Hippasen verran höpinää

Johtuuko huono nukkuminen stressistä vai stressi unettomuudesta on ikuinen kysymys, mutta kyllä ne joka tapauksessa ruokkivat toisiaan. Nukahtamislääkkeet tuovat kohtalaisella menestyksellä unen, mutta varsinaista syytähän ne eivät poista. Päätin tehdä asialle jotain ja kävin ensimmäistä kertaa eläissäni akupunktiossa. Ei kai se ota jos ei annakaan. Hoitajalle piti kertoa taustatietoja ja mitä hoidosta haluaa ja sitten penkkiin. Minut käskettiin selälleen ja eikun vaan neuloja kiinni. Heti kättelyssä selvisi, että olen kokonaisvaltaisesti tosi huonossa kunnossa. Ihon lävistys ei niinkään sattunut (vaikka minulla on kuulemma harvinaisen sitkeä iho), vaan se kun neulat pääsivät tekemään tehtäväänsä. Jännä sinänsä, että kun päässä on vikaa, lähdetään hoitamaan ihan muualta. Sydän, maha ja perna näyttelevät pääosaa ja niiden neulojen kohdalla jouduin karjumaan tuskaani asennusvaiheessa ja itkemään kyynellähteet kuiviksi hoidon aikana. Ranteen sisäsyrjässä jänteisen välissä sijaitseva s...

Jatsi kävi tänään kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Meillä on näitä mahtavia, ihmistä ja eläintä kokonaisuutena hoitavia henkilöitä peräti kaksin kappalein kävelymatkan päässä. Toinen ihan naapurissa, toinen vähän etempänä. Autollahan me sinne tietenkin mentiin ja mummeli pääsi Marko Luotosen taitaviin käsiin. Jatsi ei ole syönyt kipulääkkeitä useampaan kuukauteen ja on muutenkin melko virkeä ja liikkuu hyvin, mutta selässä on lihakset kireänä. Päätin kokeilla tavallisen hieronnan sijaan vaihteeksi tätä systeemiä. Tavan hieronta käsittää sen tietyn setin, mutta kalevalaisessa koira määrää hoidon tavan ja keston. Sitä ei siis pakoteta mihinkään tiettyyn asentoon, vaan se voi istua, maata, kellahtaa kyljelleen tai rellottaa selällään. Mikä vain milloinkin hyvältä tuntuu. Jatsi kävi läpi kaikki asennot. Aluksi se yritti paeta kun sattui, mutta sitä ei lasketa keston määrittämiseksi ja pidin koiraa aloillaan. Marko kokeili sieltä täältä ja heilutteli takajalkaa samalla. Kun Jatsi hu...

Aamu valkenee, tosin pimennysverhon läpi ei kovin kirkkaana. Avaan silmät ja venyttelen. Nousen sängystä ja astelen tupaan. Otan vastaan koirien hyvänhuomenen toivottelut ja pitkän erossa ollun yön jälkeiset ikävän voivottelut. Katson lämpömittaria kuin keski-ikäinen konsanaan. Sehän minä jo olen. Aamupalaa naamaan. Poikien eilen tekemiä sämpylöitä, hyviä. Kimmo lähti jo kouluun, Atte menee kymmeneksi. Menen ulos. Otan ketjusahan ja alan pilkkoa eilen haettuja puita pienemmiksi. 70-senttiset eivät mahdu uuniin. Päästä pätkä pois ja saan samalla uuni- ja saunapuut. Kannan uunipuut liiteriin ja pinoan. Saunapuut nakkelen laavuun. Se on katos, josta piti joskus tulla sauna, mutta mielenkiinto hävisi kesken vuolemisen. Hyvä suoja saunapuille. 35 euroa pinokuutio, ei ole paha. Alan laskea mielessäni, moneenko mottiin olisi vielä varaa... No, miksi puut ovat liian pitkiä pinoon? Hemmetin tunari. En muistanut sahata niitä. Matematiikka on paholaisesta, sen opin jo kolmannella luokalla. ...

Kuopiossa jälleen, tällä kertaa Viiksi-areenalla Kurkimäessä. Järjestäjänä Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajat ry ja tuomarina Tytti Lintenhofer. Tänään ratkottiin myös australianpaimenkoirien rally-tokon rotumestaruus. Tosin se jäi meiltä hämärän peittoon vielä toistaiseksi, koska avoimella aloitettiin ja häivyimme paikalta piakkoin. Pari voittajaluokan rataa katsoin nähdäkseni miten ihmiset käskyttävät koiriaan eri tehtävillä. Meillä meni hyvin alusta loppuun ja tarkoitan tällä nimenomaan tärkeintä työstettävää asiaa eli mielentilaa. Hippa oli hyvällä tuulella ja teki parhaansa. Se riitti 83 pisteeseen ja tuomarin kehuihin. Rata näytti tältä: (Kiitos Mariannelle kuvasta.) Päivän teema oli vinous. Toisella kyltillä oli tehtävänä Istu, seiso, kierrä koira. Hippa ei vielä kovin hyvin osaa sivulla tehtäviä asennonvaihtoja ja seisominen meni vinoksi. Siitä -1 pois. Kolmas kyltti oli Istu, askel oikealle, istu. Sekin jäi -1 pisteen verran vinoksi eli takapään käyttö ei...

Viikko sitten eli 29.8. kävimme aloittamassa rally-tokon AVO-luokan. Koe käytiin Joensuussa PoKS:in hallissa ja tuomarina toimi Minna Hillebrand. Saimme 82 pistettä eli melkoisia mokia tuli, mutta tyytyväisyys sen sijaan sai täydet pisteet. Hippa oli tosi hyvällä mielellä ja naama hymyssä heti kehään mennessä ja koko sen ajan siellä ollessa. On se jännä, miten fiiliksen aistii heti ensimmäisestä perusasennosta. Nyt menee hyvin, ajattelin ja niin meni. No niin, asiaan. Ensimmäinen moka tuli toisella kyltillä houkutuksessa. Toisena houkutuksena oli joku haiseva purkki (johon Hippa ei kiinnittänyt mitään huomiota) ja toisena röhköpossu. Tehtävään mennessä katsoin kuljettavaa reittiä enkä koiraa ja sen tekemisiä, joten -3 kontrollivirheestä kun Hippa oli sitä mieltä, että possu on otettava mukaan leikkiin. Ei onneksi ehtinyt koskea sitä, mutta poikkesi rokotuksen verran sivuun. Kuudentena oli Askeleet eli pysähdys perusasentoon ja siitä 1, 2 ja 3 askelta istumisineen. Täysin itsestään...