Hippasen verran höpinää

Nomparelli käväisi Suvikarelia-näyttelyssä norjalaisen Antonio Di Lorenzon arvioitavana. Vuoden ja kuukauden ikäisenä osallistumisoikeus oli junnuluokkaan ja tuloksena EH sekä oikein mukava arvostelu: "Very good type, excellent coat. Very good proportion in body. Needs stronger bones. Well angulated in front. Needs more angulation in rear and better temperament. Shy." And same in Finnish: "Oikein hyvä yleiskuva, erinomainen turkki. Oikein hyvät mittasuhteet kehossa. Tarvitsee vahvemman luuston. Hyvin kulmautunut edestä. Tarvitsee enemmän kulmausta taakse, sekä paremman luonteen. Ujo."  Hassua, että tämä whippetmäinen näädän ja silakan risteytys sai näin hyvän arvostelun kun toinen Miimin kasvatti edellisestä pentueesta joutui hylätyksi. Ei kuulemma tunnistanut aussieksi. Erikoinen tuomio ja siitä voi taas tuomarin kanssa olla montaa mieltä. Keskenkasvuinen tarvitsee vahvempaa luustoa, se on selvä juttu. Enemmän ihmettelisin, jos tämän ikäinen olisi jo ...

Miimi se osaa ja jaksaa nähdä vaivaa kaikenlaisen kivan järkkäämiseen. Viime viikonloppuna ohjelmassa oli kasvattien kokoontumisajot, joka sisälsi monenlaista toimintaa. Lauantaiaamu olisi alkanut jäljenajolla, mutta minun kohdalla se vaihtui leivänajoksi. Kuormuriin tuli sen sortin vika, että minut hälytettiin hätiin. Otin pakun ja kohtasin Ripen Selkiellä, jossa vaihdettiin loppu kuorma minun kyytiin ja matkasin leipineni Ilomantsiin. Näillehän ei mahda mitään ja luonnollisesti teen mitä vain, että hommat tulee tehtyä. Sen jälkeen on harrasteiden vuoro. Pääsin puolilta päivin suoraan ruokapöytään, jonka jälkeen suuntasimme Pärnälle agitreeneihin. Hallin puolikas oli varattu meidän porukalle ja paikalla oli ulkopuolinen, pätevä kouluttaja. Lajiahan en harrasta, mutta osallistuin silti, koska koirat siitä tykkäävät ja tiedän agilitystä olevan hyötyä muita lajeja harrastaessa. Hippa on kokeillut suurinta osaa agiesteistä. Tällä kertaa suoritimme tavallisia hyppyjä ja putkia. Sain ...

Tervepä teille! Mamma antoi taas vaihteeksi minulle puheenvuoron. Tykkään. Tässä päivänä muutamana mamma alkoi ruuvata meidän autohäkistä väliseinää pois. Voi kehveli, se tarkoittaa sitä, että lähdetään jonnekin pitemmälle matkalle. On nääs mukavampaa olla kontissa kun saa olla vähän väljemmin. Jonkun aikaa siellä ihmeteltiin kunnes parkkeerattiin jollekin isolle aukealle. Mamma käytti meidän pissillä ja sitten hävisi kohti isoa rakennusta, jossa on kaksi ovea. Toisessa lukee "Ingång" ja toisessa "Utgång" .  Vaikka koira olenkin niin kyllä ihmisten kielet meikätytön päässä taipuu. Sanoin Jatsille, että miksi sisämaalaisille ja ulkomaalaisille on omat ovet? Eikö se ole vähän... hmm... epätasa-arvoista? Jatsi moitti minua tyhmäksi. Sanoi, että ne tarkoittaa sisään- ja uloskäyntiä ruotsiksi kirjoitettuna.  Ruotsiksi? Saatan tyhmä ollakin, mutta ei se tätä varsinaista asiaa muuta yhtään sen viisaammaksi. Nyt ollaan Suomessa ja vieläpä melko syvällä Savossa. Mik...

Jatsi alkoi ontua toista etujalkaansa muutama päivä sitten ja on sen takia ollut lähes täydellisessä levossa. En löytänyt ontumiseen muuta syytä kuin sen, että koira on ottanut ravakamman lähdön jossain välissä ja venäyttänyt jalkansa. Lapaa tuntui aristavan. Positiivista tässä on se, että Jatsi on tarpeeksi järkevä ollakseen menettämättä hermonsa joutilaisuuden takia. Toisaalta se on turhan järjetön olemaan muistamatta oman tilansa ja saattaa esimerkiksi vieraan tullessa leiskauttaa sohvan selkänojan yli ja se ei tee kipeälle kropalle kovin hyvää. Ensi viikolla mummeli pääsee hierojalle. Tosin tuo muutaman päivän lepo on jo tehnyt parantavan vaikutuksensa ja tänään käytiin Nauvunkankaalla maisemienkatselulenkillä. Jenna kävi eilen Toman kanssa meillä pitkästä aikaa ja Hippa oli ikionnellinen päästessään antamaan velipojalle turpiin. Jatsi piti luonnollisesti jättää lenkille lähtiessä kotiin, mutta parempi sille niin. Pääsi sekin pidemmältä lenkiltä palattua pienelle kiepaisull...

Reitti Klaukkalaan alkaa olla pikkuhiljaa selvääkin selvempi eikä suunnistus aiheuta liittymäpaniikkia. Tällä kertaa lähdin liikkeelle vasta iltapäivällä ja tulin siihen tulokseen, ettei minua ole luotu kehäkolmoselle klo 18 aikoihin perjantai-iltana. Oli pimeää, vettä tihuutti ja liikenne virtasi paikoin kummallakin puolella melkoista vauhtia. Kuulemma tuntia aiemmin porukkaa oli ollut vielä enemmän liikkeellä, joten tyytyväinenhän tässä pitää olla kun niinkin rauhassa sai ajella. Senja oli järkännyt meille niin paljon hommia lauantaille, että ei joutanut makoilemaan aloillaan. Hän käy Oittaalla sijaitsevalla tallilla kouluttamassa kahta hevosta sekä maasta että selästä käsin ja ratsastaa mikäli mahdollista ilman satulaa. Lähdettiin ensin porukkalenkille niin, että Senja köpötteli Stellalla ja minä kävelin koirien kanssa mukana. Tytöthän osaavat olla hevosten kanssa jahtaamatta ja räyhäämättä, mutta varoa ne eivät osaa. Stella oli melko närkästyneen oloinen kun Jatsi palloili se...

Mietin, että laitanko tuon otsikon kivat lainausmerkkeihin vai en vai laitanko sekä että, mutta olkoot noin. Tosiasiahan on se, että synttärit oli sekä kivat oikeasti että "kivat" sarkastisesti. Sunnuntaina tuli Satu Viirun ja Pikin kanssa porukkalenkille. Olisin huolinut enemmänkin porukkaa, mutta syystä ja toisesta ei ajankohta käynyt. Hippa ja Piki löysivät yhteisen sävelen sekä lenkillä että tuvassa meidän kahvitellessa. Jatsia ahdisti kun Hippaa kiusattiin ja piti sohvalta käsin murmattaa kun ei joka kerta jaksanut mennä väliin. Hippahan se oli, joka Pikiä kiusasi, mutta Jatsi tulkitsee nämä tilanteet aina niin, että Hippa on vaarassa eikä pärjää ilman isosiskoa. Kivaa oli ja koiraväki oli vieraitten jäljiltä melko ryytynyt. Varsinaisena juhlapäivänä eli eilen kävivät vanhemmat ja toivat tullessaan tasapainotyynyn, jonka päällä nytkin keikun. Tekee melko gutaa selälle kun joutuu tekemään töitä istumisensa eteen. Tämmöinen jos olisi ollut töissä niin edes ruumiilline...

Ei ihan tupaan sentään eikä tullut vetenäkään eteiseen kun syksyllä kävi seppä kaputtelemassa piisien ympärille pellitykset. Kovalla sateella ja lumen painon ylitettyä tietty piste eteisen laipion parista oksankohdasta tiputti vettä eikä silloin ollut kellään kivaa. Mutta nyt on kun pysytään kuivana. Sen verran harmia talon rakenteesta on, että lumet on käytävä pudottelemassa alas. Uunin piippu sijaitsee kivasti jiirien risteyksessä, joten se lämmittää kattoa ja lumi lämpiää sen verran vedeksi, että voi saman tien kylmetä jääksi. Sen päältä ei lumi valu itsestään alas, joten talonmies katolle mars. Marko oli meillä ja pyysin ottamaan kuvan, että saan itsekin paremman käsityksen miten korkealla katto on ja miten pieneltä näytän siellä keikkuessani. Talon todellinen korkeus ei näy kuvasta, koska suht korkea kivijalka peittyy lumen taakse. Ei tuolla ilman turvaköyttä voi hillua. Kun lumimassan saa sopivasti liikkeelle, se vie mennessään kuin hyökyaalto. Kerran meni jalat alta ja ...

Marko oli meillä yökylässä ja lähti tänä aamuna Passatilla kouluun. Se oli ihan suunniteltu juttu, että haen auton sitten kun ehdin ja samalla voisin sivistää stressikoira Hippaa julkisella liikenteellä ja kaupunkihumulla. Miimi soitti aamulla ja kyseli porukkalenkille, joten tavattiin meillä. Nuoriso päästi jälleennäkemisen riemun kattoon asti ja riehui antaumuksella. Viian niskapörrö löytyi enimmäkseen Hipan suusta. Ensin suunnittelin linja-autoa kaupunkiin menoon, mutta sitten kiskot kirskuivat mieleen. Miksi en menisi junalla kun sen meidän kylällä pysähtyy? Lippu maksoi 5,20 euroa, mutta Hipalle en tietenkään osannut ostaa lippua. Miimi nakkasi meidät asemalle ja jäi ystävällisesti vahtimaan, että selvittiin myös junaan. Hippa ei tykännyt olostaan, kuten osasin arvata. En tiedä saako sitä ikinä tottumaan omien pienten ympyröitten ulkopuolisiin olosuhteisiin, mutta aina kannattaa yrittää siedätystä. Hippa näyttää kuvassa levolliselta, mutta läähätys ja monet pyörinnät ...