Hippasen verran höpinää

Tänään on vuoden 2020 ensimmäinen adventtisunnuntai. Sillä ei tämän postauksen aiheeseen ole merkitystä, mutta toimikoon vallitsevasta ajasta jonkinlaisena muistutuksena. Kulunut viikonloppu on vierähtänyt nauttiessa kohtalaisen isosta muutoksesta ja helpottuneesta olotilasta.  Perjantaina nimittäin jaoimme viimeiset paketit Matkahuollolle. Sitä lystiä meidän firmalla on riittänyt neljä vuotta putkeen. Viimeiset pari vuotta on ollut noususuhdannetta ja koronasta huolimatta (tai ehkä sen takia) olemme tänä vuonna palkanneet peräti kolme uutta kuskia, koska pakettien määrä on kasvanut käsittämättömiin määriin. Monenlaisia muutoksia on tullut vuosien mittaan, mutta en mene yksityiskohtiin. Selvennyksen vuoksi mainittakoon, että Matkahuollon kautta on kulkenut heidän omien pakettien lisäksi Postnordit ja DHL:t. Kesällä alkoi kuulua huhuja, että viimeksi mainitut lähtisivät Matkahuollosta pois. Pakettien määrä tulee putoamaan murto-osaan entisestä. Mitäpäs siinä muuta kuin irtisanomiset...

Tämä vuosi jos ei muistellessa väläytä mieleen koronavirusta niin ihme on. En mene spekuloimaan tätä mitenkään poliittiselta kannalta. Siihen on ihan riittämiin minua viisaampia kirjoittajia. Kunhan ylimalkaisesti merkkaan itselleni talteen, jos joskus on tarvetta muistella. Covid-19 eli kotoisammin koronavirus lähti liikkeelle Kiinan Wuhanista ja vyöryi kuin maailmanlaajuinen hyökyaalto tietenkin myös Suomeen. Maaliskuun puolivälissä tuli määräys sulkea mm. ravintolat, siirtyä etätöihin kenellä siihen oli mahdollisuus ja jättää kaikenlainen ihmisten keskinen kanssakäyminen niin vähiin kuin mahdollista. Kauppoihin ilmestyi käsidesiä ja kassoille merkit lattioihin muistuttamaan turvavälistä. Koulut menivät kiinni. Meillähän on yksi oppivelvollinen ja yksi opiskelija. Ysiluokka veteli viimeisiään kun piti siirtyä kotikouluun. Nostan hattua niille pikkukoululaisten vanhemmille, jotka oikeasti joutuivat opettamaan jälkikasvuaan. Minusta ei ollut mitään hyötyä Aten opinnoissa. Voin vaan...

Kenen mielestä lossilla ajelu on tylsää ja hitaudessaan rasittavaa? Varmasti sen, joka kyseistä liikennöintitapaa joutuu olosuhteiden takia käyttämään ainakin sen pari kertaa päivässä. Harvakseltaan käyttäville, saati lossineitsyys vielä tallella oleville se on hyvinkin elämyksellinen kokemus. Olen nyt muutamana lauantaina vienyt tavaraa Rääkkylään eli veden yli mennään. Muutama vuosi sitten leivänajossa seilasin Arvinsalmea joka päivä ja kuskit tulivat tutuiksi. Ovat tainneet ikävöidä minua kun tämänpäiväinen kuski lossiin ajaessani pataroi kannella ja tuli juttusille. "Ootko vaihtanut autoa? Vai onko teillä näitä miten monta?" "On niitä jokunen." "Mitäs alueita te ajatte?" "Njaah... Liperi, Outokumpu, Polvijärvi, Rääkkylä, Hammaslahti, Reijola, Tohmajärvi, Kitee, Kesälahti. Niin ja Lieksa." "Oho, eli puol Pohjois-Karjalaa! Oon tässä ihastellu näitä kun on tuota konttia vaikka miten, ei oo ihme että ne tekee näistä kesämökkejä."...

Black friday on ollut todella black week, mutta meidän kohdalla eri tarkoituksessa kuin mainoksissa. Sitä Matkahuollon kautta kulkevan tavaran määrää ei kukaan kuolevainen osaa kuvitella! Alennusprosenttikiimassa kirppuilevan kansan pakettihimon tyydyttäminen vie kaiken ajan pimeästä pimeään ja kaiken tämän keskelle iski vielä flunssanpoikanen. En ole yli kahteen vuoteen ollut kipeänä ja taas muistui mieleen, miten kamalaa se on, mutta onneksi tauti ei yltynyt pahaksi. Buranan voimalla painettiin kaasua. Eilen pilkahti aurinko ja olo alkoi olla melkein normaali. Heti aamun lääkelenkin jälkeen ampaisin koirien kanssa ulos ja otin pitkästä aikaa kameran mukaan. Vanha palvelijani Canon 7D simahti jo jokin aika sitten eikä ole ollut varaa hankkia uutta. Onneksi isäntä on canonisti myös, joten lainasin hänen pikkurunkoaan. Sillä pärjää hyvässä valossa hyvällä putkella vallan mainiosti ja tuloksena oli kelpo otoksia. Mukava naapurini tuskin pahastuu ruokohelpipeltonsa verottamisesta, jot...

Nyt on alun toista viikkoa mennyt Ilomantsin reitin leivänajossa ihanalla Mustalla Möröllä. Eikä siinä kaikki, useana päivänä kuormurin laitettuani päiväunille olen ampaissut omalla Passatillani toisen kerran samaan paikkaan ja vielä paljon syrjemmälle. Pampalon kaivokselle Hattuun menee pikapaketteja ja sopimuksen mukaan ne on toimitettava perille samoin tein, joten sitten toimitetaan. Passatissa ei kuulu radio kuin kaupunkialueella eli viihtymisestä huolehtii levyvarasto. Tänään laitoin vuosien tauon jälkeen Turo's Hevi Geen soimaan ja siellähän oli tarjolla aiheeseen liittyvää lyriikkaa. Riemuissani kuuntelin Lokalinjaa ja väkisin aivo alkoi vääntää sanoja vielä paremmin tilanteeseen sopiviksi. Kyseessä on tämä biisi:  Lokalinjalla (by Hara) Mä auton starttaan sitten keula tielle päin, joka aamu hommat aloitan mä näin. On mulla raskas työ mut leiville se lyö kun ajan vain loka-autollain. Saan työssä nähdä monenlaista maisemaa, on niille yhteistä myös saavut haisem...

On se vinha tunne kun kytät lähtee tienposkesta perään ajamaan. Olin aamulla menossa Hattuun lentopakettia viemään, mutta matka tyssäsi klo 10 kieppeillä Ilomantsintien alkuun kun takana vilahteli iloisen sinisiä valoja maustettuna yhdellä punaisella.    - Huomenta! Tiesitkö, että ajelet katsastamattomalla autolla? - Mitä ihmettä! No enpä tiennyt kun ei ole oma auto. - Ota ajokortti ja tule tuonne meidän autoon vähäksi aikaa. Siinä konstan kanssa neuvoteltiin, että mitäs nyt. - Miun pitäs päästä Hattuun ihan välttämättä ja on vielä aika kiire. - Hattuun? - Joo, mulla on pikapaketti vietävänä Pampalon kaivokselle ja sen pitää olla perillä kahteentoista mennessä. - Oisko sulla jotain muuta autoa käytettävissä? Missä siun oma auto on? - Kotona Viinijärvellä. Polliisisetä mietti hetken aikaa, ilmeisesti laski tunteja ja kilometrejä. - No mene viemään se paketti, mutta heti siellä Hatussa soitat katsastusasemalle ajan niin saat a...

Tuulista tämä kuljetusala. Tuulen suunta ja voimakkuus muuttuvat silmänräpäyksessä, eikä auta kuin sopeutua. Noin kuukausi sitten Savon äärettömän viisas logistiikkapäällikkö viuhautteli suuria linjojaan niin leveällä siveltimellä ja paksulla maalilla, että pienet jäivät sutimaan paikoilleen. Käytännön tasolla tämä tarkoitti sitä, että minun leipälenkkini tempaistiin pois ja kuun vaihteessa yksi kuski jäi ilman kuskattavaa. Olin viimeisenä taloon tullut ja sääntöjen mukaan ensimmäisenä pois potkittava, mutta pomo ei halunnut minusta luopua. Säästökampanja oli kuitenkin armotta edessä. Niinpä kiersimme tätä sääntöä niin, että en ole enää alainen vaan alihankkija. Minullahan on toiminimi ollut jo vuosia, mutta sattuneesta syystä sillä saralla on viime aikoina vietetty hiljaiseloa. Onneksi ei ole iso homma elvyttää tilanne potkimaan eteen päin, joten nyt jatkan töitä firman piikkiin. Samalla voin viritellä uudestaan omia hommiani. Verottaja on nääs keksinyt säännön, ettei yrittäjäll...

Onko olemassa rakkautta ensi silmäyksellä? Kyllä on. Itse en ole kokenut moista, mutta osallisena olen parasta aikaa. Kirjoittelin aiemmin työkuvioistani, mutta en vielä silloin aavistanut, mille mallille asiat muljahtavat siviilielämän puolella. Kävi nimittäin niin, että sillä siunaaman hetkellä kun astelin lastauslaiturille tulevan työnäntajani silmien eteen, häneltä lähti jalat alta ja järki päästä. Supliikkimiehenä Ripe alkoi härnätä minua ja sai kiedottua minut samaan hulluuteen. Kumpikin yritti rimpuilla vastaan, mutta mikään ei auttanut. Tuntui kuin olisin ollut pelinappulana maailmankaikkeuden shakkilaudalla, jossa joku minua siirteli mahdollisimman järjettömästi ja nauroi räkäisesti siirtoja tehdessään. Periaatteessa aika haastava tilanne. Voiko suhde toimia kun toinen on pomo ja toinen alainen? Minua hirvitti melkoisesti, mutta alusta lähtien oli selvää, että peli pelataan avoimin kortein. Ripe kertoi muille työntekijöille, jotka ottivat asian vastaan parhaalla mahdollis...

Pian kuskikurssin jälkeen sain hankittua itselleni työkokeilupaikan. Se meni mielenkiintoisia polkuja pitkin, kuten elämässä joskus tuppaa menemään. Yritin ensin soittaa Matkahuollon logistiikkapuolelle, mutta turhaan. Kyllästyin muutaman yrityksen jälkeen ja muistin, että naapurissahan on kuljetusfirma myös. Kysyin Suonisen Ristolta, että mitenkäs olisi tämmöinen systeemi. Hän pyysi käymään Marjalassa sijaitsevalla terminaalilla, joten sinne sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi. Siellähän se isäntä pataroi, mutta kävi ilmi, että he ajavat tavaraa Jyväskylään ja muualle sen verran kauas, että työpäivät venyvät väkisin liian pitkiksi. Ei soveltunut minun tilanteeseen kun kotona on huollettavia. Risto tuumasi, että onhan heillä yhteistyökumppaneita. Kysytäänpä tuolta mieheltä, joka laiturilla astelee. Siellä oli - kuinka ollakaan - toinen Risto eli RR Group oy:n piällysmies. Tämä harvinaisen rento kaveri ei tiennyt koko työkokeilupolitiikasta mitään, ja sen selitettyäni sanoi ett...