Hippasen verran höpinää

Internetin ja varsinkin facebookin ihmeellinen maailma heittää silmille mitä kummempia mainoksia. Toki ne ovat profiloituja, koska isoveli kuuntelee eli eivät lopulta kovinkaan kummallisia vallitsevaan tilanteeseen nähden. Tällä viikolla omaan näkökenttääni räpsähti meditatiivisen maalaamisen työpaja. Vetäjänä oli vanha tuttavani, kuvataiteilija Katja Kouvalainen, äärettömän upeitten sisustusmaalausten ja muraalien tekijä. (Vilkaise DecoraDora jos et usko.) Työpajaan ilmoittautuminen oli niitä toimintoja, joissa sormet näppäilivät tarpeelliset asiat ennen kuin aivo ehti toppuuttelemaan. Jotenkin vain tuntui siltä, että tätä pääni tällä hetkellä kaipaa. Ei ollut väliä onko maalannut tai tehnyt mitään taidetta ennen, koska ajatuksena oli pienen meditaation jälkeen heittäytyä värien maailmaan. Antaa mielen ja sormien viedä. Se jos mikä on pelottavaa. Matkalla alkoi jännittää ja mahaan koskea, mutta sitkeästi jatkoin tulta päin. Kun tilaisuus alkoi, Katja kertoi ensin itsestään ja tekemis...

Kenen mielestä lossilla ajelu on tylsää ja hitaudessaan rasittavaa? Varmasti sen, joka kyseistä liikennöintitapaa joutuu olosuhteiden takia käyttämään ainakin sen pari kertaa päivässä. Harvakseltaan käyttäville, saati lossineitsyys vielä tallella oleville se on hyvinkin elämyksellinen kokemus. Olen nyt muutamana lauantaina vienyt tavaraa Rääkkylään eli veden yli mennään. Muutama vuosi sitten leivänajossa seilasin Arvinsalmea joka päivä ja kuskit tulivat tutuiksi. Ovat tainneet ikävöidä minua kun tämänpäiväinen kuski lossiin ajaessani pataroi kannella ja tuli juttusille. "Ootko vaihtanut autoa? Vai onko teillä näitä miten monta?" "On niitä jokunen." "Mitäs alueita te ajatte?" "Njaah... Liperi, Outokumpu, Polvijärvi, Rääkkylä, Hammaslahti, Reijola, Tohmajärvi, Kitee, Kesälahti. Niin ja Lieksa." "Oho, eli puol Pohjois-Karjalaa! Oon tässä ihastellu näitä kun on tuota konttia vaikka miten, ei oo ihme että ne tekee näistä kesämökkejä."...

Syksy 2019 muistetaan sisukkaista keltaisista lehdistä. Kesänvihreä metsä vaihtoi aurinkoiseen asuun eikä luopunut siitä, ei edes lumen voimalla. Valtavat määrät joutsenia ja valkoposkihanhia oli liikkeellä, mutta tässä niistä vain pieni osa. Väriloiston tilanne 3.10. oli tämän näköinen. Pari päivää myöhemmin lauantain lääkelenkillä Tohmajärvelle maisema sai vaalean harson ylleen. (Kyllä, otin kuvan ajaessa. Hyi minua.) Perillä tilanne oli vielä pahempi. Lumimöykkyjä roikkui lehtevillä oksilla kuin kiusallaan, että tässä ollaan etkä mahda mitään. Lumi suli pian pois, mutta ruska jatkui. Kävimme koirien kanssa 10.10. lenkillä Käsämänharjulla ihan vain katsomassa, miltä väritilanne siellä näytti. Hyvältä. Luovin ammattiopiston kota on Huttulammen rannassa. Tytöt tykkäsivät, kun pääsivät välillä tutkimaan uusia maisemia. Harjulle vie luonnon mukulakivikatu. Taustalla on Viinijärvi, etualalla Iso-Möykky -niminen lampi. Tiesittekö, että Viinijärvi ei ole saanu...

Männä kesän oikea keikkojen keikka oli elokuun 9. päivä kun menimme Tampereelle Rammsteinin spektaakkelia ihmettelemään. Minä olen bändin nähnyt vuosia sitten Helsingissä, mutta Ripelle tämä oli neitsytmatka. Eikä jättänyt kylmäksi, mikäli oikein käsitin. Ei jättänyt yleensä koko Ratinan stadionia ihan kirjaimellisestikaan, koska pyrotekniikka oli jälleen ihan omaa luokkaansa. Pääkeikka oli lauantaina, mutta se myytiin loppuun 10 minuutissa. Niinpä järjestivät perjantaille lisäkeikan ja sinne saimme liput. Saimme myös rammstein-lisällä hinnoitellun hotellihuoneen Pyynikiltä. No, kerranhan sitä vain eletään. Tästä opimme jälleen, että pitää olla aikanaan asialla ja muutkin majoitusvaihtoehdot kannattaa ottaa huomioon. Oman haasteen työtöitten kannalta toi se, että olimme perjantaiaamuna lähdössä eli kaksi kuskia pois kuvioista. Onneksi työntekijöitä on sen verran, että luotimme heidän selviävän hommista. Lisävarmistus tälle tuli kun perille asetuttuamme kyselimme kuulumisia ja kävi ...

Maallahan tässä on asuttu jo hoi kotvanen, mutta tämän juhannuksen asuin vielä vähän maallempana. Pojat lähtivät omille teilleen keskiviikkona, joten me tyttöjen kanssa pakkasimme kamat ja muutimme kambodiaan. Siellä jos ei saa olla omassa rauhassa niin ei missään. Torstai oli vielä ajopäivä, mutta perjantaina sai nukkua rauhassa. Ja lauantaina. Ja sunnuntaina. Se on meidän vinkkelistä ajateltuna jo kohtuullisen pituinen loma. Nukuttukin olisi aamulla pitkään, jos olisi nukuttanut. Eikä sitä suinkaan ihan vapaalle voi noin vain heittää. Perjantaina tajunnantason jollain tavalla päivälukemat saavutettua aloimme viritellä kameravehkeitä lähetyskuntoon. Liveverkko eli meidät oli tilattu Poro-Pekan juhannusjuhlille striimaamaan maailmalle Pontus J. Backin eli rockpastorin keikkaa. Kuten esiintyjän tittelistä voi päätellä, tapahtuma oli uskonnollissävytteinen, mutta ei siinä mitään. Kaveri soitti ja lauloi hyvin ja kertoi elämästään siinä kappaleitten sivussa. Poro-Pekalle kiitokset, sa...

Miimi se osaa ja jaksaa nähdä vaivaa kaikenlaisen kivan järkkäämiseen. Viime viikonloppuna ohjelmassa oli kasvattien kokoontumisajot, joka sisälsi monenlaista toimintaa. Lauantaiaamu olisi alkanut jäljenajolla, mutta minun kohdalla se vaihtui leivänajoksi. Kuormuriin tuli sen sortin vika, että minut hälytettiin hätiin. Otin pakun ja kohtasin Ripen Selkiellä, jossa vaihdettiin loppu kuorma minun kyytiin ja matkasin leipineni Ilomantsiin. Näillehän ei mahda mitään ja luonnollisesti teen mitä vain, että hommat tulee tehtyä. Sen jälkeen on harrasteiden vuoro. Pääsin puolilta päivin suoraan ruokapöytään, jonka jälkeen suuntasimme Pärnälle agitreeneihin. Hallin puolikas oli varattu meidän porukalle ja paikalla oli ulkopuolinen, pätevä kouluttaja. Lajiahan en harrasta, mutta osallistuin silti, koska koirat siitä tykkäävät ja tiedän agilitystä olevan hyötyä muita lajeja harrastaessa. Hippa on kokeillut suurinta osaa agiesteistä. Tällä kertaa suoritimme tavallisia hyppyjä ja putkia. Sain ...

En yleensä sure kuolleita julkisuuden henkilöitä. Miksi pitäisi, koska heitä ei ole henkilökohtaisesti tuntenut. Sunnuntaina vain viisikymppisenä tuonpuoleiseen siirtynyt Antti Majanlahti tekee poikkeuksen tähän sääntöön. Hänen poismenonsa riipaisi vähän sen pienen mutta merkityksellisen henkilökohtaisen kontaktin olemassaolon takia. Olin viisi vuotta sitten Heilin toimituksessa kesätöissä kun päähäni pälkähti lapsuuden jännittävä televisiosarja Seikkailu Olavinlinnassa. Halusin katsoa sen ja yritin etsiä sitä Ylen arkistosta ja vähän joka paikasta, mutta ei löytynyt kuin pieniä pätkiä sieltä täältä. Antti Majanlahti esitti toista pääosaa ja kun en muuta keksinyt, kaivoin esiin hänen sähköpostiosoitteensa ja lähetin hätähuutoni sitä kautta. Jos vaikka sarjassa esiintyneillä olisi tallenne itsellään lainattavissa tai ostettavissa. Vastausta ei kuulunut ja unohdin koko homman. Kuinka ollakaan, eräänä päivänä Mr. Majanlahti soitti minulle! Pahoitteli kun oli ollut mökillä kaikkien h...

Olin viikko sitten viikonloppuna Jutan kaverina ajattamassa porukkaa parivaljakolla Chippewa Ranchin vieressä olevan Ravintola Viimeisen Mohikaanin lastentapahtumassa. Siinä tuli myös Ranchin hepat ja muut elukat katseltua, joten intouduin varaamaan länkkätunnin. En ole sen lajin ratsastusta kovin paljon harrastanut, ja nyt männä sunnuntaina päätin kokeilla. Sain ratsukseni Bobbilenan, aidon quarterin. Varusteet puettua vein sen kentälle ja Jaanan opastamana aloin taluttaa pitkin kenttää suoraan ja kaartaen. Ideana on hevosen kuuliaisuuden testaaminen ja mikäli se ei ole kunnossa, se laitetaan kuntoon. Lännensuitsien ohjat ovat pitkät ja avoimet. Niillä talutettaessa hevonen voi antaa laumanjohtajalle sopivan tilan. Jos hevonen pyrkii ohi, se palautetaan räppäämällä ohjasperiä omaan olkapäähän. Samoin pysähdyksissä hevosen tulisi pysähtyä välittömästi kun taluttaja pysähtyy. Tätä muistutin Bobbilenalle pari kertaa ja hyvin meni jakeluun. Samoin kun ohjan jättää maahan, hevosen luo...

Niinhän ne Ilosaarirockia mainostavat ja tänä kesänä se viikonloppu oli 16.-17.7. Kaimani Turus-Hanna ilmoitti ostaneensa lipun kun pääesiintyjä Volbeat oli julkaistu ja kyseli majoitusta meiltä, joten minä menin saman tien myös lippukaupoille. Kimmolle olin ostanut lipun jo joululahjaksi, mutta itse epäröin esiintyjien julkaisuun asti. Marko ilmoitti jo viime talvena, ettei jaksa sitä hälinää enää. Aavistin, että ainoa jota hän ei jaksa, olen minä ja kesän tullen se aavistus osoittautui oikeaksi. Jos elämä on rock, rokkailkaamme kumpikin tahollamme. Naureskelin itsekseni kyseistä viikonloppua odotellessa, että maanviljelijällä ja ilosaarirokkaajalla on yksi yhteinen piirre: molemmat kyttäävät heinäkuussa säätiedotuksia neuroottisuuteen asti. Ensin vaikutti siltä, että kanootti olisi lisättävä selviytymispakkaukseen, mutta onneksi kumikengät riittivät. Niitä näkyikin monenlaisia. Paras viritys oli tavallisten kenkien päälle ilmastointiteipistä rakennetut Sleepy Sleepers -teemaiset...

Kirjoitin viime vuoden puolella epätoivoisesta toiveesta päästä Virpin luokse kyläilemään Taivalkoskelle. Ensin esteenä oli kanat, sitten kottero. Alkoi jo tuntua siltä, että mikä ihme passatilla on Virpiä vastaan kun ei millään passannut lähteä meitä kuljettamaan. Lopulta syyslomalla se onnistui. Virpi vinkkasi jo hyvissä ajoin kevättalvella, että Päätalo-viikko alkaa 4.7. ja tapahtumia riittää joka päivälle. Minä armottomana Päätalo-fanina pistin heti kalenteriin, että tänä aikana me järjestetään kesälomareissu. Tarkoitus oli lähteä heti maanantaina, mutta Kummun tilalla oli teemaratsastukset menossa ja satulatonta mahdollisuus satulattomaan pompotteluun. Sitä en voinut jättää hyödyntämättä, joten lähtö siirtyi 5.7. tiistaille. Eipä haitannut kun ei varsinaista kiirettä ollut. Mutta vaikka se kuinka uskomattomalta kuulostaa, jälleen päätti passatti ilmoittaa mielipiteensä tästä suunnitelmasta. Tallilta palatessa alkoi hehkun merkkivalo vilkkua kesken ajon. Oire, johon en ole vi...