Hippasen verran höpinää

Kolmea en enää laske; vuosia, kiloja ja senttejä. Kun henkisen iän kypsymistä odotellessa ennemmin mustaksi muuttuu ja paino sekä vyötärönympärys vaihtuvat olosuhteiden mukaan, niin mitä väliä. Synttäreitä sen sijaan on aina kiva viettää, koska se on yleensä takuuvarma päivä saada mukavaa seuraa kotiinkannettuna. Päivä alkoi melko varhain, koska heräsin kuuden jälkeen eikä nukkumatti suostunut enää talsimaan silmäluomillani. No, heinänajjoon kun ei kerta nukuta. Koirat huomasivat minun olevan hereillä, joten ne tulivat kainaloon ja vötkyiltiin sängyssä porukalla puoli kahdeksaan asti. Vaatteet päälle ja lehteä hakemaan. Viikonloppulaatikko on noin kolmensadan metrin päässä, joten sinä saa samalla pienen aamulenkin. Hyvänen aika! Ellin lehti oli vielä laatikossa. Elli on 82-vuotias rempseän huumorinatajun omaava mummeli ja tosi virkeä sekä henkisesti että ruumiillisesti eli pärjää hyvin omassa mökissään. Naapuruston kirjoittamattoman lain mukaan Ellin lehden vie omistajalleen se, ...

Eilen oli aussiehallistuksen kokous Jyväskylässä ja kauden päättymisen kunniaksi se pidettiin Ravintola Sohwissa. Ruoka oli erinomaista ja seura samaa luokkaa. Saatiin jopa asiaakin puhuttua.  Koirat menivät poikien mukana Uimaharjuun, joten minä otin reissun pitemmän kaavan mukaan ja itseäni säästäen eli jäin yöksi kaverini Hennan luokse. Yleensä en nuku vieraassa paikassa ensimmäiseen kolmeen yöhön kuin pikku silmällisiä, mutta nyt sain lähteä aamupäivällä kotimatkalle yllättävän virkeänä. Ehkä sitä vanhemmiten jotain oppii. Varkauden ja Viinijärven välillä tein sen taas. Peltipoliisin silmä räpsähti iloisen oranssisena. Olin näkevinäni että salama välähti vain kerran ja ajoin turhan lähellä edellä ajavaa, joten nähtäväksi jää, kumpi meistä kaivaa pikavoiton postilaatikostaan lähitulevaisuudessa.  Tai huomautuksen.  Vauhtia oli noin 85 km/h ja tuskin kukaan järkevä kyttä viitsii sakkolappua kirjoittaa moisesta. Onko koko järjestelmässä järkeä, siihen en ota kantaa...

Susanna heitti haasteen, joka pisti miettimään tosissaan. Ideana on siis aakkosittain laittaa pääpointteja jostain elämäänsä liittyvistä asioista. Jos omituisimpiin kirjaimiin ei keksi mitään, ne voi huoletta skipata. Itse ainakin yritin. Minun ongelma oli pikemminkin nuo ihan tuikitavalliset kirjaimet, joihin en millään meinannut keksiä järkevää sanaa. A tte, kuopukseni. Omituinen lapsi, herkkä, nopeaälyinen, kaikesta kiinnostunut ja täynnä viisautta jostain toisesta maailmasta. Oikea äidin kulta ja ajatusten jakaja. B ee. Mehiläinen. C oca-cola, jumalten juoma jota joskus tekee niin mieli mutta ei sovellu hipiälle. Aiheuttaa kofeiiniherkälle kropalle pahoinvointia ja seinille hyppimistä. D ix, ihana ja kiltti mutta villi rotikkatyttö naapurista. E lokuvat. Tykkään katsoa niitä leffassa ja kotona. Hyllyssä on monenlaisia ja etenkin monentasoisia tallenteita takavuosilta. Vanha kunnon VHS:kin menee kun ei ole liian nirppis. F iilispohjalta usein mennään eikä järjellä ole s...

Aussien omistaminen vaatii omanlaisensa huumorintajun. Aussien hoitotätinä toimiminen sen lisäksi pianoteräksestä valmistetun pinnan ja kykyä venyttää se äärimmilleen. Miimi toi kirjavan trion meille eilen aamulla yöhoitoon. Kuningatar Unelma sai viime kerralla mamman takaisin itkemällä ja sitä se kokeili nytkin. Ei ollut hyvä sisällä, ei ulkona ja se vollotti puoleenpäivään asti jolloin Henna ja Sara tulivat meille. Lähdettiin lenkille ja kaikki oli hyvin. Paitsi että Hippa oli kovin suosittu sekä Viian että Saran mielestä, mutta kolmas pyörä rattaissa on tunnetusti liikaa. Sovussa säilyttiin kuitenkin ja leikki jatkui pihassa. Aussiejengi taisteli pallon hallussapitäjäm roolista. Hangen alla oli Saran mielestä jotain mielenkiintoista, mutta riehuvaa laumaa oli pidettävä vähän silmällä. Sara oli porukan kuopus ja tykkäsi Unelmasta, joka puolestaan on kaikkien kaveri. Illan koirat saivat olla keskenään kun kävin erään kaverini kanssa elokuvissa katsomassa Juoppohullun päiv...