Hippasen verran höpinää

Kaikki alkoi viime syksynä, kun kävin Lieksassa tilaamassa Vartiaisen Jounilta koirahäkin autoon. Siinä ehdittiin jutella yhtä ja toista, muun muassa omat metalliopintoni ja siihen aikaan tekemäni tokoesteet. Niitä olisi saanut tehdä enemmänkin, mutta siirtyminen pois peltipajalta katkaisi bisnekset. Jouni kysyi vähän myöhemmin, että tekisinkö hänelle häkin osia alihankintana jos sesonkiaikana ei itse ehdi. Tuumasin, että mikäs siinä. Ei puutu kuin tilat ja vehkeet. Pistin mielikuvituksen lentämään ja ajattelin, että siinähän olisi liikeidea kun voisin tehdä semmoisia tarvikkeita koiraharrastajille, mitä kaupoista ei useimmiten löydy. Toiminimihän minulla jo on, mutta kyllä metallipajalla pitäisi olla iskevämpi nimi. Eräänä iltana nukkumaan mennessä mietin nimeä ja pyörittelin sanoja mielessäni, mutta nukahdin kesken kaiken. Sitten toinen koirista tallasi vinkulelun päälle. Skviik!! Säikähdin hereille ja ensimmäinen ärjäisy unesta vielä puolitajuttomana oli "Helevetin raki...

Näin viime yönä kamalaa unta. Vein Passatin korjaamolle, jossa sai itse tehdä tarvittavat operaatiot. Vasen etupyörä oli poissa ja kykin siellä alla tutkimassa tilannetta. Yksi tähtipääruuvi piti irrottaa, mutta katsoin kädessäni olevaa ristipääruuvaria. "Tää on ristipää vaikka tarviisin torxin", sanoin pajan pomolle. "Ota tarpeeks iso ristipää niin kyllä se siihen käy", tuli vastaus. Seuraavaksi kädessäni olikin torx, jossa tähti ulottui koko varren mitalla. Ruuvasin ruuvia, mutta joku ei tuntunut hyvältä. Yhtäkkiä koko moottori putosi alas! Itse asiassa se oli vaihteisto, koska sen näköisiä rattaita vieri pitkin lattiaa. Kauhistuin ja heräsin. Jos verrataan unen elementtejä symbolisesti niin, että auto olen minä ja moottori/vaihteisto oma pääprosessorini. Onko mielenterveyteni enää yhden ruuvin varassa? Ja miksi unipomo väitti, että riittävän iso ristipää käy tähtipääruuvin kantaan? Ei käy, ei vaikka mitä tekisi. Joku fiksu voisi tulkita tuon osuuden.

Tästä ei viikonloppu paljon enää parane. Miimi houkutteli järkkäämään aussietreffit eiliselle kun Roukalahdella oli jotkut metsähiihtokisat ja sieltä piti päästä pois. Miimi tuli meille jo hyvissä ajoin kun heille lappoi ukkoa kuin meren mutaa heti aamutuimaan. Kun Hilkka, Kiri ja Valo sekä Satu ja Viirumaija saapuivat, lähdettiin lenkille. Kierrettiin Särkijärven ympäri hyvin leppoisaan tahtiin kun kiirettä ei ollut kellään. Koirat saivat nauttia toistensa seurasta kukin tavallaan. Nuoriso tietenkin melko räyhäkkään tyyliin. Lenkin jälkeen laitoin kahvin tulille ja tarjosin jo lähes klassikkotekeleeni, tomaatti-mozzarellapiirasta ja Vilhelmiina-keksejä. Lopun päivää sai ottaa rennosti uunia lämmittäen ja sohvalla loikoen kun koirat makasivat aivan raatoina vieressä. Tänään mentiin Miimin kanssa aamupäivällä kentälle treenaamaan. Kukaan ei muistanut, että siellä oli dobbereitten vuoro, joten treenattiin curling-hallin parkkipaikalla. Hippa oli miettinyt asioita keskenään ja o...

Me ollaan bestikset... ...heti kun oon ensin lakaissu sulla tän tienposken! Ollaanks nyt taas kavereita? Jep. Heti kun irrotat siitä kepistä, se on nääs MINUN! Isomummo, Mummo, Lapsikoira, Täti ja Isotäti Mistähän Viia on saanut lempinimensä Pörrö?

Kun liikkuu oikeissa piireissä, pääsee kokemaan mielenkiintoisia asioita. Tämä tuli todistettua eilen illalla oikeastaan kahdellakin tavalla. Tein jokin aika sitten Heiliin jutun, joka käsitteli paria äskettäin Joensuuhun avattua sänkyihin erikoistunutta liikettä. Toinen on Tempur Sleep Center, jonka maajohtajaa Arto Melankoa haastattelin juttua varten. Kun nokkani siihen soppaan työnsin, sain kutsun myös avajaisjuhlaan. Vaikka googletus on kätevää, on se silti vaivalloista siihen nähden kun asiasta voi saada selvyyden saman tien: Tempur on mullistava materiaali, jonka kehittivät NASA:n tiedemiehet avaruusalusten istuinpehmusteeksi. Lähtökiihdytyksessä jylläävät sen sortin G-voimat, että astronautit kärsivät verenkiertohäiriöistä. Tempur ei työnnä vastaan kuten joustinpatja, vaan mukautuu ihmisen muotoon eikä paina millään tavalla mistään suunnasta. Erinomainen patja-aines siis. Näitä patjoja pääsin testaamaan eilen illalla. Kutsu oli avec eli vakiseuralaisen puuttuessa pyysin m...

Olen seuraillut tuota postilaatikkokatoksen räystäällä roikkuvaa jääpuikkoa ja todennut, että ei ole helppoa silläkään. Kuten kuvasta näkyy, aurinko kimmeltää ilmassa ja puikon pinnassa, mutta se on vain osa totuutta. Tuuli on niin jäätävä, että auringon lämpö ei jaksa sulattaa puikon päähän pienintäkään pisaraa sen oikean kevään merkiksi. Eilen sai taas kolata itsensä virkeäksi edellisen yön tuiskutuksen takia ja jääpuikkokin on kadonnut johonkin, varmaan lingosta lentäneen lumen mukana. Että se siitä keväästä tällä erää. Hippa jaksaa paremmin. Nyt kun ei ole pakkanen, olen antanut sen olla ulkona ja liikkua sen minkä liikkuu. Lenkittäminen ja muu puuhailu on ihan turhaa, koska se alkaa yskiä heti kun vähänkin kiihtyy. Säälittää vaan miten se reppana jää katsomaan ikkunasta kun me lähdetään Jatsin kanssa lenkille. Niin, Jatsi. Se on onnesta soikeana kun pääsee mamman kanssa kahdestaan lenkille. En tiedä mistä se on kerännyt energiaa itseensä, mutta tuntuu että Imatran voimalak...

Hyvää huonosti nukuttua yötä ja vihertävänharmaata huomenta vaan kaikille. Hippa yskii sydäntäsärkevästi ja lähettää kennelyskänkeltaiset terveiset. Sinä omaan napaan tuijottava, sieluton ja itsekäs ihminen, joka veit sairaan koiran taannoiseen Tuusniemen näyttelyyn, mitä oikein ajattelit? "No kun se nyt on ilmoitettu niin enpä viitsi perua." Niinkö? Kun kehässä juokseminen on sen verran kevyttä liikuntaa, että puolikuntoinenkin koira siitä selviää ja jospa tarttuisi mukaan sertit, ropit, rypit, bissit, kupit ja kipot ja mitä muuta vielä. Voi jeevelin pyssyt ja muut pyhät elimet! Kyllä ei muuten kiinnosta näyttelyhommat enää pätkääkään! Kun ei rokotuskaan suojaa tuolta taudilta niin pitäkää tunkkinne ja ennen kaikkea sairaat koiranne kotona. Hanna-täti on nyt HYVIN VIHAINEN!!!