Turkki siistiksi, uimaan ja kartsalle!
Kun nyt tässä on viikko vietetty varsin sosiaalista elämää niin piti vielä viikonloppuna jatkaa. Elina soitti lauantaina ja ampaisin sinne kuulumisia vaihtamaan. Turre ei meinannut silmiään ja nenäänsä uskoa, että on se Jatsi! Riekkuminen alkoi välittömästi. 
Otettiin kauneudenhoitovälineet esiin kun Turren korvakarvat oli siinä tilassa, että talon miesväkikin oli kiinnittänyt niihin huomiota. Etupään lisäksi trimmasin takapäätä ja koko olemus keveni huomattavasti.
Jatsi sai myös saksista pyllyynsä tai sen karvoihin lähinnä. Pariskunnasta tuli oikein edustava. Elina teki ihanan salaattilounaan ja kyllä sen eteen kannatti vähän töitä tehdä.
Tämän vierailun jälkeen menin Marin luokse ja käytiin koirat uittamassa. Ilma oli kuin linnunmaitoa ja alkoi tehdä mieli jäätelöä, joten seuraavaksi torille. Maalaiskoira pääsi vaihteeksi kaupunkikävelylle ja istuttiin torilavan eteen penkille jätskejä syömään.
Siellä oli muutaman penkin päässä vanhempi rouvashenkilö, äkkiseltään pääteltynä hieman oudompi persoona. Höpötti, en tiedä itselleen vai kenelle, mutta koirista vaikutti tietävän yhtä ja toista vaikka suurin osa jutuista meni ohi korvien.
"Koiria pitää kouluttaa... lukea ilmeitä ja eleitä... Ei kerjätä jäätelöä! Maahan!"
Läpsäytti vielä lisätehoksi kengänpohjalla tantereeseen.
Mari tuumasi, että nyt tuon käytös menee niin uhkaavaksi, että siirrytäänpä sivummalle ennen kuin Wallulla palaa käämi.
Ei auttanut, muori marritti perässä saman papatuksen kanssa.
Erään baarin terassilta joku mies sanoi, että hyvännäköisiä koiria. Normaalissa mielentilassa olisin saattanut kommentoida jotain myös taluttajien hyvännäköisyydestä, mutta nyt adrenaliinitaso oli liian korkealla ja kiirettäkin pukkasi. Saatiin se tyyppi onneksi karistettua kannoilta.
Miksi tässä aina käy näin? Olisi niin mukava ollut istuskella auringossa ja syötellä vohvelit koirille kaikessa rauhassa. Mutta ei, tuli persuksissa piti syöksyä mokomaa punapukuista ilmestystä karkuun. Jatkamme harjoituksia joskus toiste.
Otettiin kauneudenhoitovälineet esiin kun Turren korvakarvat oli siinä tilassa, että talon miesväkikin oli kiinnittänyt niihin huomiota. Etupään lisäksi trimmasin takapäätä ja koko olemus keveni huomattavasti.
Jatsi sai myös saksista pyllyynsä tai sen karvoihin lähinnä. Pariskunnasta tuli oikein edustava. Elina teki ihanan salaattilounaan ja kyllä sen eteen kannatti vähän töitä tehdä.
Tämän vierailun jälkeen menin Marin luokse ja käytiin koirat uittamassa. Ilma oli kuin linnunmaitoa ja alkoi tehdä mieli jäätelöä, joten seuraavaksi torille. Maalaiskoira pääsi vaihteeksi kaupunkikävelylle ja istuttiin torilavan eteen penkille jätskejä syömään.
Siellä oli muutaman penkin päässä vanhempi rouvashenkilö, äkkiseltään pääteltynä hieman oudompi persoona. Höpötti, en tiedä itselleen vai kenelle, mutta koirista vaikutti tietävän yhtä ja toista vaikka suurin osa jutuista meni ohi korvien.
"Koiria pitää kouluttaa... lukea ilmeitä ja eleitä... Ei kerjätä jäätelöä! Maahan!"
Läpsäytti vielä lisätehoksi kengänpohjalla tantereeseen.
Mari tuumasi, että nyt tuon käytös menee niin uhkaavaksi, että siirrytäänpä sivummalle ennen kuin Wallulla palaa käämi.
Ei auttanut, muori marritti perässä saman papatuksen kanssa.
Erään baarin terassilta joku mies sanoi, että hyvännäköisiä koiria. Normaalissa mielentilassa olisin saattanut kommentoida jotain myös taluttajien hyvännäköisyydestä, mutta nyt adrenaliinitaso oli liian korkealla ja kiirettäkin pukkasi. Saatiin se tyyppi onneksi karistettua kannoilta.
Miksi tässä aina käy näin? Olisi niin mukava ollut istuskella auringossa ja syötellä vohvelit koirille kaikessa rauhassa. Mutta ei, tuli persuksissa piti syöksyä mokomaa punapukuista ilmestystä karkuun. Jatkamme harjoituksia joskus toiste.
Kommentit