Hippasen verran höpinää

Tosin vain Imatralle/Lappeenrantaan ja kylpylän keinotekoiseen lämpöön, mutta hyvä näinkin. Viime aikojen -30 asteen alittaneet lämpötilat ovat jäädyttäneet keski-ikäistyvän ihmisen luita ja ytimiä myöten. Paikkakunnan epämääräisyys taas johtuu siitä, etteivät paikallisetkaan ole ihan kartalla Holiday Club Saimaan sijainnista. Se kuuluu Rauhan kylään joka kuuluu Lappeenrantaan, mutta sijaitsee ihan Imatran kyljessä. Piti ihan varmistaa ennen lähtöä, että osaan ajella oikeaan paikkaan. Kolmen päivän esittelytarjous oli kyseessä. Sen verran vähän ollaan poikien kanssa viime vuosina lomailtu, ettei tämä syksyisen Tukholman reissun lisäksi ollut ollenkaan pröystäilyä. Vanhemmat kävivät lämmittämässä uunin lähtöpäivän iltana ja Maarit koirineen tuli kotivahdiksi perjantaina töistä päästyään. Uunin osasi lämmittää kuin vanha tekijä konsanaan ja kanat saivat hyvän hoidon. Talviaikaan koirallisen ja kanallisen ei ole ihan itsestäänselvää suoria reissuun, mutta nyt kävi hyvin kun kaikki asiat...

Kävimme tyttöjen kanssa istuskelemassa Oulun Toripolliisin jalanjuuressa tarkoituksena ottaa yhteiskuva. Koska kyseessä on kaksi aussieta, homma ei ollut itsestäänselvyys. Kiitos Satulle kuvaamisesta ja Virpille avustuksesta. (Osaa kuvista on rajattu jälkeenpäin koirien ilmeitten takia. Klikkaamalla saa isommaksi.) "Jatsi! Hippa! Huhuu!" Mitä? Missä? Mamma on tässä, mitä väliä? Niin onkin! Onkohan sillä meille nameja? "Hei! Fiuiit! Täällä!" Ai näinkö pitää olla? No voip... Kutittaa just tuo panta! "Haloo! Kattokaa nyt tänne!" Minä en ainakaan kato. En minäkään. "Kis kis kis, sssshhh!!" Täh? Hippa hei... Mitä muka?     Ai siellä on jotain tyyppejä! Onkohan niillä meille nameja? Usko vaan. Huijaavat kuitenkin. Älä oo Jatsi aina niin kyyninen pessimisti. Huijasivat. Olit oikeassa. Moon aina. Että siitäpä passaa valita parhaan tai vähiten omituisen.

Käytiin äsken mamman kans lenkillä. Ainahan minä olen valmis lenkille, tapahtuipa se mihin aikaan tahansa ja kuinka usein tahansa. Sinä kulkiessa se kysyi, halusinko tehdä jotain järkevää. No tietty, aina valmis kuin partiopoika! Seuraamisen osaan. Välillä paremmin, välillä huonommin, mutta osaan. Sitten se käski istumaan. Mitä? Tässä on viime aikoina istuskeltu muutenkin ihan liikaa ja pienestä pakosta kun ei ole ollut muutakaan tekemistä. En kait minä käskystä istunut kun maakin oli kylmä. Sitkeä tyyppi. Monta kertaa se käski ja käskemästä päästyäänkin käski ja pakkohan minun oli antaa periksi, mutta kannatti kun sain namin. Sitten jatkettiin samaa hommaa ja yääh, märkään maahan piti istua! Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavaksi ihan niinkun lätäkköön! En muuten millään, mutta kun oli niin nälkä! Olisittepa nähneet miten surkean vähän se pisti aamulla kuppiin ruokaa! Eläinsuojeluyhdistykselle olisitte soittaneet heti jos olisitte nähneet. Että ne kuivat frolicit voi maistua hyvälle, va...

Tänään oli ihan kiva päivä, paitsi eräät pikkuseikat. Tai siis aika isot, järkytyksen aiheuttama hengenlähtö oli lähellä ainakin kahdesti. Harmaat karvat ei haittais valkoisissa osissa, mutta kun minussa on tummanruskeaa aika paljon ja siinä ne haittaa. Päivällä käytiin mamman ja poikien kanssa pyörälenkillä. Ja pitihän se arvata, taas rantaan! Mikä vimma niillä on sinne? Ne hihkuivat innoissaan ja liukuivat pitkin jäätä joka oli älyttömän liukas ja voi pettää alta. En tykkää! Tulkaa pois sieltä! Se särkyy ja hukutte! Voi kamaluus kun ne ei totelleet! Yritä tässä sitten huolehtia laumasta, itkujen itku! Mamma sanoi, että jäätä on ilmakuplia tihrustamalla ainakin 10 senttiä. Pupunpapanat, sanon minä! Se voi hajota alta ihan koska vaan! Ei ne onneksi hukkuneet, vaan lähdettiin pois. Illalla tuli Mari ja Jarno. Ja tietysti Wallu. Mari sanoi olevansa kuolemaisillaan nälkään ja mamma ruokki ja kahvitti ne siinä. Sitten piti lähteä lenkille, mutta... ei tässä näin pitänyt käydä! Mamma alkoi ...

Aamulla oli meina mennä Pärnälle tottistelemaan ja niin tehtiin. Jatsi kun vaan yksinkertaisesti rakastaa kenttätyöskentelyä, joten into näkyi jälleen edistämisenä. Taakse nakattu palkka auttoi vähän saamaan pakettia kasaan. Maahanmenot oli vähän hitaanlaisia, mutta osasyyn voi vierittää korkean viretilan piikkiin. Muuten lystiä riitti ja sehän oli pääasia. Iltasella lähdettiin Jamikselle pikku lenkille. Mari viettää kahden koiran taloutta kun Kuningatar Moona on hoidossa epämääräisen ajan. Wallu oli elementissään kahden nartun loukussa. Meidän saapuessa paikalle muuta porukkaa ei näkynyt mailla halmeilla, mutta on se jälkikoira hyvä olla olemassa. Jatsi kertoi hyvin selvästi, mihin suuntaan kannatti lähteä kävelemään ja kohta tuli ihmis- ja koiraystävät vastaan. Vettä satoi, mutta se ei kenenkään iloa himmentänyt. Sitten lähdettiin... niin, minne? Antaapa Jatsin itsensä kertoa. Joo, se Moona oli paljon kivempi nyt kun sillon viimeks Siprissä. Ei yhtään yrittäny sulauttaa minua havunne...

... on mamma. Rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta, mutta sen ihmismäisen epäkoiran huumorintaju on ihan käsittämätön! Tänään käytiin kahdestaan pitkä lenkki sateessa. Sade ei minua haittaa, mutta se suihku aina ja joka kerta sadelenkin jälkeen! Jos on märkä, pitää kuivata eikä kastella lisää. Luulisi tuon nyt tyhmemmänkin älyävän. Hiekalla on jotain tämän asian kanssa tekemistä, mutta en silti tajua. Ei me missään pressanlinnassa asuta eikä kiilloteta lattialautoja molemmilta puolilta kerran kuussa. No ei tämä vielä mitään, mutta tuommoisen lenkin jälkeen normikoiraa väsyttää. Kaiken minkä teen, teen täysillä. Myös nukkumisen suhteen. Eikä nukkuvasta saa tehdä näin julmaa pilaa!! Kattokaa nyt! Mihin voi valittaa?

Mamma lojui taas sängyssä ihan liian pitkään. Vaikka kuinka houkuttelin juttelemalla ja päällä hyppimällä, ei mokoma eläjä muuta kuin käänsi kylkeään. Sanoi se minulle, että onnea synttärisankarille. Höh, en ymmärrä. Jotain outoa tässä päivässä on, koska sain aamupalan jälkiruoaksi suklaanappeja. Koiransuklaata tietenkin, vaikka tykkään ihmisten suklaastakin. Mamma sanoo, että ihmisten suklaa on terveydelle haitallista ja saattaa käydä jopa hengen päälle. Mamma on pomo ja kai se tietää. Sitten ne lähti poikien kanssa kauppaan ja takaisin tultuaan alkoi tapahtua. Uskomatonta, mutta kassissa oli minulle uusi lelu! Ihana narupallo! Sain sen ihan heti itselleni riepoteltavaksi. Mamma oli vähän aikaa sisällä ja tuli sitten leikkimään kanssani. Pallon saalistaminen on varmaan parasta mitä tiedän. No, maksalaatikko saattaa olla jaetulla ykkössijalla. Tai itse asiassa mikä ruoka tahansa. Kuinka vaan, pääasia oli, että pääsin leikkimään. Mamma ei tietenkään olisi ollut oma itsensä, ellei olisi ...

Lähdettiin mamman kanssa kävelemään heti aamusta! Pellolle ja jäälle ja metsään ja mamma iloitsi kun hanki kantoi taas hyvin joka paikassa. Kyllä iloitsin minäkin, mutta näytin sen paljon vauhdikkaammin. En tajua noita ihmisiä, miksi ne ei voi mennä täyttä laukkaa kun kerta ei ole esteitä tiellä? Kaipa se syy joskus minullekin valkenee. Särkijärven jäällä oli kaksi kurkea pitkiä kaulojaan ojentelemassa. Olisin käynyt moikkaamassa niitä vähän lähempää, mutta mamma ei päästänyt. Sanoi, että antaa niitten olla rauhassa. Olkoot, ei ne ole minua hätyyttäneet joten en minäkään niitä. Hassuilta ne silti näytti. Matkalla törmättiin Rolloon, vuoden ikäiseen lapinkoirapoikaan. Tykkään Rollosta, mutta se on aina fleksissä kiinni kun kotiväkensä pelkää hysteerisesti että se karkaa. Puppupuhetta, sanon minä ja niin sanoi mammakin sille Rollon isännälle. Mihinkä sitä nyt järkevä koira ihmisensä viereltä lähtisi? Minä kurmuutin Rolloa ja mamma suostutteli sen isäntää pitkän aikaa, että päästäisi koir...

Tää on vähän nolo juttu, mutta pakko kertoa itse ennen kun mamma ehtii taas höpistä oman versionsa kaikelle kansalle. Haistoin tänään vessan välikössä leivän tuoksun. Vaalea leipä, kuivahko aromi. Saattoi olla useamman päivän vanhaa. Kuten kaikki tietää, minua pidetään täällä nälässä. Ei ne muuten rääkkää, mutta voi kun saisi koiraolento joskus syödä mahansa täyteen. Ah! Mutta se leipä! Välipala on aina paikallaan, vaikka olisi kuinka kuiva tai pieni tahansa. Aikani haisteltuani paikansin sen. Mmm... jos se on lattialla, se on minun. Jos se on omituisen rautalankahäkkyrän päällä, se on minun... NAPS! Uiiih! Se rautalankahäkkyrä hyökkäsi! Kylläpä osasi säikäyttää! Mamma otti sen häkkyrän, väänteli vähän ja tarjosi minulle, että otanko leipää. Jaa leipää, kaikin mokomin... en sittenkään. Hehe, meinasin jo lähes unohtaa, mitä äsken tapahtui. Ei kuulkaas tätä koiraa höynäytetä samalla källillä kahteen kertaan ja ihan perätysten! Pitäköön leipänsä. Ei kyllä oikeasti ollut kovin nälkäkään! ...

Jouluaatto. Se ei sanana merkkaa minulle mitään, koska aamu alkoi ihan normaalisti. En tiedä, mitä ne oikein touhotti, kun kellään ei tuntunut olevan mielenkiintoa viedä minua lenkille. Puolenpäivän kieppeillä lähdettiin mökille. No vihdoin! Mamma vei lastin tavaraa sisälle ja sitten lähdettiin saman tien kävelylle. Mahtavaa kun on lunta! Siinä jaksaisi pyöriä vaikka kuinka. Mamma heitti kepin jonnekin hittoon asti ja käski minun etsiä. On se ihana tyyppi kun antaa mulle näitä etsimishommia. Kyllä ne yleensä helposti löytyy, mutta kaksikymmentä senttiä pakkaslunta ja sinne uponnut keppi on kinkkinen juttu. Löysin, mutta toisella yrittämällä ja toisen kepin. Mökille tultua mamma lähti saunaan ja minä jäin vahtiin. Onneksi se ei tällä kertaa siellä kovin kauan viihtynyt, vaan mentiin mökkiin. Ukki ja mummo ja mamman veli Pekka olivat siellä myös. Ilta alkoi pimentyä ja mamma lähti käymään huussissa. Lähdin tietenkin saatille, koska ei ikinä tiedä, mitä sillä matkalla voi sattua… Ja juman...