Hippasen verran höpinää

Nurmikko piti leikata viimeisen kerran tältä kesältä jo ajat sitten, mutta saakos tässä talossa kukaan mitään aikaiseksi. Se on se Emmie, joka poikien pahat teot aina tekee ja ilmeisesti sama tyyppi, joka jättää minun hyvät työt tekemättä. Nyt sataa joka päivä niin, ettei ole järkeä edes harkita leikkurointia ja leikkurin tukkimista. Se siitä. Tänään oli perinteinen Liperin Leipäpäivä, joka on pikku tapahtumasta paisunut mahdottomiksi markkinoiksi. Minähän nykyään liikun siellä, missä rahakin liikkuu. Kumma juttu, mutta ei se juuri minun kassalippaaseen liikkunut. Porukkaa oli ihan pipona, mutta tyypilliseen tyyliin "vaan kattelemassa". Kattelisivat niitä ropoja sieltä lompsan pohjalta eivätkä miihailisi muuten vaan. Kiva siinä seisoskella hymyilemässä kuin jakoavain mokomille saitureille. Jos myynnistä vähennetään paikkavuokra, verot ja tavaran hankintahinta, tulos saattaa hyvinkin olla iloinen nolla. Sen tosin aikanaan tietää paremmin ihana kirjanpitäjäni Netta, joka on van...

Saisiko rahaa helpommin jos perustaisi rahapajan? Ei varmaan, kun kaikkia asioita ei ole edes tarkoitettu helpoksi. Rahanteossa on viime ajat menneet ja ettei sekään olisi liian helppoa, piti pikkuisen sairastaa siihen sekaan. Mitäs tuosta. Sitä ennen piipahdin pikaisesti Miimin järkkäämillä aussietreffeillä Päivilänvaaran hulppeissa maisemissa. Notski oli valmiina makkaranpaistoon ja paikalla oli varsin vilinää. Yltiöystävällinen Lily tunki suunnilleen syliin heti kun sain auton oven auki. Paikalla oli uusi tuttavuus Vuk, joka oli näköjään siinä seurassa kuin kala vedessä. Miksipä ei olisi ollut. Hipalla ja Tessulla kävi jutut heti yksiin. Muilla oli kiire pois ja kun itse tulin myöhässä, Mirka jäi seurakseni ihmettelemään. Kuvasin pentuja ja yritettiin ihan poseerauskuviakin, mutta vaikeaa se oli. Ei tuonikäisillä oikein ole kärsivällisyyttä olla mieliksi täydellisyyttä tavoittelevalle kuvaajalle. Loputkin kuvat löytyvät täältä On se kiva kun kaikki treenaa koiriaan. On tullut laisko...

Tein Heilille keikkaa ja kävin kylällä ottamassa yhden tylsän kuvan. Parkkasin auton tienposkeen ja kun lähdin ajamaan, kuului kummallista kolinan sekaista kahinaa. Jarrut ovat vinkuneet palojenvaihdosta lähtien, mutta nyt sitä ei kuulunut ollenkaan tämän uuden äänen takaa. Ihmettelin kovasti, että mikä kumma voi tehdä tuommoista ääntä. Jarruttaminen tai kääntyminen ei pahentanut sen enempää kuin parantanutkaan vaivaa. Tyypillisenä hälläväli'istinä ajattelin passatin kestävän muutaman kilometrin matkan kotiin, mutta pelkkä uteliaisuus sai minut jo Särkijärventien haarassa kurkkimaan alustaan. Ja mitä siellä näkyi! Toivoin maan nielevän minut autoineni ennen kuin tulinen myötähäpeän puna olisi sytyttänyt Harrikkamiehen mökin palamaan. Pajuinen aurausviitta oli takertunut johonkin alustan ja pakosarjan väliin ja sojotti apukuskin puolelta suoraan sivulle. Onneksi ei ollut jalankulkijoita liikkeellä. Minähän olisin räpsinyt reppanoita kintuille ja pahimmassa tapauksessa huonojalkaisim...

Koirien kanssa en ole puuhaillut mitään lenkkeilyä ihmeempää. Hipalle piti kilahtaa tosissaan, että älysi lopettaa sisälle pissimisen. Ei se juupelin jästipää hiffannut sitä ilman kunnon ravistelua. Muuta hommaa on riittänyt ihan piisalle asti. Päätin lopettaa valtion säälirahojen vastaanottamisen ja ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi. Toiminimihakemus on vetämässä ja julkaisen sen sitten, kunhan varmistuu ettei nimeä joku ääliö ole varannut. Ei ainakaan Mr. Googlen mukaan ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Se on niin looginen nimi, että paremmin minut tuntevat varmaan sen helposti saattavat arvata. Juups. Näistä jälleenmyyntihommista olen joskus jo maininnut, mutta nyt niihin löytyy viereisestä linkkilistasta lisäinfoa, jos ketä kiinnostaa. Erinomaista tässä tilanteessa on se, että saan tehdä myös toimittajan hommia ja lähettää eri tahoille niitä kivoja lappusia, jota laskuiksi kutsutaan. Toistaiseksi olen tehnyt keikkaa vaan Heilille, jossa minun takuuvarma työn tulos on hyvin tiedoss...