Hippasen verran höpinää

Joskus aiemmin valitin, miten epäluotettava älypuhelimeni on herätyskellon virkaa toimittaessaan. Se ei soi jos äänet eivät ole päällä ja jos äänet pitää päällä, se rimputtaa minut hereille milloin mistäkin syystä. Kyllästyin mokomaan ja otin Kimmon vanhan peruskapulan herätyskelloksi. Ääntä piisaa ja vibrakin on niin tehokas, että kalistaa melkein molemmat paikat hampaista. Nykyään unten maille meno tapahtuu sen verran varhain, että haluan myös varmistaa oman rauhani ja vaiennan virallisen luurin. Siinä on vain se ongelma, että jos minut pitää saada kiinni jostain syystä, en kuule soittoa. Herätykseen heräämättömyys ei ole suurin ongelmani, koska tähänkin asti isompi probleema on ollut nukahtaminen ja taju kankaalla pysyminen, mutta ihmeitähän tapahtuu. Jos soitto ei soi ja työt odottavat, olisi hyvä olla laite, jolla minut saa ampaisemaan liikkeelle. Niinpä sain idean hankkia herätyskellooni prepaid-liittymän. Kävin lauantaina Prismassa ja lampsin DNA:n liikkeeseen ostamaan liitt...

Pian kuskikurssin jälkeen sain hankittua itselleni työkokeilupaikan. Se meni mielenkiintoisia polkuja pitkin, kuten elämässä joskus tuppaa menemään. Yritin ensin soittaa Matkahuollon logistiikkapuolelle, mutta turhaan. Kyllästyin muutaman yrityksen jälkeen ja muistin, että naapurissahan on kuljetusfirma myös. Kysyin Suonisen Ristolta, että mitenkäs olisi tämmöinen systeemi. Hän pyysi käymään Marjalassa sijaitsevalla terminaalilla, joten sinne sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi. Siellähän se isäntä pataroi, mutta kävi ilmi, että he ajavat tavaraa Jyväskylään ja muualle sen verran kauas, että työpäivät venyvät väkisin liian pitkiksi. Ei soveltunut minun tilanteeseen kun kotona on huollettavia. Risto tuumasi, että onhan heillä yhteistyökumppaneita. Kysytäänpä tuolta mieheltä, joka laiturilla astelee. Siellä oli - kuinka ollakaan - toinen Risto eli RR Group oy:n piällysmies. Tämä harvinaisen rento kaveri ei tiennyt koko työkokeilupolitiikasta mitään, ja sen selitettyäni sanoi ett...

Jos viime kerralla tipahdettiin maankamaralle niin nyt voisi painua sen alle. Sen verran monella uudella tavalla mokasin tähän asti helpoimman radan, että hävettää. Selkään sietäisi saada. Viime sunnuntaina Pieksämäellä tuomaroi Minna Hillebrand ja rata näytti kerta kaikkiaan helpommalta kuin laki ja rally-tokon soveliaisuussäännöt sallivat. No, lähdinkö sitten soitellen sotaan kun nollaa tuli jälleen. (Klikkaa kuvaa niin saa selvää kylteistä.) Heti lähdön jälkeen oli hyppy, joka meni sinänsä hyvin, mutta jäi vissiin vähän keulintavaihe päälle kun seuraavalta kyltiltä (koira eteen, peruutukset istumisineen) tuli -1 verran kontrollivirhettä. No, eipä siinä mitään kun seuraavasta eteen päin päästiin varsinaiseen asiaan. Liikkeestä seiso, kierrä koira. Jälleen uusinta kun Hippa ei malttanu jäädä aloilleen kehässä. Ennen kehää hallin pihalla osasi. Nyt pitäisi olla "kyllä se kotona, torilla, parkkihallissa ja Helsinki-Vantaan kiitoradalla osaa, muttei siellä missä pitäisi...