Hippasen verran höpinää

On tämä homma mukavaa. Tein juttua talven laskettelutilanteesta ja pääsin siinä sivussa tietenkin ilmaiseksi Mustavaaran rinteeseen. Otin reilusti kuvia sieltä täältä ja nautin aurinkoisesta aamupäivästä. Lopuksi tein vielä lumilautakaupat vuokrauskäytöstä poistuneesta paketista. On pikkasen erilaista laskea pienellä ja kevyellä laudalla kun vertaa minun omaan jo lähes retrovehkeeseen. Juttu on luettavissa täällä ja huomatkaa varsinkin upea kuva: http://www.heili.fi/#body Laitoin herätyksen viideksi, mutta heräsin jo kymmentä vaille. Oli siis hyvä syy nousta katsomaan jääkiekkoa. Jännän ottelun loppuvaiheessa Suomen jellonat pudottivat Tsekin laulukuoroon. Ruotsi tipahti Slovakian ansiosta vähän myöhemmin. Hää, ihan oikein niille! Pojat olivat aamulla kipeitä, joten piti hälyttää varahoitajat paikalle. Loppujen lopuksi kävi ilmi, että toinen oli lievästi kipeä ja toinen oikeasti tekosairas. Äiti sen sijaan oli tosissaan mahataudissa, joten eiköhän tässä kohta sairastuta koko porukka. T...

Viikko on vierähtänyt ja mitä olen tehnyt? En mitään mainittavaa. Viime sunnuntaina oli Jamiksella aussietreffit, joissa Jatsin lisäksi oli Kiri, Unelma, Pami, Susu ja sen erirotuiset veljet Topi ja Mörkö. Käveltiin pieni lenkki, mutta viis siitä kun koirilla oli intoa juosta edestakaisin meidänkin edestä. En voinut vastustaa pehmoista lumihankea ja humpsautin iteni sinne selälleen. Se oli moka! Kaikki aussie-eläimet kävivät tökkäämässä kuonollaaan naamaani, että mitä se siellä puuhaa. Unelma paheksui. Se sanoi jo joskus kolmisen vuotta sitten samassa tilanteessa, että ei noin saa tehdä. Että voi olla tyhmä tyyppi, kun taas teki niin. Murmetus sentään. Pakkastilanteen kehittymistä on ollut aika mielenkiintoista seurata. Eilen oli meidän mittarissa ennätys, noin -32 astetta. Tosin asteikko loppui kolmeenkymmeneen, joten loput piti panna arvaten. Sen verran kuitenkin, että heti aamusta pääsin sulattamaan vesiputkea. Vessaan tuli vesi, mutta keittiöön ei, joten villakoiran ydin löytyi ala...

Perjantaiaamu oli tuottelias päivä töissä. Tietotekniikka on tökkinyt kuluneen viikon ajan ihan antaumuksella ja naapurikarsinassa Ami jälleen meuhkasi, kun ei pystynyt kirjoittamaan. Minun kone sen sijaan toimi ja sain tehtyä kaksi melkein 3500 merkin juttua. Pääsin jo puolilta päivin viikonlopun viettoon. Lupasin pomolle, että käyn köysikaupan kautta enkä putoa katolta. Kotiin päästyä jouduin taas kerran impulsiivisen luonteeni uhriksi. Sain päähäni, että nyt just heti on päästävä katolle. Ihan vaan vähän pudotan tuosta kuistin osuudelta eikä sitä varten kannata köyttä virittää kun sai pidettyä ylemmän katon reunasta kiinni. Yhtäkkiä molemmat jalat lipesivät ja suorilla alas. Onneksi se oli se matalin katto ja pehmeä lumikasa alla. En silti halunnut kokeilla toista kertaa. Olin päättänyt, että lauantaiaamuna se katon putsaus tapahtuu ja vietin unettoman yön kun pelotti etukäteen. Noh, eipä se niin kamalaa ollutkaan eli kaikkeen tottuu. Kerroin jo jossain edellisessä tekstissä siitä s...

Nyt sitä taukoa on kestänyt ihan riittävän pitkään. Sain töiden jälkeen kestääkseni erään... hmmm... kivuliaan toimenpiteen ja lenkkeilyhalut hävisivät sen siliän tien. Hyvä syy treenata. Hetken sohvalla elpymisen jälkeen vääntäydyin pihalle narupallon kanssa ja arvatkaas kuka oli ratketa riemusta? Leikkiä, seuraamista, jääntejä, luoksetuloa, eteenmeno ja leikkiä. Voiko tätä asiaa enää tämän lyhyemmin ilmaista? Hyvin meni ja jos joku tökki, mieleenpalautus ja taas meni hyvin. Tarkemmat selitykset jääkööt. Ei jaksa, kiinnosta, pysty eikä kykene. Ihan vaan tiedoksi, että kyllä me vielä jotain tehdään tälläkin saralla. Nyt Jatsi ruokakupille ja minä takaisin sohvalle. Soommoro!

...varsinkin kun se tapahtuu näin tyylikkäästi tietokoneen välityksellä

Viime yönä sain unen päästä kiinni vasta puolen yön jälkeen, kun Atte oli ensin käynyt sylissä rauhoittumassa. Reppana oli herännyt kamalaan painajaiseen. Siinä iso musta koira söi hänet. Ja sen lisäksi unessa oli musta hirviö, jolla oli punaiset silmät. Huh, minuakin olisi pelottanut! Pami näytti aamuvirkkuutensa kuuden kieppeillä. Se oli aivan vakuuttunut, että nyt ollaan nukuttu tarpeeksi ja voidaan ruveta a)syömään b)tekemään jotain järkevää. Minä hallituksen puheenjohtajana ja toimintaorganisaattorina otin käyttöön vaihtoehdon c)jatketaan unia vielä hetken aikaa. Aamupäivällä lähdettiin käymään mökillä. Pojat jäivät pitämään ukille ja mummolle seuraa ja minä lenkitin koirat. Huomasin jo eilen, että Jatsi on umpihankihyppelyssä toivottoman hidas ja kömpelö. Wallu ja Turre menevät heittämällä ohi. Pami ei ihan heittämällä, mutta ohi meni kuitenkin. Yön hiljaisina tunteina Jatsi on varmaan miettinyt samaa ja todennut, että antaa hullun tehdä työt kun viisas voi napsia pelkät hedelmät...

Hyvä kun ehti synttärikemuista toipua niin petinpohja kutsui. Vähemmän toivottu vieras eli flunssavirus piipahti kylään ja tiistaiaamuna soitin pomolle, ettei minusta ole liiemmin hyötyä. Atte oli edellisenä päivänä tirskunut ja niistänyt nenäänsä vähän väliä, joten jäätiin kaksistaan kotiin. Kimmon mentyä kouluun aloin kuulostella, että kummaa tip-tip-tippumista kuuluu. Kiva, katto vuoti eteisessä ja tuvassa. Meillä käymättömille tiedoksi, että kyseessä on puolitoistakerroksinen rintamamiestalo ja sitä on laajennettu suuntaan ja toiseen. On kuistia ja jiiriä, joten lumet ei tule alas pudottamatta. Kun mökki vielä nököttää kallionkumpareen päällä ja katto on ajan hengen mukaan tehty itsemurhajyrkkyyteen, ei varmaan tarvitse vakuutella sen ihmeemmin, ettei sinne juuri olisi huvittanut kiivetä. Mutta kun oli pakko. Ainoa köysi minkä löysin, oli reilun pitkä pyykkinaru. Katolla on hormien välillä silta nuohoojaa varten ja siihen sidottuun köyteen oli luottaminen. Päivääkään en ole partiot...

Poliitikkomaisuus ja filosofisuus yhdistyy siinä tyypissä ihmeellisellä tavalla. Attea ei voi parhaalla tahdollakaan määritellä pikkuvanhaksi, mutta aivoaallot kulkevat melko persoonallisia ratoja pitkin. Vanha sielu nuoressa ruumiissa. Viisautta lapsen heleän naurun säestämänä. Miimi ja Pekka kävivät eilen jo päivällä. Kakkuja oli vaikka lampaille syöttäisi, kun Miimi toi Hannun sököpelissä voittaman kakun meille. Mahdottoman iso kermahörhelö. Illemmalla tulivat lapsivieraat ja vauhtia riitti. Pari tuntia riitti sitä lystiä minun hermoni huomioon ottaen, mutta pääasia että omat ja vieraat viihtyivät. kermakakku ei kelvannut lapsivieraille ja aikuisvieraita oli sen verran vähän, että vein loput tänään töihin. Siitä riitti ihmettelyä, kun vasta viikko sitten kiikutin oman synttärini kunniaksi kakun kahvihuoneeseen. Jatsi sai viikonloppuna kunnon lenkit, mutta nyt sitäkin lyhyemmän. Flunssan oireita meinaa puskea pintaan. Ei hyvältä näytä. Kaukkarit alkaa muuten mennä vähitellen jakeluun...