Hippasen verran höpinää

Aamu alkoi tänäänkin puhelimen rallatuksella klo 9.30. Ruksi seinään siitä hyvästä, että se ei tällä kertaa ollut Mari. On se hyvä, että kuitenkin aina joku soittaa ja saa minut pois sängystä. Rankkaa tää lomailu. Lähdettiin aamutoimien jälkeen natiaisten kanssa kaupunkiin. Kimmolle piti hommata kirpparilta sukset, että pääsee hiihtämään. Siinä parkkipaikalla palloillessa Kimmo tutki kirppiksen seinää ja sanoi, että tuossa lukee Valintakirppis. Jep, pakko uskoa, että nyt se tenava osaa lukea. Hieno homma :D Pikainen kierros Prismassa ja kun oli lounasaika niin kipinkapin Heseen. Sieltä piipahdettiin vielä musiikkiliikkeessä ja sen jälkeen vietiin auto korjaamolle. Mari oli jo siellä odottelemassa. Sovittiin eilen, että vie meidät kotiin ja pääsee samalla hyvässä seurassa lenkille. Kotiin tultua Kimmo alkoi hötkyillä suksiensa perään. EEIIIIH!!! Siellähän ne on Passatin takaloosterissa korjaamon pihalla! Sama pää kesät talvet ja pettynyt lapsi ympärivuotisesti. Mari lupasi hakea sukset

Jouluaatto. Se ei sanana merkkaa minulle mitään, koska aamu alkoi ihan normaalisti. En tiedä, mitä ne oikein touhotti, kun kellään ei tuntunut olevan mielenkiintoa viedä minua lenkille. Puolenpäivän kieppeillä lähdettiin mökille. No vihdoin! Mamma vei lastin tavaraa sisälle ja sitten lähdettiin saman tien kävelylle. Mahtavaa kun on lunta! Siinä jaksaisi pyöriä vaikka kuinka. Mamma heitti kepin jonnekin hittoon asti ja käski minun etsiä. On se ihana tyyppi kun antaa mulle näitä etsimishommia. Kyllä ne yleensä helposti löytyy, mutta kaksikymmentä senttiä pakkaslunta ja sinne uponnut keppi on kinkkinen juttu. Löysin, mutta toisella yrittämällä ja toisen kepin. Mökille tultua mamma lähti saunaan ja minä jäin vahtiin. Onneksi se ei tällä kertaa siellä kovin kauan viihtynyt, vaan mentiin mökkiin. Ukki ja mummo ja mamman veli Pekka olivat siellä myös. Ilta alkoi pimentyä ja mamma lähti käymään huussissa. Lähdin tietenkin saatille, koska ei ikinä tiedä, mitä sillä matkalla voi sattua… Ja juman

Aussiejengin porukkalenkkiä suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Impulsiivisena ihmisenä olen entistä enemmän sitä mieltä, että kaikki suunnittelut joutaisi heittää hemmettiin ja siirtyä kokonaan toimimaan hetken mielijohteesta. Monen mutkan jälkeen jonkinlainen porukka saatiin aikaan. Savo-Karjalan alajaoston uusin jäsen Laura ja pieni musta Saimi sekä perheen miespäähenkilö (sori en muista nimeä) tulivat meille haettuaan ensin Wallun kyytiin. Käytiin rannassa vain noin 1,5 km:n päässä kääntymässä kun oli nulikkaikäinen mukana. Jatsi ja Wallu yrittivät välillä vähän turhan rajusta näyttää Saimille kaapin paikkaa, mutta uskoivat aika hyvin järkipuhetta. Saimi reipastui silminnähden lenkin aikana ja loppumatkasta oli sitä mieltä, että Jatsi on aika kiva. Jatsi lähtisi paremmin leikkiin, jos saisivat olla Saimin kanssa kaksistaan. Wallu jäi meille "päivähoitoon" ja vieraiden lähdettyä kävin vielä koirien kanssa toisen lenkin kun ei se rannassa käynti ollut kuin pientä härnäystä

On se mualima mallillaan! Pikkusen kun vieraissa piipahtaa niin heti tulee sanomista... Sain nimittäin kutsun Jirin blogin käyttäjäkuntaan ja vähänkö olen otettu! Hetihän siellä piti käydä tassunjälki jättämässä. Johan tuota on viikko vierähtänyt joutilaisuutta harjoitellessa. Eilen tuli se aika, että Jatsin rokotukset piti pistää ajan tasalle. Se tiesi keikkaa Väisäsen Kirsin vastaanotolle Outokumpuun. Vaikka Kirsi tuntee Jatsin hyvin, kysyi silti tältä, että otatko keksin. Oikea kysymys Jatsin mielestä olisi kuulunut, että kuinka monta keksiä haluaisit? Eipäs käydä ahneiksi, koska Kirsillä oli Systeemi. Piikki toiseen käteen ja keksi toiseen. Keksi pöydälle koiran eteen, samantien niskasta kiinni ja piikki sisään. Erittäin nopea ja ammattitaitoinen suoritus. Rokotettava hädin tuskin älysi, mitä tapahtui. Toisen piikin kanssa sama homma. Silloin Jatsilla oli jo hyvin tiedossa, mitä on tulossa, mutta keksi on aina keksi. Mitä väliä jos siinä samalla joku tuikkii niskaan. Koira kotiin j

Miimi kävi Unelman, Pamin ja Unnun kanssa meillä lenkkeilemässä. Aivan, jälleen kerran aamupäivä koulussa ja loput lintsausta (häpeäisin jos osaisin). Pami aloitteli juoksua ja ärhenteli Jatsille. Jatsi taas katsoi Unnua hieman kieroon. Unelma oli oma iloinen itsensä ja kaikille ystävällinen kukkaistapaus. Naapurin podhalanskit Lenni ja Lilli olivat tarhassa haukkumassa vieraat kulkijat. Vierailevat tähdet päättivät mennä antamaan isoille valkeille turpiin, mutta Jatsi puolusti kavereitaan. Unnun kanssa niillä meinasi vallan riidoiksi rotiutua, mutta päättivät säästää syntymättömät pennut pahemmilta traumoilta. Lopun lenkkiä Unnulla oli tosi tylsää kun joutui hiippailemaan hissukseen Miimin kintereillä, ettei vaan Jatsi kiinnittäisi siihen liikaa huomiota. Kiitos käynnistä ja tulkaa toistekin! Kyllähän sen ymmärtää, että välillä on pitkä matka ja kivinen tie, mutta ajan ja laulun kanssa sitä pitkin meille pääsee.

Täh? No Elina, sisar hento valkoinen on uinut pois verisuonista ja ruokatorvista ja on jälleen keskuudessamme. Heti treffit kehiin. Otin Jatsin aamulla mukaan ja nakkasin Elinalle päivähoitoon, tarkoituksena käydä myöhemmin päivällä porukkalenkillä. Jatsilla naama venähti, mutta ei voi mitään. On senkin aika oppia eri tilanteisiin. Koululle oli taas ilmestynyt uusi pysäköintikieltomerkki ja minähän en semmoisia pikkuseikkoja huomaa. Yksi kaveri sanoi jossain välissä, että sulla on muuten auto sakkopaikalla. Sissus, äkkiä siirtämään pois! Kontionkadulla partioi harvinaisen aktiivinen lappuliisa. Se osaa tehdä itsestään näkymättömän ja singahtaa pahaa aavistamattoman opiskelijan auton kimppuun heti kun omistajan kantapäät ovat äänenkantaman päässä. Paha juttu, mutta vapaita parkkipaikkoja ei enää ollut missään. En tiedä, kirjoittaisiko Karjalaisen yleisönosastolle tulikivenkatkuisen mielipiteen vai lähtisikö torille mielenosoitusta pitämään. Jollekin tästä pitäisi räyhätä. Menepäs meikäl

Maalaistollolle pitää joskus näyttää, että maailma on muutakin kuin yksi auto ja kaksi ihmistä ja nekin näköpiirissä eri aikaan. Sovittiin Aijan kanssa, että tulen heille siihen kun arvon postinjakaja pääsee töistä ja lähdetään kaupunkikävelylle. Jouduttiin vähän aikaa odottelemaan, mutta hyvää tunnetusti kannattaa odotaa. Jatsi oli ainakin sitä mieltä kun päästiin Rinin luokse ja se sai iskettyä hampaansa röhköpossuun. Ensimmäisen röhkäisyn aiheuttama epäuskon, onnen ja hämmästyksen sekainen ilme oli näkemisen arvoinen! Ei meinannut malttaa lähteä mihinkään siitä possun röhkittämisestä. Mmrrr...röhröh! Hohhoijaa sitä vuoropuhelua :D Päästiin liikkeelle. Jatsi ei ole käynyt kaupungissa pitkään aikaan, mutta ihmeen rennosti se suhtautui. Päätellen siitä, että yhtään kakkapussia ei tavinnut tärvätä. Normaalisti niitä menee noin neljä. Rini varmaan näytti esimerkkiä ja Aija vielä välillä jakeli nameja. Oikeastaan vaan raput Suvantosillalle aiheuttivat pientä paniikinpoikasta. "Juu en