Joskus aiemmin valitin, miten epäluotettava älypuhelimeni on herätyskellon virkaa toimittaessaan. Se ei soi jos äänet eivät ole päällä ja jos äänet pitää päällä, se rimputtaa minut hereille milloin mistäkin syystä. Kyllästyin mokomaan ja otin Kimmon vanhan peruskapulan herätyskelloksi. Ääntä piisaa ja vibrakin on niin tehokas, että kalistaa melkein molemmat paikat hampaista.
Nykyään unten maille meno tapahtuu sen verran varhain, että haluan myös varmistaa oman rauhani ja vaiennan virallisen luurin. Siinä on vain se ongelma, että jos minut pitää saada kiinni jostain syystä, en kuule soittoa. Herätykseen heräämättömyys ei ole suurin ongelmani, koska tähänkin asti isompi probleema on ollut nukahtaminen ja taju kankaalla pysyminen, mutta ihmeitähän tapahtuu. Jos soitto ei soi ja työt odottavat, olisi hyvä olla laite, jolla minut saa ampaisemaan liikkeelle. Niinpä sain idean hankkia herätyskellooni prepaid-liittymän.
Kävin lauantaina Prismassa ja lampsin DNA:n liikkeeseen ostamaan liittymää. Nuori mies alkoi tentata syytä prepaidin hankintaan.
"Noh, katsos kun minun pitää herätä tosi aikaisin ja oman puhelimen herätys on huono. Otin pojan entisen luurin siihen käyttöön, että voin säätää omani aina täysin hiljaiseksi etten herää mihinkään ylimääräiseen pilpatukseen. Sitten jos sattuu, että nukun pommiin niin olisi hyvä kun pomo voisi johonkin laitteeseen soittaa ja ajaa työmaalle. Oliko tarpeeksi perustelua?"
"Joo, kyllä tuo oli aika hyvin selitetty. Entäs liittymäjutut, onks sulla ne hoidettu meidän kautta?" myyjä kyseli ystävällisesti.
"Ei ole mutta kunnossa ovat, elä myy mulle mitään", vastasin toivottavasti yhtä ystävällisesti.
"Vai sillä tavalla, no mites sitten ylipäätään tulit tänne meille?" myyjä jatkoi kyselyään. (Kai heille on opetettu, että kaikkeen pitää löytyä syy.)
"No kun tulin tuolta ja tää kauppa oli lähinnä niin poikkesin sitten tähän", selitin kädellä huitoen tulosuuntaan.
Myyjä repesi nauramaan.
"No nyt tämä kyllä oli viimeseen asti suunniteltu!"
"Eikö?"
Kiittelin palvelusta ja lähdin liittymineni. Se oli puolin ja toisin mukava asiointi. Minä sain mitä halusin hyvällä palvelulla varustettuna, myyjä sai myytyä edes jotain ja vielä huvittavat selitykset päälle.
Toivottavasti uni maistuu entistä paremmin kun selusta on turvattu.
maanantai 24. lokakuuta 2016
lauantai 22. lokakuuta 2016
Leipää, lääkkeitä ja varaosia
Pian kuskikurssin jälkeen sain hankittua itselleni työkokeilupaikan. Se meni mielenkiintoisia polkuja pitkin, kuten elämässä joskus tuppaa menemään. Yritin ensin soittaa Matkahuollon logistiikkapuolelle, mutta turhaan.
Kyllästyin muutaman yrityksen jälkeen ja muistin, että naapurissahan on kuljetusfirma myös. Kysyin Suonisen Ristolta, että mitenkäs olisi tämmöinen systeemi. Hän pyysi käymään Marjalassa sijaitsevalla terminaalilla, joten sinne sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi.
Siellähän se isäntä pataroi, mutta kävi ilmi, että he ajavat tavaraa Jyväskylään ja muualle sen verran kauas, että työpäivät venyvät väkisin liian pitkiksi. Ei soveltunut minun tilanteeseen kun kotona on huollettavia.
Risto tuumasi, että onhan heillä yhteistyökumppaneita. Kysytäänpä tuolta mieheltä, joka laiturilla astelee. Siellä oli - kuinka ollakaan - toinen Risto eli RR Group oy:n piällysmies. Tämä harvinaisen rento kaveri ei tiennyt koko työkokeilupolitiikasta mitään, ja sen selitettyäni sanoi että okei, mikäpäs siinä. Mentiin tekemään paperit valmiiksi kahden kuukauden treeniä varten.
Nyt on kaksi mielenkiintoista viikkoa takana. Olen ajanut Riston opastamana pienellä kuormurilla leipää lähialueen kauppoihin ja Minnan kanssa pakulla sairaalan kuljetuksia Joensuun ympäristökuntiin ja Heinävedelle. Siihen reittiin kuuluu vielä varaosien kuskaus Outokummusta Polvijärvelle.
Pikkuhiljaa alan älytä kupletin juonta, mutta vielä on paljon opeteltavaa. Ajaminen ja lastauslaitureille peruuttelu on itse asiassa sieltä helpoimmasta päästä. Leipälaatikoiden ja varsinkin sairaalan kamojen selvittely konttiin semmoiseen järjestykseen, että ne löytyvät sieltä nopeasti jaettavaksi ei mene vielä läheskään heittämällä. Mikäpä uusi homma heti luonnistuisi.
Kivaa on kyllä ollut. Viideltä aamulla aloitetaan eli melko aikaisin joutuu asettumaan yöpuulle, että jaksaa neljältä ampaista ylös. Tulee ihan lomitusajat mieleen eikä riitäkään. Harvaan navettaa tarvitsi ennen kuutta itsensä kammeta.
Liperin ja Heinäveden välinen tie on niin mäkinen ja mutkainen, että hirvittäisi talviliukkailla siellä taiteilla. Minna kertoi, miten erään ylämäen alla pitää odottaa, että rekkakuskit saavat viriteltyä ketjut renkaisiin ja sama mäki tullaan alas melkoista haipakkaa kun jarrutella ei pahemmin voi, ettei auto lähde lapasesta.
Tie on kuulemma tehty savolaiseen tapaan: heille on annettu x määrä keltaista maalia ja se on pitänyt käyttää pisteitten A ja B välillä.
Eilen oli suunnitelmissa tehdä muita hommia, mutta jouduttiinkin sinkauttamaan muutama paketti Ilomantsiin ja Kiteelle. Näissä töissä tilanne elää enemmän tai vähemmän. Valitettavasti nykyään enemmän kun ei aina tiedä, mikä firma on saanut tai ottanut mitkäkin kuljetukset hoidettavakseen eli koko työtilanne on epävarmaa ja stressaavaa, sekä isännille että kuskeille.
Maanantaina pääsen todennäköisesti ajamaan taas Nupulla leipää Ylämyllylle, Liperiin, Outokumpuun ja Polvijärvelle. Riston autoilla on nimet ja pikku-Iveco eli Nuppu on minun suosikki niistä, joilla olen tähän mennessä ajanut.
Kyllästyin muutaman yrityksen jälkeen ja muistin, että naapurissahan on kuljetusfirma myös. Kysyin Suonisen Ristolta, että mitenkäs olisi tämmöinen systeemi. Hän pyysi käymään Marjalassa sijaitsevalla terminaalilla, joten sinne sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi.
Siellähän se isäntä pataroi, mutta kävi ilmi, että he ajavat tavaraa Jyväskylään ja muualle sen verran kauas, että työpäivät venyvät väkisin liian pitkiksi. Ei soveltunut minun tilanteeseen kun kotona on huollettavia.
Risto tuumasi, että onhan heillä yhteistyökumppaneita. Kysytäänpä tuolta mieheltä, joka laiturilla astelee. Siellä oli - kuinka ollakaan - toinen Risto eli RR Group oy:n piällysmies. Tämä harvinaisen rento kaveri ei tiennyt koko työkokeilupolitiikasta mitään, ja sen selitettyäni sanoi että okei, mikäpäs siinä. Mentiin tekemään paperit valmiiksi kahden kuukauden treeniä varten.
Nyt on kaksi mielenkiintoista viikkoa takana. Olen ajanut Riston opastamana pienellä kuormurilla leipää lähialueen kauppoihin ja Minnan kanssa pakulla sairaalan kuljetuksia Joensuun ympäristökuntiin ja Heinävedelle. Siihen reittiin kuuluu vielä varaosien kuskaus Outokummusta Polvijärvelle.
Pikkuhiljaa alan älytä kupletin juonta, mutta vielä on paljon opeteltavaa. Ajaminen ja lastauslaitureille peruuttelu on itse asiassa sieltä helpoimmasta päästä. Leipälaatikoiden ja varsinkin sairaalan kamojen selvittely konttiin semmoiseen järjestykseen, että ne löytyvät sieltä nopeasti jaettavaksi ei mene vielä läheskään heittämällä. Mikäpä uusi homma heti luonnistuisi.
Kivaa on kyllä ollut. Viideltä aamulla aloitetaan eli melko aikaisin joutuu asettumaan yöpuulle, että jaksaa neljältä ampaista ylös. Tulee ihan lomitusajat mieleen eikä riitäkään. Harvaan navettaa tarvitsi ennen kuutta itsensä kammeta.
Liperin ja Heinäveden välinen tie on niin mäkinen ja mutkainen, että hirvittäisi talviliukkailla siellä taiteilla. Minna kertoi, miten erään ylämäen alla pitää odottaa, että rekkakuskit saavat viriteltyä ketjut renkaisiin ja sama mäki tullaan alas melkoista haipakkaa kun jarrutella ei pahemmin voi, ettei auto lähde lapasesta.
Tie on kuulemma tehty savolaiseen tapaan: heille on annettu x määrä keltaista maalia ja se on pitänyt käyttää pisteitten A ja B välillä.
Eilen oli suunnitelmissa tehdä muita hommia, mutta jouduttiinkin sinkauttamaan muutama paketti Ilomantsiin ja Kiteelle. Näissä töissä tilanne elää enemmän tai vähemmän. Valitettavasti nykyään enemmän kun ei aina tiedä, mikä firma on saanut tai ottanut mitkäkin kuljetukset hoidettavakseen eli koko työtilanne on epävarmaa ja stressaavaa, sekä isännille että kuskeille.
Maanantaina pääsen todennäköisesti ajamaan taas Nupulla leipää Ylämyllylle, Liperiin, Outokumpuun ja Polvijärvelle. Riston autoilla on nimet ja pikku-Iveco eli Nuppu on minun suosikki niistä, joilla olen tähän mennessä ajanut.
Tumpelo ohjaaja painukoon pänttäämään sääntöjä
Jos viime kerralla tipahdettiin maankamaralle niin nyt voisi painua sen alle. Sen verran monella uudella tavalla mokasin tähän asti helpoimman radan, että hävettää. Selkään sietäisi saada.
Viime sunnuntaina Pieksämäellä tuomaroi Minna Hillebrand ja rata näytti kerta kaikkiaan helpommalta kuin laki ja rally-tokon soveliaisuussäännöt sallivat. No, lähdinkö sitten soitellen sotaan kun nollaa tuli jälleen.
(Klikkaa kuvaa niin saa selvää kylteistä.)
Heti lähdön jälkeen oli hyppy, joka meni sinänsä hyvin, mutta jäi vissiin vähän keulintavaihe päälle kun seuraavalta kyltiltä (koira eteen, peruutukset istumisineen) tuli -1 verran kontrollivirhettä.
No, eipä siinä mitään kun seuraavasta eteen päin päästiin varsinaiseen asiaan. Liikkeestä seiso, kierrä koira. Jälleen uusinta kun Hippa ei malttanu jäädä aloilleen kehässä. Ennen kehää hallin pihalla osasi. Nyt pitäisi olla "kyllä se kotona, torilla, parkkihallissa ja Helsinki-Vantaan kiitoradalla osaa, muttei siellä missä pitäisi" -paita päällä. Uusinnan jälkeenkin liikkui eli -3 Tvä.
Viitoskyltillä Istu, seiso, istu tuli -1 Tvä ja tarkennuksena oli "liikkeen aloitus", mutta en muista mitä tapahtui, vaikka tuomari tulkitsi tarkkaan kaikki merkinnät.
Kahdeksantena oli oikealla seuraten Koira eteen, oikealta oikealle ja -10 Tvä kun en osannut sääntöjä. Hippa tuli aluksi vinoon ja istutin sen uudestaa, joten kahdesta istumisesta isot rapsut. Ihan oikein mokomalle ääliölle.
Yhdeksäntenä Puolenvaihto takana, josta tuli -3 uusimisesta ja lisäksi Hyl kun tein sen kyltin takana. Lisää sääntöjä kerrattavaksi. Voi herranpieksut sentään.
13. kyltti oli Molemmat käännös vasempaan, josta tuli -10 kun koira pysähtyi kesken liikkeen. Mitä lie jäänyt iitrailemaan, mutta aivan sama. Uusinnat olin jo tehnyt, joten eikun matka jatkumaan vaan.
15. kyltti oli Askel vasemmalle koira oikealla ja siitä tuli vinoudesta ja epätarkkuudesta yhteensä -2. Nyt oli tuomari tarkkana rintamasuunnan säilymisestä, mikä edellisissä kisoissa ei ole ollut niin nöpönnuukaa. Vaikea liike meille oikealla suoritettuna edelleen.
Viimeisenä ennen maalia oli hyppy, ja kuinka ollakaan, Hippa olisi ilmeisesti lentänyt huitsinnevadaan siitä paikasta, enkä osannut tarpeeksi lujaa käskeä olemaan ihmisiksi. Siispä -1 As eli koira pois asennosta yli 0,5 metriä. Olisi voinut lisätä listaan kontrollin puutteenkin, mutta nyt mentiin näillä.
Maali tuli ryssittyä samaan syssyyn kuten edellisestä selvityksestä voi jo jotain päätellä. -10 Tvä kun ohjattava veti maalilinjan kylki edellä.
Pisteitä on tällä kertaa turha sen enempää ynnäillä ja vähennellä. Kommenttina oli "Hyvin keskittyy tekemään. Varo tuplaistumisia." No jaa, on joskus keskittynyt paremminkin.
Lomakkeeseen oli kirjattu mukavan tarkkaan kaikki mokat ja juttelin vielä tuomarin kanssa pitkään näistä. Hän lohdutti, että tärkeintä on se kun tietää koiran osaavan. Niinhän se on. Kaipa se minun jännitys taas pilasi tämänkin reissun, en tätä muuten osaa selittää.
Katsotaan nyt sitten vielä JoA:n kisa viikon päästä kun kerta on sinne ilmoittauduttu. Jos tulee koulari, jäädään tauolle kokeista ja jos ei, sitä suuremmalla syyllä jäädään tauolle kokeista. Piruako tässä väkisin vääntämään.
Viime sunnuntaina Pieksämäellä tuomaroi Minna Hillebrand ja rata näytti kerta kaikkiaan helpommalta kuin laki ja rally-tokon soveliaisuussäännöt sallivat. No, lähdinkö sitten soitellen sotaan kun nollaa tuli jälleen.
(Klikkaa kuvaa niin saa selvää kylteistä.)
Heti lähdön jälkeen oli hyppy, joka meni sinänsä hyvin, mutta jäi vissiin vähän keulintavaihe päälle kun seuraavalta kyltiltä (koira eteen, peruutukset istumisineen) tuli -1 verran kontrollivirhettä.
No, eipä siinä mitään kun seuraavasta eteen päin päästiin varsinaiseen asiaan. Liikkeestä seiso, kierrä koira. Jälleen uusinta kun Hippa ei malttanu jäädä aloilleen kehässä. Ennen kehää hallin pihalla osasi. Nyt pitäisi olla "kyllä se kotona, torilla, parkkihallissa ja Helsinki-Vantaan kiitoradalla osaa, muttei siellä missä pitäisi" -paita päällä. Uusinnan jälkeenkin liikkui eli -3 Tvä.
Viitoskyltillä Istu, seiso, istu tuli -1 Tvä ja tarkennuksena oli "liikkeen aloitus", mutta en muista mitä tapahtui, vaikka tuomari tulkitsi tarkkaan kaikki merkinnät.
Kahdeksantena oli oikealla seuraten Koira eteen, oikealta oikealle ja -10 Tvä kun en osannut sääntöjä. Hippa tuli aluksi vinoon ja istutin sen uudestaa, joten kahdesta istumisesta isot rapsut. Ihan oikein mokomalle ääliölle.
Yhdeksäntenä Puolenvaihto takana, josta tuli -3 uusimisesta ja lisäksi Hyl kun tein sen kyltin takana. Lisää sääntöjä kerrattavaksi. Voi herranpieksut sentään.
13. kyltti oli Molemmat käännös vasempaan, josta tuli -10 kun koira pysähtyi kesken liikkeen. Mitä lie jäänyt iitrailemaan, mutta aivan sama. Uusinnat olin jo tehnyt, joten eikun matka jatkumaan vaan.
15. kyltti oli Askel vasemmalle koira oikealla ja siitä tuli vinoudesta ja epätarkkuudesta yhteensä -2. Nyt oli tuomari tarkkana rintamasuunnan säilymisestä, mikä edellisissä kisoissa ei ole ollut niin nöpönnuukaa. Vaikea liike meille oikealla suoritettuna edelleen.
Viimeisenä ennen maalia oli hyppy, ja kuinka ollakaan, Hippa olisi ilmeisesti lentänyt huitsinnevadaan siitä paikasta, enkä osannut tarpeeksi lujaa käskeä olemaan ihmisiksi. Siispä -1 As eli koira pois asennosta yli 0,5 metriä. Olisi voinut lisätä listaan kontrollin puutteenkin, mutta nyt mentiin näillä.
Maali tuli ryssittyä samaan syssyyn kuten edellisestä selvityksestä voi jo jotain päätellä. -10 Tvä kun ohjattava veti maalilinjan kylki edellä.
Pisteitä on tällä kertaa turha sen enempää ynnäillä ja vähennellä. Kommenttina oli "Hyvin keskittyy tekemään. Varo tuplaistumisia." No jaa, on joskus keskittynyt paremminkin.
Lomakkeeseen oli kirjattu mukavan tarkkaan kaikki mokat ja juttelin vielä tuomarin kanssa pitkään näistä. Hän lohdutti, että tärkeintä on se kun tietää koiran osaavan. Niinhän se on. Kaipa se minun jännitys taas pilasi tämänkin reissun, en tätä muuten osaa selittää.
Katsotaan nyt sitten vielä JoA:n kisa viikon päästä kun kerta on sinne ilmoittauduttu. Jos tulee koulari, jäädään tauolle kokeista ja jos ei, sitä suuremmalla syyllä jäädään tauolle kokeista. Piruako tässä väkisin vääntämään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)