Hippasen verran höpinää

Viime perjantaina Satu, Viiru ja Piki kävivät meillä iltakylässä. Samalla tuli puheeksi Hipan sosiaalistaminen vieraisiin ihmisiin ja päätin tuppautua seuraan kun lauantaisin Satu on pienen porukan kanssa kentällä ilmaisutreeneissä. Heidän puuhien jälkeen paikalla olleilla oli sen verran löysää aikaa, että ehtivät syöttää Hipalle herkkuja. Ideana oli se, että Hippa älyää mennä ihmisten luo omin avuin ja rentona, jolloin saa siitä hyvästä nakkia ja muita hyviä syötäviä. Minä käyskentelin ympäristössä enkä puuttunut asioihin. Hyvin meni! Hippa hoksasi pian mistä oli kyse, vaikkakin tiirasi syrjäsilmällä minun sijaintia. Satu vielä haukutti Hippaa lopuksi ihan muuten vaan, jos vaikka joskus osuttaisi jonkun sortin henkilöetsintää harjoittelemaan. Hipalla on niin kantava ääni, että se pitäisi jo periaatteen vuoksi saada hyötykäyttöön. Eilen kävimme poikien kanssa porukkalenkillä niin, että minä kiersin koko lenkin ja pojat käppäilivät pari kilometriä ja kääntyivät kotiin. Hippa on h

Katsoin tässä päivänä muutamana (loistava ilmaus mistä tahansa, minkä tapahtuma-aikaa ei muista) Kaukasia 30 päivässä -sarjan Armenia-jaksoa. Jälleen pääsi ihmettelemään, että kaikkeen ne ihmiset uskovatkin. Ville Haapasalo vieraili jesidi-uskonnon edustajien luona. Naisia ei päästetty kameran kuvattavaksi ja naisen asema tuli hyvin selväksi muutenkin. Jesidit kuulemma polveutuvat Aatamista, kun taas muut maailman ihmiset polveutuvat Aatamista ja Eevasta. Tämän vuoksi he ovat omasta mielestään puhtaita. Duoda noin... Olisin halunnut kuulla perustelut tuolle väitteelle, mutta sitä ei ohjelmassa tarjottu. Aatamiko jollain Jumalan tai jonkun muun ihmeellä sai alulle ja synnytti ensimmäisen jesidin ennen syntiinlankeemusta? Ja mikäli näin kävi, miten suku jatkui? Kaiken järjen mukaan puhdasverisyys säilyy kun siihen kuulumattomia yksilöitä ei päästetä rikkomaan puhtautta. Aatamin jälkeen jesidiverta on virrannut niin monen naisen kautta, että eivät he tuon periaatteen mukaan kovin puht

Entinen kollegani Salosen Ami kirjoitti laskiaisen kunniaksi 11.2. Heilissä aiheesta Missä kohtasit elämäsi hernekeiton? Rinnakkain oli Kirkkokadun Teboil ja Lounasravintola Pamilo eli kansankielessä Pamilon baari, josta minulla on kokemusta muidenkin ruokalajien kuin hernerokan syömisestä. Kymmenisen vuotta sitten olin muuan työnhakukurssilla suunnittelemassa, miksi haluaisin isona. Kurssiin kuului työssäoppimisjakso, jonka puolitin kahtia. Olin ensin veljeni yhden miehen yrityksessä tekemässä tarkan valvonnan alla sähköasennuksia ja toisen puoliskon Kotiseutu-uutisissa toimittajaharjoittelijana. Pekan kanssa kiertäessä työkohteissa kävimme Pamilossa syömässä. Siellä tarjotaan tuikitavallista, mutta äärettömän hyvää kotiruokaa semmoisia rekkamiehen annoksia, että takuulla nälkä lähtee. Karunoloisesta ulkoasusta ei arvaisi, mikä aarre sisällä piilee ja lupsakalla huumorintajulla varustettu henkilökunta kruunaa vierailun. Eräänä päivänä tarjolla oli lihapullia ja ensimmäisen kerra

Reitti Klaukkalaan alkaa olla pikkuhiljaa selvääkin selvempi eikä suunnistus aiheuta liittymäpaniikkia. Tällä kertaa lähdin liikkeelle vasta iltapäivällä ja tulin siihen tulokseen, ettei minua ole luotu kehäkolmoselle klo 18 aikoihin perjantai-iltana. Oli pimeää, vettä tihuutti ja liikenne virtasi paikoin kummallakin puolella melkoista vauhtia. Kuulemma tuntia aiemmin porukkaa oli ollut vielä enemmän liikkeellä, joten tyytyväinenhän tässä pitää olla kun niinkin rauhassa sai ajella. Senja oli järkännyt meille niin paljon hommia lauantaille, että ei joutanut makoilemaan aloillaan. Hän käy Oittaalla sijaitsevalla tallilla kouluttamassa kahta hevosta sekä maasta että selästä käsin ja ratsastaa mikäli mahdollista ilman satulaa. Lähdettiin ensin porukkalenkille niin, että Senja köpötteli Stellalla ja minä kävelin koirien kanssa mukana. Tytöthän osaavat olla hevosten kanssa jahtaamatta ja räyhäämättä, mutta varoa ne eivät osaa. Stella oli melko närkästyneen oloinen kun Jatsi palloili se