Hippasen verran höpinää

Internetin ja varsinkin facebookin ihmeellinen maailma heittää silmille mitä kummempia mainoksia. Toki ne ovat profiloituja, koska isoveli kuuntelee eli eivät lopulta kovinkaan kummallisia vallitsevaan tilanteeseen nähden. Tällä viikolla omaan näkökenttääni räpsähti meditatiivisen maalaamisen työpaja. Vetäjänä oli vanha tuttavani, kuvataiteilija Katja Kouvalainen, äärettömän upeitten sisustusmaalausten ja muraalien tekijä. (Vilkaise DecoraDora jos et usko.) Työpajaan ilmoittautuminen oli niitä toimintoja, joissa sormet näppäilivät tarpeelliset asiat ennen kuin aivo ehti toppuuttelemaan. Jotenkin vain tuntui siltä, että tätä pääni tällä hetkellä kaipaa. Ei ollut väliä onko maalannut tai tehnyt mitään taidetta ennen, koska ajatuksena oli pienen meditaation jälkeen heittäytyä värien maailmaan. Antaa mielen ja sormien viedä. Se jos mikä on pelottavaa. Matkalla alkoi jännittää ja mahaan koskea, mutta sitkeästi jatkoin tulta päin. Kun tilaisuus alkoi, Katja kertoi ensin itsestään ja tekemis...

Pakkasten aikaan oli jonkun sortin muotivillitys kuvata saippuakuplia. Netissä levisi mitä upeimpia kuvia täydellisen palloiksi jäätyneistä kuplista, joista valo taittuu ja maisema heijastuu. Pakkohan se oli kokeilla itsekin. Pakkasta oli reilusti, jotain 28 astetta ja valoa kuvaksi asti, mutta ei tämä silti näytä yhtään niin hienolta. Ilmestys on jostain säälittävän ja naurettavan väliltä. Facebookissa Suomen luonnonkuvaajien ryhmässä sain tietää, että vesi-fairyseokseen kannattaa lisätä siirappia pallon koossa pysymisen vahvistamiseksi. Niinpä kokeilin uutta reseptiä, mutta en silti saanut kuplia ehjänä maahan, että ne olisivat jäätyneet palloiksi ja kuvattaviksi. Atte sai toimia mallina ja kuvasin kuplat puhallusvaiheessa. Käyhän se näinkin. Tuli tuplapallo. Pakkanen ei ollut niin kireää kuin edellisessä kuvauksessa, mutta riittävästi kuitenkin. Tästä sentään vähän aurinko heijastuu. Jatkamme harjoituksia ensi talvena jos ei sitä ennen pakkasta tule tarpeeksi.

2015. Siitä se taas pyörähti uusi luku esiin. Joulu meni oleskellessa ja harvinaisen stressittömästi menikin. Paitsi että Hippa kunnostautui suklaansyönnissä. Suunnilleen joulukuun puolessa välissä se varasti poikien joulukalenterit (semmoiset Fazerin konvehtikalenterit) ja veti naamaansa loput suklaat. Joulunpyhinä se rosvosi pöydältä lahjaksi saamani minttusuklaalevyn puolikkaan. Suklaa oli 70-prosenttista ja sitä oli puoli levyä jäljellä, olisiko karkeasti arvioiden  noin 50 grammaa. Onpahan nyt testattu, että 21-kiloinen koira voi syödä sen verran tummaa suklaata ja säilyä hengissä. En aio testata enää toista kertaa. Kerran varas, aina varas, joten suklaat tarpeeksi hyvään piiloon. Uudenvuodenaattona oli kaupungissa värien juhlaa. Kaupunki ei tuhlannut varoja ilotulitukseen, vaan sen kustansivat yrittäjät ja raketit lensivät taivaalle iltakuudelta. Samaan aikaan valaistiin Aurora Carealis eli Valoparta oy:n valotaideteokset. Taivas oli paksussa pilvessä ja sumussa, joten ...