Taas yksi lisää ikämittariin
Kolmea en enää laske; vuosia, kiloja ja senttejä. Kun henkisen iän kypsymistä odotellessa ennemmin mustaksi muuttuu ja paino sekä vyötärönympärys vaihtuvat olosuhteiden mukaan, niin mitä väliä. Synttäreitä sen sijaan on aina kiva viettää, koska se on yleensä takuuvarma päivä saada mukavaa seuraa kotiinkannettuna.
Päivä alkoi melko varhain, koska heräsin kuuden jälkeen eikä nukkumatti suostunut enää talsimaan silmäluomillani. No, heinänajjoon kun ei kerta nukuta. Koirat huomasivat minun olevan hereillä, joten ne tulivat kainaloon ja vötkyiltiin sängyssä porukalla puoli kahdeksaan asti.
Vaatteet päälle ja lehteä hakemaan. Viikonloppulaatikko on noin kolmensadan metrin päässä, joten sinä saa samalla pienen aamulenkin.
Hyvänen aika! Ellin lehti oli vielä laatikossa. Elli on 82-vuotias rempseän huumorinatajun omaava mummeli ja tosi virkeä sekä henkisesti että ruumiillisesti eli pärjää hyvin omassa mökissään. Naapuruston kirjoittamattoman lain mukaan Ellin lehden vie omistajalleen se, joka ensimmäisenä on laatikkoa penkomassa. Yleensä se joku on Pirkko tai Aku, mutta tänä aamuna molemmat olivat näköjään nukkuneet pommiin. Niinpä vein lehden Ellille ja istuin juttelemaan joksikin aikaa. On mukava kun voi edes vähän olla avuksi. Olen tarjoutunut kantamaan uunipuita ohi kulkiessani, mutta yleensä vastaus on "kyllä minä ne saan tuotua, mätän kassiin ja kassin vejän pulkalla tuppaan."
Riuska täti. Huristelee kesäisin toisinaan pyöräpotkurilla noin viiden kilometrin matkan kylälle ja takaisin.
Aamupäivällä lenkitin koirat ja kolasin pihan. Miimi ja Jenna koirineen sekä äiti ja isä tulivat puolen päivän jälkeen, joten istuttiin kahville.
Vanhemmat lähtivät kotiin ja koiralliset ystäväni lenkille. Koska olin jo lenkittänyt omani, jäin päivystämään jos muita vieraita sattuisi tulemaan. Miimi halusi ottaa Jatsin ja Hipan mukaan kun Tomakin oli porukassa ja sanoin, että siitä vaan jos ne nyt suostuu lähtemään. Vielä kanssa mitä! Kohta ovi avautui uudestaan.
"No ei puhettakaan että ne mihinkään lähtis!" Miimi sanoi päästäessään koirat sisälle.
Tyypilliset aussiet. Ei niin tuttua ja rakasta ihmistä ole, että lähtisivät mukaan lenkille jos minä olen kotona. Pöyristyttävä ajatus. Eihän sitä tiedä jos vaikka lattiaan avautuu musta aukko, joka nielee mamman sillä välin.
Jenna ja Toma jäivät vielä kyläilemään joksikin aikaa ja heidän lähdettyään ilta meni poikien kanssa sohvalla löhöillessä. Reppanat ovat vähän flunssaisia, toivottavasti eivät kipeydy pahemmin.
Kiitokset vieraille käynnistä, kivaa oli kirjavasssa seurassa!
Päivä alkoi melko varhain, koska heräsin kuuden jälkeen eikä nukkumatti suostunut enää talsimaan silmäluomillani. No, heinänajjoon kun ei kerta nukuta. Koirat huomasivat minun olevan hereillä, joten ne tulivat kainaloon ja vötkyiltiin sängyssä porukalla puoli kahdeksaan asti.
Vaatteet päälle ja lehteä hakemaan. Viikonloppulaatikko on noin kolmensadan metrin päässä, joten sinä saa samalla pienen aamulenkin.
Hyvänen aika! Ellin lehti oli vielä laatikossa. Elli on 82-vuotias rempseän huumorinatajun omaava mummeli ja tosi virkeä sekä henkisesti että ruumiillisesti eli pärjää hyvin omassa mökissään. Naapuruston kirjoittamattoman lain mukaan Ellin lehden vie omistajalleen se, joka ensimmäisenä on laatikkoa penkomassa. Yleensä se joku on Pirkko tai Aku, mutta tänä aamuna molemmat olivat näköjään nukkuneet pommiin. Niinpä vein lehden Ellille ja istuin juttelemaan joksikin aikaa. On mukava kun voi edes vähän olla avuksi. Olen tarjoutunut kantamaan uunipuita ohi kulkiessani, mutta yleensä vastaus on "kyllä minä ne saan tuotua, mätän kassiin ja kassin vejän pulkalla tuppaan."
Riuska täti. Huristelee kesäisin toisinaan pyöräpotkurilla noin viiden kilometrin matkan kylälle ja takaisin.
Aamupäivällä lenkitin koirat ja kolasin pihan. Miimi ja Jenna koirineen sekä äiti ja isä tulivat puolen päivän jälkeen, joten istuttiin kahville.
Vanhemmat lähtivät kotiin ja koiralliset ystäväni lenkille. Koska olin jo lenkittänyt omani, jäin päivystämään jos muita vieraita sattuisi tulemaan. Miimi halusi ottaa Jatsin ja Hipan mukaan kun Tomakin oli porukassa ja sanoin, että siitä vaan jos ne nyt suostuu lähtemään. Vielä kanssa mitä! Kohta ovi avautui uudestaan.
"No ei puhettakaan että ne mihinkään lähtis!" Miimi sanoi päästäessään koirat sisälle.
Tyypilliset aussiet. Ei niin tuttua ja rakasta ihmistä ole, että lähtisivät mukaan lenkille jos minä olen kotona. Pöyristyttävä ajatus. Eihän sitä tiedä jos vaikka lattiaan avautuu musta aukko, joka nielee mamman sillä välin.
Jenna ja Toma jäivät vielä kyläilemään joksikin aikaa ja heidän lähdettyään ilta meni poikien kanssa sohvalla löhöillessä. Reppanat ovat vähän flunssaisia, toivottavasti eivät kipeydy pahemmin.
Kiitokset vieraille käynnistä, kivaa oli kirjavasssa seurassa!
Kommentit