Isänpäivää

Yleensä olen muistanut vanhempien merkkipäiviä leipomalla kakun, koska se on helpoin ratkaisu ihmisille, joilla on jo lähes kaikkea. Tänä syksynä tein poikkeuksen ja ostin isälle Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan, äänikirjaversiona. Olen lukenut kyseisen kirjan paperiversion ja nauroin itseni kipeäksi.

Aina on oma lehmä ojassa ja niin oli tälläkin kertaa. Vanhanaikaisena ja tapoihini piintyneenä olen luottanut mielikuvituksen voimaan. Äänikirjaa voisi verrata telkkariin, joka tunnetusti tarjoaa kaiken valmiina ja tappaa luovuuden. Niinhän sitä luulisi ja väärässä olin.

Asian ratkaisi se, että lukijana toimii Antti Litja ja sen sopivampaa lukijaa tälle kirjalle ei olisi voinut löytää.
Kukas se on, kyselevät nyt nuoremmat lukijat mielessään. Kysy Mr. Googlelta, minä en mnoista selvitä. Antti Litja kuuluu yleissivistykseen siinä missä Kekkonen.

Minä muuten aion äänestää Kekkosta ihan periaatteen vuoksi. Jos Kekkonen olisi käytettävissä, niin tämän maan asiat korjaantuisivat kertaheitolla. Takuulla olisi pressalla enemmän valtaa hillitä Arkadianmäen apinalaumaa mellastamasta miten tahansa.
Mitä Halonen puuhailee nykyään? Varmaan verryttelee joulukuun kuudennen päivän kättelymaratonia varten. Jokin on vialla, jos tasavallan keulakuva on yhtenä iltana enemmän kansan näkyvillä kuin koko muun vuoden aikana yhteensä.

Ja takaisin pääraiteelle.
Äänikirja oli harvinaisen onnistunut ostos. Litja kertoi pahoittaneen mielensä niin vakuuttavasti, että jos Kekkonen on Suoman paras Urkki niin Litja on Mielensäpahoittaja tästä ikuisuuteen.

Kirja koostuu pienistä novelleista ja on jaettu neljän CD:kokoelmaksi. Optimaalinen tilanne olisi se, että kuuntelisi yhden novellin päivässä ja nautiskelisi siitä täysin siemauksin. Meneekö se niin omalla kohdallani? Kyllä ei varmasti. Kaikki hyvät päätökset rapisevat tyhjiin kuin suklaarasian kanssa seurustellessa. Jos minä vielä yhden.
Seitsemästä kuolemansynnistä Ahneuden, Ylensyönnin ja Himon voisi tiivistää Heikoksi Luonteeksi. Levyn loppuminen oli hyvä syy lopettaa kuuntelu sillä erää.

Toisaalta, jos haluaa kuunnella koko kirjan kerralla ja potee siitä moraalista krapulaa, ketä se kiusaa? Ei ketään muuta kuin omaa itseään ja itseäänhän ei kannata antaa pikkuseikkojen kiusata. Nautittava kokemus, eikä mennyt edes maha kipeäksi.

No niin. Taidan mennä ostamaan suklaarasian.

Kun kerran kaikki muutkin...

Sirkun blogissaan mainitsema osallistuminen Rajala Pro Shopin kuvakilpailuun innoitti minutkin lähettämään kuvan kyseiseen kisaan vielä näin viime metreillä. Äänestää saisi ihan mielellään, mutta enhän minä tollo osaa linkittää sitä kuvaa oikealla tavalla tänne. Olkoot mokoma.

Tämä otos siellä jossain nyt joka tapauksessa keikkuu näkösällä.

Sitten asiaan, joka vielä joskus lankapuhelinten aikaan oli hyvinkin arkipäivää, mutta nykyään suorastaan eksotiikkaa.
Soitin eräälle kuopiolaiselle asiakkaalleni, jonka numero ei ollut ennestään muistissa. Naputin sen ihan manuaalisesti, mutta linjojen tai minkä lie yhdistyttyä robottiääni kertoi kaipaamallani henkilöllä olevan toinen puhelu kesken. En jäänyt odottamaan, koska minusta on yleisesti ottaen kiusallista hoputtaa eikä tässä niin tulenpalava kiire ollut.

Kohta puhelin soi ja ajattelin että kiva, soittaa näköjään takaisin ja vastasin.
"No Timo terve, soitit äsken?"
"No moi, onko Noora siinä lähellä?"
"Ei täällä ketään semmosta asu. Ootahan kun katon ympärilleni, tää on aika iso kämppä. Juu ei näy Nooraa."
"Krhm, anteeks vaan, taisin soittaa väärään numeroon."
Alkoi pikkuisen naurattaa eikä langattoman päässäkään kovin vakavalla mielellä oltu.
"Ei se mitään, kiva kun soitit."

Ja sitä rataa, juttu jatkui vielä jonkin aikaa. Tämä Timo oli Oulunkylässä ja halusi tietää mistä soitin ja minne oli tarkoitus.
No, eihän se sitä muuksi muuttanut, että olin katsonut Nooran puhelinnumeron viimeisen ysin neloseksi ja rupattelin sitten illan ratoksi ventovieraan kanssa. Timo pyysi sanomaan Nooralle terveisiä. Perille menee.

Pitäisiköhän alkaa harrastaa puhelinextremeä? Siitä vaan summamutikassa numeroita näppäilemään niin sosiaalinen elämä saattaisi vilkastua uskomattoman paljon.