Köh! Krääh!

-
Hyvää huonosti nukuttua yötä ja vihertävänharmaata huomenta vaan kaikille. Hippa yskii sydäntäsärkevästi ja lähettää kennelyskänkeltaiset terveiset.

Sinä omaan napaan tuijottava, sieluton ja itsekäs ihminen, joka veit sairaan koiran taannoiseen Tuusniemen näyttelyyn, mitä oikein ajattelit?
"No kun se nyt on ilmoitettu niin enpä viitsi perua."
Niinkö? Kun kehässä juokseminen on sen verran kevyttä liikuntaa, että puolikuntoinenkin koira siitä selviää ja jospa tarttuisi mukaan sertit, ropit, rypit, bissit, kupit ja kipot ja mitä muuta vielä. Voi jeevelin pyssyt ja muut pyhät elimet!

Kyllä ei muuten kiinnosta näyttelyhommat enää pätkääkään! Kun ei rokotuskaan suojaa tuolta taudilta niin pitäkää tunkkinne ja ennen kaikkea sairaat koiranne kotona.

Hanna-täti on nyt HYVIN VIHAINEN!!!

Kommentit

Miimi sanoi…
Ei se välttämättä sieltä näyttelystä tullu. Sitä on nyt liikkeellä tosi paljon. Ihme, ettei meillä ole ainakaan vielä.
8. maaliskuuta 2012 klo 15.35
Hanna P sanoi…
No jos laskee yhteen sen että me ei olla tuon yhen juoksujen takia käyty missään ennen näyttelyä eikä sen jälkeen ja kaikki harvat koirat mitä on nähty, ovat terveitä niin enpä osaa enää kuvitella että mistä muualta se ois tullunna.

Onneks ei enää tarvii luututa limoja ja yskiminenkin on vähentynyt. Jotain positiivista kun ilman antibioottia näyttää selviävän.
8. maaliskuuta 2012 klo 20.18
Hanna sanoi…
Mai sai ensimmäisestä näyttelystään täitä mukaansa viereen punkeneelta porukalta. En siinä vaiheessa jännitykseltäni älynnyt tarkkailla muita, mutta tieto vahvistettiin muulta taholta myöhemmin.
Kyllä minäkin silloin kolmea koiraa täihoitaessani kirosin näyttelyt alimpaan ... ja päätin, että sisänäyttelyt on historiaa meidän kohdalla. No, käytiin me kerran pyörähtämässä postimerkin kokoisessa kehässä jäähallissa vielä sen jälkeen.
10. maaliskuuta 2012 klo 8.32
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sukellus Armenian ihmeisiin

-
Kuva
Toukokuussa koitti kauan odotettu ja haaveiltu tapaus. Pääsin irti kaikesta arkisesta ja ihan ulkomaille asti. Miimi pohti talvella erään ryhmänsä peruuntumista ja heitti, että lähde sinä toukokuussa Armeniaan. Minä aloin ajatella asiaa vakavammin ja totesin, että miksikäs ei. Joskus se askel on otettava. Olen kokematon matkailija ja avauduin siitä Miimille: "Eihän siinä muuta, mutta minnuu jännittää ne lentokentät ja miten niissä toimitaan. Ja kun on se koneen vaihtokin siellä Riiassa." (vai Riikassa? Jos Juuka taipuu Juuassa, minun kielikorvan mukaan Riika taipuu Riiassa. Toim.huom.) "No mennään porukassa!" Heh, oma matkanjärjestäjä ja matkaseuralainen samassa paketissa. Miimi ja Hannu ostivat muutama vuosi sitten Armeniasta Parpin kylästä talon, jonka remontoivat oikein hienoksi. Talo sai nimekseen Villa Mimi ja siellä on pari huonetta matkailijoille ja lisää valmistuu. Artem on Miimin ja Hannun paikallinen ystävä ja Suomessa käytyään hänestä tuli minun...
Lue lisää

Noin sata faktaa

-
Kaikkeen ne yllyttää ja yllytyshullu suostuu. Tiedättekös, miten lukijat pidetään jännityksessä. Kerron ne sata faktaa huomenna. Tai ylihuomenna. Tai joskus. Nyt en voi edes jänistää, koska olen luvannut. Palaan asiaan jo nyt. Kaiken pahan alku ja juuri on Mari, joka haastoi minut tähän omassa blogi ssaan. Eikä ollut edes vaikeaa. Itse asiassa niin helppoa, etteivät kaikki tärkeät asiat mahtuneet millään sataan. Kertooko se iästä, tapahtumista vai pelkästään joutavasta jaaritteluhalusta? Yksi lysti. Koska jorisen tässä blogissa muutenkin kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin, sama pätee faktoja. Kyseessä on suurinpiirtein elämäkertani numeroituna ja vastuu on edelleen lukijalla. 1. Nimeni on Hanna. 2. Synnyin vuonna 1972 Kuopiossa. 3. Minulla on yksi sisarus, puolitoista vuotta nuorempi veli Pekka. 4. Varhaisin muisto lapsuudesta on Pekan ristiäisiin meno, kun taapersin äidin kädestä pitäen kirkon alakertaan vieviä portaita. 5. Minun olemassaoloni ajan ensimmäinen auto oli F...
Lue lisää

Taivalkoskelle korjaamon kautta - kuinkas muutenkaan

-
Kuva
Kirjoitin viime vuoden puolella epätoivoisesta toiveesta päästä Virpin luokse kyläilemään Taivalkoskelle. Ensin esteenä oli kanat, sitten kottero. Alkoi jo tuntua siltä, että mikä ihme passatilla on Virpiä vastaan kun ei millään passannut lähteä meitä kuljettamaan. Lopulta syyslomalla se onnistui. Virpi vinkkasi jo hyvissä ajoin kevättalvella, että Päätalo-viikko alkaa 4.7. ja tapahtumia riittää joka päivälle. Minä armottomana Päätalo-fanina pistin heti kalenteriin, että tänä aikana me järjestetään kesälomareissu. Tarkoitus oli lähteä heti maanantaina, mutta Kummun tilalla oli teemaratsastukset menossa ja satulatonta mahdollisuus satulattomaan pompotteluun. Sitä en voinut jättää hyödyntämättä, joten lähtö siirtyi 5.7. tiistaille. Eipä haitannut kun ei varsinaista kiirettä ollut. Mutta vaikka se kuinka uskomattomalta kuulostaa, jälleen päätti passatti ilmoittaa mielipiteensä tästä suunnitelmasta. Tallilta palatessa alkoi hehkun merkkivalo vilkkua kesken ajon. Oire, johon en ole vi...
Lue lisää