Hippasen verran höpinää

Kauan odotettu hetki koitti eilen. Mari sai kipsin pois kädestään ja illalla oli jälkitreenit. Porukkaa ei ollut paljon, mutta sentään päästiin pitkästä aikaa tekemään jotain järkevää. Auli ja Hyrrä olivat vierailevina tähtinä ja Auli tallasi Jatsille hienon, noin puolen kilometrin mittaisen jäljen, jossa oli paljon kulmia. Kepit oli merkattu, mutta periaatteessa ihan suotta, koska Jatsi ilmaisi kepit tosi hyvin. Ei mitään ongelmia siinä suhteessa. Tauko oli tehnyt tehtävänsä ja intoa piisasi. Ilmeisesti metsässä on liikkunut marjastajia, koska jossain vaiheessa Jatsi sekosi, mutta löysi jäljen. Saaliiksi jäi viisi keppiä ja sitä ihmettelin, koska koira pysyi hyvin jäljellä. Ilmeisesti keppi oli ollut siinä harhajäljen lähellä ja se jäi siinä tohinassa vähemmälle huomiolle. Eipä haitannut, kun muuten meni niin mielettömän hyvin. Marin kanssa on suunniteltu keikkaa heidän mökille ja viimein se onnistui. Eilisten jälkitreenien jälkeen pakattiin koirat ja kamat autoon ja hurautettiin Vari

Elinalla oli eilen vapaata palveluksesta ja sovittiin, että lähdetään heti aamusta marjaan ja sieneen. Päätettiin mennä Sipriin, koska minulla oli sinä päivänä muutakin asiaa kaupunkiin. "Aamu" on liukuva käsite ja minun käsitykseni on, että "hyvissä ajoin" ja se taas tarkoitti talonväen herättämistä. Pasi heräsi Turren piippaukseen ja luuli, että sillä oli kamala hätä ulos. Koira pääsi ulos ja isäntä sai huomenentoivotukset ja vattutortun syliinsä. Eipä olisi ilmeen perusteella voinut olla enempää hämmästynyt näin aamutuimaan! Pääsinpäs yllättämään. Elina heräsi koirien tervetuliaisseremoniaan, kun ne alkoivat kurkut suorana huutaa toisilleen päin näköä. Itse olen aamuäreä, kaikki tietävät sen ja osaavat suhtautua asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Elina sen sijaan oli oma aurinkoinen itsensä, jopa niin helvetillisen metelin herättämänä. Elina kertoi, että Pasi ja Jiri olivat yhteen ääneen edellisenä päivänä sanoneet, että Jatsi voisi jäädä meille loppuviikoksi. E

On. Tänään oli ensimmäinen päivä viikon kestävää lapsettomuutta eli suomeksi sanottuna ei kiirettä, ei velvollisuuksia, ei stressiä. Vain akkujen latausta parhaalla mahdollisella tavalla. Potkin Marin aamulla ylös ja kutsuin itseni sinne kylään. Ensin käytin auton öljyn- ja kaikenmaailman suodattimienvaihdossa, mutta tulipahan kerralla kuntoon sekin. Sitten lähdettiin kaupungille hummaamaan. Kuinka ollakaan, tuli eksyttyä kivoihin kauppoihin ja minä, joka en osta vaatteita itselleni kuin hyvin harvoin, tärväsin uskomattomat summat riepuihin. Mutta erittäin onnistuneesti, kuten kuvasta näkyy. Yksi asia johti toiseen ja kaikenlaista muutakin tuli hankittua, mutta mitäpä niistä. Harvoin minä itseäni hemmottelen ja nyt oli se aika. Venytetään sentit kuparilangaksi joskus toiste. Mari piipahti lyhennyttämässä otsatukkaansa, koska näkyvyys alkoi heiketä. Syytä olikin, koska kohta pääsee kipsistä eroon ja kannattaa sen verran nähdä eteensä, ettei kompuroi jotain muuta raajaa pakettiin. Shoppa

Välillä vaan tuntuu ylivoimaiselta sen punaisen langan löytäminen. Minussa kai se vika on, kun en löydä mitään positiivista siitä kun ipanat ovat myötäänsä toistensa kurkuissa kiinni. Tänä aamuna sama meteli. Sain kuningasajatuksen mehustaa pakastimesta viimevuotisia marjoja ja siinä sitä oltiin monta tuntia kuuntelemassa sitä meininkiä eikä karkuunkaan päässyt. Heti, kun olin saanut mehut tehtyä, pakkasin porukan autoon ja painuttiin mökille pesemään loput matot. Otin matonpesun jälkeen kuvia ja kävin uimassa. Hieman liian aikaisin, koska seuraavaksi kävi käsky rakennushommiin. Äiti ja isä pykäävät pystyyn autotallia ja minä pääsin sirkkelinkahvaan siksi aikaa kun isä kävi verkoilla. Naapurin isäntä oli vastaavana kirvesmiehenä ja lieneekö ihan ammattilainen, sen verran näpsäkästi kävi naulaaminen. Ohjelmassa oli päätylautojen jiiri ja siinä pääsin minä loistamaan. Sanonta "timpurin milli on tuuma ja sekin suunnilleen" ei pidä paikkaansa. Kun se alempi jiiri irvisti, niin pa

Kun nyt tässä on viikko vietetty varsin sosiaalista elämää niin piti vielä viikonloppuna jatkaa. Elina soitti lauantaina ja ampaisin sinne kuulumisia vaihtamaan. Turre ei meinannut silmiään ja nenäänsä uskoa, että on se Jatsi! Riekkuminen alkoi välittömästi. Otettiin kauneudenhoitovälineet esiin kun Turren korvakarvat oli siinä tilassa, että talon miesväkikin oli kiinnittänyt niihin huomiota. Etupään lisäksi trimmasin takapäätä ja koko olemus keveni huomattavasti. Jatsi sai myös saksista pyllyynsä tai sen karvoihin lähinnä. Pariskunnasta tuli oikein edustava. Elina teki ihanan salaattilounaan ja kyllä sen eteen kannatti vähän töitä tehdä. Tämän vierailun jälkeen menin Marin luokse ja käytiin koirat uittamassa. Ilma oli kuin linnunmaitoa ja alkoi tehdä mieli jäätelöä, joten seuraavaksi torille. Maalaiskoira pääsi vaihteeksi kaupunkikävelylle ja istuttiin torilavan eteen penkille jätskejä syömään. Siellä oli muutaman penkin päässä vanhempi rouvashenkilö, äkkiseltään pääteltynä hieman o

http://hannamir.kuvat.fi/kuvat/Vaala%202009/

Nyt joutuu muistisolut koetukselle, kun koko viikon tapahtumat pitäisi kaivella esiin, mutta yritetään. Viikko sitten sunnuntaina pakkasin koiran kamoineen kyytiin ja suuntasin Joensuuhun Maria ja Wallua hakemaan. Suunnitelma oli lähteä Vaalaan puolilta päivin ja kello oli lähtöhetkellä 12.15 eli aikataulu ei kussut pätkääkään, kuten eräs miespuolinen taisi etukäteen epäillä. Parisuhteemme ensimmäinen kriisi tapahtui hieman Kajaanin eteläpuolella. Mari olisi koukannut Oulujärven pohjoispuolta ja minä olin sitä mieltä, että lyhyempi tie tulee etelän kautta. Niinhän se on, että kuskinpukilla istujalla on hiuksenhieno etumatka päätöksenteossa eikä Mari järkevänä naisena halunnut mennä omia reittejään – juoksemalla, taksilla tai millä tahansa. Perille päästiin ilman mustia silmiä ja iloisen ilmapiirin vallitessa. Meidän kämppä oli siinä oleskelutilan vieressä ja koirat olivat sitä mieltä, että mehän ei täällä olla kun meidän ihmisten äänet kuuluu koko ajan ikkunan takaa. Wallu haukkui täyd

Lajina siis jälki3. Osallistujia oli 25, joista 15 pääsi tottiksen perusteella maastoon. Tottikset vedettiin kahdella kentällä ja meidän tuomariksi osui Raimo Karppinen. Klo 20 päästiin tositoimiin ja Jatsi suoriutui erinomaisesti. Paikkamakuu oli ensimmäisenä, eikä muuta huomauttamista kuin tuplakäsky maahan. Mitähän tuollekin ilmiölle tekisi kun kokeessa herpaantuu keskittymiskyky ja samalla kuulo pettää? Seuraamiskaaviossa sekoilin itse kun yritin pitkältä suoralta suoraan henkilöryhmään ja tuomari ärjäisi minut takaisin ruotuun. Vähän nauratti. Edisti alun, mutta rauhoittui edetessä. Kaikissa seuraamisissa se edisti, mutta minkä teet kun oli niin lystiä olla mamman kanssa kentällä. Istuminen ja seisominen olivat hyviä, mutta maahanmeno hiukka hidas. Luoksetuloissa vauhti jälleen hiipui lopussa. Noudoissa ja eteenmenossa ei ollut moittimista. Jatsi teki upeaa työtä, innolla ja iloisesti. Saimme hyvän mielen, ihailevia katseita ja 93,5 pistettä. Tervemenoa esineruutuun. Odottelua ja