyttää. Tää on isojen tyttöjen laji!
Tyhmä Jatsi, saan miekin sillä pelata!
Höh, nyt se vei sen!
Minäminä!! Varmana otan sen!
Minäpäs!
No etkö nyt voi pysähtyä!
Paikka!!
Njäähhäh, sainpas sen!
Ja sitä rataa, uudestaan ja uudestaan. Jos ne nyt jo saa pallon hampaisiinsa niin kauankohan se yleensä kestää käytössä? Mene ja tiedä.
* * *
Rauha maahan ja rantaan. Tässä eräänä iltana leikin järvikortteilla ja vastavalolla.
(Edit: Katos peijoonia kun oli joku ruudinkeksijä laittanu kuvat väärään järjestykseen...)
Tuu alas pallo!
Äläs nyt kakara yritä kun täti näyttää. Tää on isojen tyttöjen laji!
Tyhmä Jatsi, saan miekin sillä pelata!
Höh, nyt se vei sen!
Minäminä!! Varmana otan sen!
Minäpäs!
No etkö nyt voi pysähtyä!
Paikka!!
Njäähhäh, sainpas sen!
Ja sitä rataa, uudestaan ja uudestaan. Jos ne nyt jo saa pallon hampaisiinsa niin kauankohan se yleensä kestää käytössä? Mene ja tiedä.
* * *
Rauha maahan ja rantaan. Tässä eräänä iltana leikin järvikortteilla ja vastavalolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)