Hippasen verran höpinää

Ilmoittauduimme tyttöjen kanssa  Pyhäselän koirayhdistyksen järjestämälle rally-tokon alkeiskurssille. Kurssin vetäjä Pia Takkunen oli kovin huolissaan, että mahtaako alkeiskurssi olla meille liian pliisua kun olemme jo kisanneet. Vakuutin kolmeen kertaan, että ei ole. Osallistuminen viralliseen kokeeseen tässä lajissa ei tarkoita sitä, että tietäisi lajista tuon taivaallista. Menimme pk- ja tokotreenien pohjalta ja alokasluokassa se riittää oikein hyvin. Alkeiskurssilla opeteltiin kaikkien alokasluokan kylttien suoritustapa ja monta ylemmän luokan siinä sivussa. Samalla sai tietoa - eli meidän tapauksessa kertausta - oikeanlaisesta koekäyttäytymisestä. Kertaushan on opintojen äiti enkä näin ollen millään tavalla ylenkatsonut kurssin antia. Eivätkä ylenkatsoneet nelijalkaisetkaan oppilaat. Molemmat koirat olivat aivan liekeissä päästessään tekemään monenlaista aivojumppaa. Jatsilla oli intoa niin paljon, että aluksi kyltit vain paukkuivat ja ylimääräisiä pomppuja ja pyörähdyksiä oli

Kaksi vuotta sitten Hippa sai samaisessa Okun ryhmiksessä Irina Poletaevalta T:n ja kohtalaisen kurjan arvostelun . Tänä vuonna tuomarina piti olla Saija Juutilainen, josta en tiedä mitään, mutta arvelin ettei hän Poletaevaa kehnompi voi olla, joten ilmoitin koiran näyttelyyn. No, koiria ilmoitettiin Okuun valtavat määrät ja tuomareita piti mulkata uuteen järjestykseen. Kuinka ollakaan, Juutilainen vaihtui Poletaevaan! Pitkään mietin, että pidänkö kiinni periaatteistani ja jätän menemättä vai annanko periksi nuukuudelle ja menen. Raha ratkaisi. Toinen ratkaiseva tekijä oli uteliaisuus. Joko annan tuomarille mahdollisuuden tarkistaa kantaansa ja tulen kotiin iloisen yllätyksen kanssa tai sitten en. Tuloksena oli tällä kertaa jotain siltä väliltä. Hippa sai H:n ja hieman ihmeellisiä elementtejä sisältävän arvostelun: "Good type. Longish proportions. Strong bones. Head could be more typical. Scissors bite. Needs better ear carriage. Shape of eyes & expression could be bette

Jatsi alkoi ontua toista etujalkaansa muutama päivä sitten ja on sen takia ollut lähes täydellisessä levossa. En löytänyt ontumiseen muuta syytä kuin sen, että koira on ottanut ravakamman lähdön jossain välissä ja venäyttänyt jalkansa. Lapaa tuntui aristavan. Positiivista tässä on se, että Jatsi on tarpeeksi järkevä ollakseen menettämättä hermonsa joutilaisuuden takia. Toisaalta se on turhan järjetön olemaan muistamatta oman tilansa ja saattaa esimerkiksi vieraan tullessa leiskauttaa sohvan selkänojan yli ja se ei tee kipeälle kropalle kovin hyvää. Ensi viikolla mummeli pääsee hierojalle. Tosin tuo muutaman päivän lepo on jo tehnyt parantavan vaikutuksensa ja tänään käytiin Nauvunkankaalla maisemienkatselulenkillä. Jenna kävi eilen Toman kanssa meillä pitkästä aikaa ja Hippa oli ikionnellinen päästessään antamaan velipojalle turpiin. Jatsi piti luonnollisesti jättää lenkille lähtiessä kotiin, mutta parempi sille niin. Pääsi sekin pidemmältä lenkiltä palattua pienelle kiepaisull

Ristiriitainen fiilis tänä aamuna, koska näin inhottavan unen. Se ei ollut hirveänkamala, mutta kammohko. Painajaiseksi luokiteltava kuitenkin. Unen jälkimainingeissa kiukutti, mutta yritin kääntää sen positiiviseki. Jos näen unta, se tarkoittaa sitä, että tajunnantila on laskenut riittävän alas riittävän pitkäksi aikaa. Viime aikoina ei ole juuri unikuvia näkynyt, joten ilo irti niistäkin vähistä, vaikkakin hieman epämiellyttävistä. Luin kaaauan kauan sitten jostain julkaisusta, että jos ihmistä estetään nukkumasta, hän sairastuu. Jos taas estetään näkemästä unia, hän kuolee. (Olisi kiva tietää, kuka oli koekaniinina.) No, unettomuus ja masennus on jo tieteellisesti todettu linkittyvän yhteen. Kumpi ruokkinee kumpaa, on vissiin tapauksesta kiinni. Pelkän nukkumisen lisäksi unien näkemisellä ilmeisesti on tärkeä rooli hyvinvoinnin suhteen. Itse olen joskus saanut valve-elämän aatoksiin selvyyttä unien kautta - sikäli kun niitä on osannut tulkita. Painajaiset on oma lukunsa enkä oik

Käväisimme Hipan kanssa Joensuun Agilityurheilijoiden rally-tokon möllikisoissa. Kun virallisia kisoja on niin harvassa näillä nurkin ja harvemmin ollaan hallissa treenattu yleensä mitään, käytin tilaisuuden hyväksi ja otettiin maksullinen treeni. Luokkia oli kolme: avoin luokka, alokasluokka ja alokasluokan mölliluokka, jossa palkkaaminen oli sallittua. Osallistuimme alokasluokkaan, johon meillä on kisaoikeus varsinaisissakin kokeissa. Hippa ei tykännyt olostaan yhtään ja se näkyi. Kahdella kyltillä oli maahanmenotehtävä eikä hänen koiruutensa ymmärtänyt käskyä. Niistä tuli -1 piste puutteellisesta yhteistyöstä. Yksi vino suoritusasento ropsautti myös yhden pisteen pois. Kontrollin puute pujottelutehtävässä tiesi -3 pistettä maksimista tiehensä. Näin ollen saimme tulokseksi 94 pistettä ja sijoitus oli 8/17. Pikkuisen kirpaisi, koska yhteistyössämme sen enempää kuin kontrollissakaan ei ole mainittavaa puutosta esimerkiksi Josepan kentällä. Tulkitsen tämän niin, että Hippa a