Ei kai vaan... toivottavasti ei

Hippiksellä on hieman ongelmaa kropan kanssa. Iän puolesta se ei vielä vanha ole, mutta on vain alkanut jäykistyä puolelta jos toiseltakin. Muutama viikko sitten se alkoi ontua milloin etusta, milloin takasta. Lenkille lähtee mielellään ja vauhtia piisaa, mutta rasituksen jälkeisen levon jälkeen ei meinaa päästä ylös ja se on jo hälyttävää. Samoin kropan asento, joka muistuttaa Jatsin köykyssä kulkenutta olemusta.

Mari huomasi saman maanantai-illan treeneissä ja omien kokemusten perusteella suositteli akupunktiota. Onneksi asia järjestyi nopeasti ja tänä aamuna vein Hipan Sormusen Soilen käsittelyyn.

Rintarangassa on kireyttä ja lannerangassa selkeää kipua. Etureidet ovat pahasti jumissa, koska selän notkistaminen sattuu ja venyttely on jäänyt vähälle.

Selkää ei ole kuvattu vuoden 2011 jälkeen, jolloin se oli kunnossa. Nyt uuteen kuvaukseen on syytä, ettei tarvitse arvailla vian laatua sen enempää. Spondyloosi jo pelkkänä sanana heiluu kuin irvistelevä peikko mielen takamailla muistuttamassa menneestä. 

Kuvaamisen lisäksi Soile suositteli kunnon kipulääkityskuuria akupunktion rinnalle, ettei kipu pääse kroonistumaan ja koira alkaa taas liikkua paremmin.

Hippa suhtautui Soileen aluksi varautuneesti, mutta hyväksyi tilanteen pian ja niin päästiin itse asiaan. Hippa vastasi hoitoon tosi hyvin. Neulojen pisto ei näyttänyt tuntuvan yhtään ja kun ne olivat paikoillaan, silmä alkoi luppasta. Ihan uneen asti ei passannut itseään päästää. Hyvänen aika sentään, mammahan saattaa vaikka kadota sinä aikana ja se olisi katastrofi.

Neulat pois ja koira ylös. Silmä oli kirkastunut ja kivut poissa! Nyt seuraillaan miltä olo ja elo tuntuu, ja sitten uusi käsittely parin-kolmen viikon kuluttua.

Vuosi Nomsaa ja kahdeksan Hippaa

Neiti 234 eli Nomsa täytti vuoden huhtikuun 23. päivä ja Hippa mahtavat kahdeksan vuotta 3. toukokuuta, joten molempien synttärit voi hyvin käsitellä yhdessä julkaisussa.

Kuopus on virkeä ja iloinen, hieman jääräpäinen mutta ihastuttava persoona. Se on äärettömän laumavetoinen yksilö. Vieraita kohtaan Nomsa on aluksi varautunut, mutta kun ystävystyy, tekee sen täysillä. Ihan kuin kaiken muunkin.

Nuoren koiran epävarmuus näyttäytyy koira- ja ihmiskohtaamisissa melko samanlaisena hyökkäys on paras puolustus -tyylinä, mutta rauhoittuu saman tien kun huomaa, ettei tilanne ole niin vakava kuin miltä ensisilmäyksellä äkkinäinen maalaistollo luulisi. Onneksi olemme törmäilleet mukaviin koiriin, jotka ovat ottaneet hulluttelut rennolla asenteella. Lisää vaan niin hyvä tulee.

Treenirintamalla olen repinyt haivenia päästä, kun ei homma etene. En vain osaa palkata oikealla tavalla ja siinä turhautuu sekä koira että ohjaaja. Muutama päivä sitten Mari kysyi treenaamaan läheiselle ruohokentälle ja siellä valaistuin. Ehkä saan opetettua Nomsalle minun kanssa tekemisen iloa ja sen myötä muitakin järkeviä asioita. Ei ole ainakaan burn out vaivannut, pikemminkin luonnonlapsena on elänyt hän.

Hippa juhli synttäreitään etuajassa Josepan Vappumätsärissä. Ei me loppukisaan selvitty, mutta leluja ja nameja tuli ja se oli ainakin Hipan mielestä pääasia.

Hipan elämä menee tasaista tahtia. Se nauttii äärettömän paljon Nomsan seurasta ja leikit ovat melko rajuja ja kulku vauhdikasta.

Valitettavasti terveysongelmaa on ilmaantunut Hippiksen osalle. Kerron siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa.