Johtuuko huono nukkuminen stressistä vai stressi unettomuudesta on ikuinen kysymys, mutta kyllä ne joka tapauksessa ruokkivat toisiaan. Nukahtamislääkkeet tuovat kohtalaisella menestyksellä unen, mutta varsinaista syytähän ne eivät poista. Päätin tehdä asialle jotain ja kävin ensimmäistä kertaa eläissäni akupunktiossa. Ei kai se ota jos ei annakaan.
Hoitajalle piti kertoa taustatietoja ja mitä hoidosta haluaa ja sitten penkkiin. Minut käskettiin selälleen ja eikun vaan neuloja kiinni. Heti kättelyssä selvisi, että olen kokonaisvaltaisesti tosi huonossa kunnossa. Ihon lävistys ei niinkään sattunut (vaikka minulla on kuulemma harvinaisen sitkeä iho), vaan se kun neulat pääsivät tekemään tehtäväänsä.
Jännä sinänsä, että kun päässä on vikaa, lähdetään hoitamaan ihan muualta. Sydän, maha ja perna näyttelevät pääosaa ja niiden neulojen kohdalla jouduin karjumaan tuskaani asennusvaiheessa ja itkemään kyynellähteet kuiviksi hoidon aikana. Ranteen sisäsyrjässä jänteisen välissä sijaitseva sydämen portti teki niin kipeää, että neula piti poistaa. Mikäli muistan oikein, se kohta sulkee sisään kaiken ihmisen sisältä tulevan ja pitäisi saada avautumaan että negatiiviset asiat pääsevät poistumaan. Samassa kohdassa ranteen ulkopuolella on ulkoinen portti ja nimensä mukaisesti suojelee ulkopuolisilta rasitteilta.
Jotain tapahtui, se on varmaa. Reagoin niin vahvasti, että monta neulaa piti jättää laittamatta. Hoitaja sanoi, että kroppani on äärimmäisen ylivirittyneessä tilassa ja sitä on kestänyt niin kauan, että hoidettavaa kyllä piisaa.
Varattiin seuraava aika kahden päivän päähän. Keho jatkaa itsensä parantamista kun prosessi on sysätty alkuun, mutta yksi kerta ei riitä ja liian pitkä tauko ei edistä.
Olin hoidon jälkeen äärimmäisen janoinen ja väsynyt. Nukkumiseen en osaa ottaa kantaa, mutta liiallinen ajatusratsun valvottava laukka johtuu juuri rasittuneesta sydämen portista ja sitähän ei voinut vielä hoitaa.
Jano lisääntyi, mutta nälkä katosi. Tai onhan minulla nälkä kun edellisestä ruokailusta on tarpeeksi kauan, mutta se älytön muka-nälkä hävisi. Ei siis tee mieli napostella koko ajan jotain ja keventyneen olon huomasi jo seuraavana päivänä. Veden juominen ei ole enää pakkopullaa, joten kroppa voi heti paremmin kun saa enemmän nesteytystä ja vähemmän turhaa tuubaa sisäänsä.
Toinen hoitokerta oli paljon helpompi. Toki älähtelin neuloja pistellessä, mutta niitten oleminen ei enää tuskastuttanut lähimainkaan niin paljon. Sisäelinten lisäksi nyt pystyi hoitamaan lihaksia ja nivelkalvoja.
Kolmas hoitokerta on viikko edellisestä ja sen jälkeen mennään voinnin mukaan. Oli tosi rankkaa, mutta eiväthän tehokkaat lääkkeet ole ikinä olleet hyvänmakuisia.
lauantai 26. syyskuuta 2015
torstai 10. syyskuuta 2015
Luontaishoitoa
Jatsi kävi tänään kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Meillä on näitä mahtavia, ihmistä ja eläintä kokonaisuutena hoitavia henkilöitä peräti kaksin kappalein kävelymatkan päässä. Toinen ihan naapurissa, toinen vähän etempänä. Autollahan me sinne tietenkin mentiin ja mummeli pääsi Marko Luotosen taitaviin käsiin.
Jatsi ei ole syönyt kipulääkkeitä useampaan kuukauteen ja on muutenkin melko virkeä ja liikkuu hyvin, mutta selässä on lihakset kireänä. Päätin kokeilla tavallisen hieronnan sijaan vaihteeksi tätä systeemiä.
Tavan hieronta käsittää sen tietyn setin, mutta kalevalaisessa koira määrää hoidon tavan ja keston. Sitä ei siis pakoteta mihinkään tiettyyn asentoon, vaan se voi istua, maata, kellahtaa kyljelleen tai rellottaa selällään. Mikä vain milloinkin hyvältä tuntuu.
Jatsi kävi läpi kaikki asennot. Aluksi se yritti paeta kun sattui, mutta sitä ei lasketa keston määrittämiseksi ja pidin koiraa aloillaan. Marko kokeili sieltä täältä ja heilutteli takajalkaa samalla. Kun Jatsi huomasi miten hyvältä hoito tuntuu, se vaipui transsinomaiseen tilaan. Toiset saattavat nukahtaa hyvinkin syvään uneen.
Keskiselästä lonkkiin asti löytyi tosi tiukkoja jumituksia, mutta siitä ne pikkuhiljaa sulivat. Sitten yhtäkkiä - plink! - koira hyppäsi ylös ja meni ovelle. Kuulemma kaikki koirat tekevät täsmälleen samoin. Kun rentous on saavutettu, koira tietää milloin on saanut hoitoa tarpeeksi ja kertoo sen poistumalla paikalta. Se voi olla 15 minuuttia tai puoli tuntia, ei voi tietää etukäteen. Lasku tulee sitten sen mukaan eli etukäteen ei koira-asiakkaita voi rahastaa.
Jatkohoitona oli Back on Track selkää lämmittämään ja maltillista liikuntaa pari-kolme päivää. Hoitoprosessi jatkuu vielä sen ajan eikä liika repiytyminen ole hyvästä.
Katsellaan, miten olo ja elo etenee.
Jatsi ei ole syönyt kipulääkkeitä useampaan kuukauteen ja on muutenkin melko virkeä ja liikkuu hyvin, mutta selässä on lihakset kireänä. Päätin kokeilla tavallisen hieronnan sijaan vaihteeksi tätä systeemiä.
Tavan hieronta käsittää sen tietyn setin, mutta kalevalaisessa koira määrää hoidon tavan ja keston. Sitä ei siis pakoteta mihinkään tiettyyn asentoon, vaan se voi istua, maata, kellahtaa kyljelleen tai rellottaa selällään. Mikä vain milloinkin hyvältä tuntuu.
Jatsi kävi läpi kaikki asennot. Aluksi se yritti paeta kun sattui, mutta sitä ei lasketa keston määrittämiseksi ja pidin koiraa aloillaan. Marko kokeili sieltä täältä ja heilutteli takajalkaa samalla. Kun Jatsi huomasi miten hyvältä hoito tuntuu, se vaipui transsinomaiseen tilaan. Toiset saattavat nukahtaa hyvinkin syvään uneen.
Keskiselästä lonkkiin asti löytyi tosi tiukkoja jumituksia, mutta siitä ne pikkuhiljaa sulivat. Sitten yhtäkkiä - plink! - koira hyppäsi ylös ja meni ovelle. Kuulemma kaikki koirat tekevät täsmälleen samoin. Kun rentous on saavutettu, koira tietää milloin on saanut hoitoa tarpeeksi ja kertoo sen poistumalla paikalta. Se voi olla 15 minuuttia tai puoli tuntia, ei voi tietää etukäteen. Lasku tulee sitten sen mukaan eli etukäteen ei koira-asiakkaita voi rahastaa.
Jatkohoitona oli Back on Track selkää lämmittämään ja maltillista liikuntaa pari-kolme päivää. Hoitoprosessi jatkuu vielä sen ajan eikä liika repiytyminen ole hyvästä.
Katsellaan, miten olo ja elo etenee.
tiistai 8. syyskuuta 2015
Tajunnanvirtaa
Aamu valkenee, tosin pimennysverhon läpi ei kovin kirkkaana. Avaan silmät ja venyttelen. Nousen sängystä ja astelen tupaan. Otan vastaan koirien hyvänhuomenen toivottelut ja pitkän erossa ollun yön jälkeiset ikävän voivottelut. Katson lämpömittaria kuin keski-ikäinen konsanaan. Sehän minä jo olen.
Aamupalaa naamaan. Poikien eilen tekemiä sämpylöitä, hyviä. Kimmo lähti jo kouluun, Atte menee kymmeneksi.
Menen ulos. Otan ketjusahan ja alan pilkkoa eilen haettuja puita pienemmiksi. 70-senttiset eivät mahdu uuniin. Päästä pätkä pois ja saan samalla uuni- ja saunapuut. Kannan uunipuut liiteriin ja pinoan. Saunapuut nakkelen laavuun. Se on katos, josta piti joskus tulla sauna, mutta mielenkiinto hävisi kesken vuolemisen. Hyvä suoja saunapuille.
35 euroa pinokuutio, ei ole paha. Alan laskea mielessäni, moneenko mottiin olisi vielä varaa... No, miksi puut ovat liian pitkiä pinoon? Hemmetin tunari. En muistanut sahata niitä. Matematiikka on paholaisesta, sen opin jo kolmannella luokalla. Kun tunkee numeroita päähän, muuta sinne ei mahdu. Takaisin sahapukin ääreen ja saha surisemaan.
Hui, teräketjuöljy on lopussa! Vaikka vahtasin silmää, pääsi palaneen haju yllättämään. Äkkiä täyttämään, ja tietenkin menee ohi. Ei niin isoa reikää ettei sivuun suhaisi. Käännyn hetkeksi ja huomaan Hipan nuolevan huuliaan. Kas, kävi putsaamassa sahan kyljen. Ei haittaa, tämä öljy on luontoystävällistä.
Eko 100 - terä pyörii ja karva kiiltää. Minkä mainosmaailma minussa menettääkään.
Tuoteselosteessa lukee "tekninen kasviöljy". Ihan nauhana se valuu eikä rattaitten ja kondensaattoireitten muotoisina öljykappaleina putoile. Hihitän itselleni. Tulee mieleen parin päivän takainen pikku-uutinen lehdessä. "Poliisi takavarikoi taparikollisen mopon" räjäytti nauruun. Sisäiset silmät näkivät heti Fingerpori-stripin, jossa poliisi taluttaa mopoa aseman taakse varastoon ja motkottaa sille "Jo nyt on kumma jos ei ne rötöstelyt lopu!" Lähetin Jarlalle vinkin, josko joskus näkisi oman käsikirjoituksensa albumissa.
Öljyn tankkaamisen jälkeen sahaan loput puut ja viilaan terän. Huomenna nähdään, pureeko paremmin.
Katson sähköpostit. Ei tule vastausta kyselyyni eräästä työpaikasta. Kiinteistönhoitoalaa, ruohonleikkurilla ajoa ja minikaivurilla kuoppien kaivamista. Tykkäisin, mutta olenko väärää sukupuolta? Vihaan naisen ruumissa asumista. Jonninjoutavia ruumiinosia ja rasittavia kipuja siellä täällä vähän väliä. Jollekin mitenkuten kirjoittavalle, kielioppia osaamattomalle miehelle olisi jo vastattu.
Menen läheiselle tilalle maitoa ostamaan. Luomumaitoa. Viisi litraa, viisi euroa. Suoraan tuottajalle ilman välikäsiä. Kotisika tulee perässä tankkihuoneelle. Aamumaito jäi saamatta kun ei ollut lypsyaikaan paikalla. Sen katse syyttää meitä, vaikka oma oli vika. Rapsutan mahasta ja paha mieli unohtuu. Röh, sanoo.
Ajan kotiin.
Ihmettelen. Mietiskelen.
Tekstari tulee, mutta puhelin sanoo että muisti on täynnä. Ei voi avata viestiä ennen kuin on poistettu muita. Alan poistaa viestejä ja poistan samalla sen lukemattoman. Hemmetin tunari jo toisen kerran. Myöhemmin selviää, keneltä viesti tuli.
Sovin ystäväni ja kirjanpitäjäni kanssa tapaamisesta, vien lappuset toimistolle. Kerran yrittäjäntapainen, aina samassa lieassa vaikka toimintaa ei enää juuri ole. En edes yritä selvitellä tilejäni, mieluummin maksan että joku asiantuntija tekee sen. Kaikkea ei tarvitse osata. Jutellaan heppa-asioita.
Käyn samalla kaupassa. Puhelin piippaa, katson viestin. Missä oot, kirjaimet kysyvät Kimmon äänellä. Ylämyllyllä kaupassa, tuun kohta, naputtelen vastauksen omalla äänelläni.
Joku kykkii maitohyllyn edessä ikuisuuden. Toinen levittää kamalaa hajuvesilemua joka paikkaan. Menkää kotiinne ja antakaa minun olla. Kummastelen onttoa oloa ja jostain syvältä kumpuavaa kiukkupihinää. En muistanut syödä ja kello on jo yli kaksi. Eipä ihme. Ostan proteiinijuoman pahimpaan nälkään, mutta en muistanut hörpätä sitä jo kaupan pihalla kuten suunnittelin. Kiukuttaa entistä enemmän, mutta minkä mahtaa. Pääsen kotiin ja juon sen heti.
Luen lehden ja lähden lenkittämään koirat. Illalla pitää mennä Aten vanhempainiltaan. Kävellessä mietiskelen ja tuumailen lisää. Yhtäkkiä kello on jo neljä. Soitto pojille. Potut kiehumaan ja salaatti valmiiksi. Paistan kyljykset kun tulen kohta. Hop hop töihin. Joo joo, sanovat.
Kannattaa välillä syödä. Ruoka oli hyvää ja mieli heti parempi. Koululla vierähtää yli kaksi tuntia. Välillä meinaa nukuttaa. Koirat jäivät treenaamatta vaikka piti. Huomenna sitten.
Tavallinen päivä. Ei joka päivä ole näin paljon tekemistä, mutta onko minulla niinäkään päivinä tylsää? Ehei, ei todellakaan. Aika menee olemisessa ja tuumailussa. Silti haluaisin johonkin töihin.
Tuumaillakin ehtii aina jossain välissä.
Aamupalaa naamaan. Poikien eilen tekemiä sämpylöitä, hyviä. Kimmo lähti jo kouluun, Atte menee kymmeneksi.
Menen ulos. Otan ketjusahan ja alan pilkkoa eilen haettuja puita pienemmiksi. 70-senttiset eivät mahdu uuniin. Päästä pätkä pois ja saan samalla uuni- ja saunapuut. Kannan uunipuut liiteriin ja pinoan. Saunapuut nakkelen laavuun. Se on katos, josta piti joskus tulla sauna, mutta mielenkiinto hävisi kesken vuolemisen. Hyvä suoja saunapuille.
35 euroa pinokuutio, ei ole paha. Alan laskea mielessäni, moneenko mottiin olisi vielä varaa... No, miksi puut ovat liian pitkiä pinoon? Hemmetin tunari. En muistanut sahata niitä. Matematiikka on paholaisesta, sen opin jo kolmannella luokalla. Kun tunkee numeroita päähän, muuta sinne ei mahdu. Takaisin sahapukin ääreen ja saha surisemaan.
Hui, teräketjuöljy on lopussa! Vaikka vahtasin silmää, pääsi palaneen haju yllättämään. Äkkiä täyttämään, ja tietenkin menee ohi. Ei niin isoa reikää ettei sivuun suhaisi. Käännyn hetkeksi ja huomaan Hipan nuolevan huuliaan. Kas, kävi putsaamassa sahan kyljen. Ei haittaa, tämä öljy on luontoystävällistä.
Eko 100 - terä pyörii ja karva kiiltää. Minkä mainosmaailma minussa menettääkään.
Tuoteselosteessa lukee "tekninen kasviöljy". Ihan nauhana se valuu eikä rattaitten ja kondensaattoireitten muotoisina öljykappaleina putoile. Hihitän itselleni. Tulee mieleen parin päivän takainen pikku-uutinen lehdessä. "Poliisi takavarikoi taparikollisen mopon" räjäytti nauruun. Sisäiset silmät näkivät heti Fingerpori-stripin, jossa poliisi taluttaa mopoa aseman taakse varastoon ja motkottaa sille "Jo nyt on kumma jos ei ne rötöstelyt lopu!" Lähetin Jarlalle vinkin, josko joskus näkisi oman käsikirjoituksensa albumissa.
Öljyn tankkaamisen jälkeen sahaan loput puut ja viilaan terän. Huomenna nähdään, pureeko paremmin.
Katson sähköpostit. Ei tule vastausta kyselyyni eräästä työpaikasta. Kiinteistönhoitoalaa, ruohonleikkurilla ajoa ja minikaivurilla kuoppien kaivamista. Tykkäisin, mutta olenko väärää sukupuolta? Vihaan naisen ruumissa asumista. Jonninjoutavia ruumiinosia ja rasittavia kipuja siellä täällä vähän väliä. Jollekin mitenkuten kirjoittavalle, kielioppia osaamattomalle miehelle olisi jo vastattu.
Menen läheiselle tilalle maitoa ostamaan. Luomumaitoa. Viisi litraa, viisi euroa. Suoraan tuottajalle ilman välikäsiä. Kotisika tulee perässä tankkihuoneelle. Aamumaito jäi saamatta kun ei ollut lypsyaikaan paikalla. Sen katse syyttää meitä, vaikka oma oli vika. Rapsutan mahasta ja paha mieli unohtuu. Röh, sanoo.
Ajan kotiin.
Ihmettelen. Mietiskelen.
Tekstari tulee, mutta puhelin sanoo että muisti on täynnä. Ei voi avata viestiä ennen kuin on poistettu muita. Alan poistaa viestejä ja poistan samalla sen lukemattoman. Hemmetin tunari jo toisen kerran. Myöhemmin selviää, keneltä viesti tuli.
Sovin ystäväni ja kirjanpitäjäni kanssa tapaamisesta, vien lappuset toimistolle. Kerran yrittäjäntapainen, aina samassa lieassa vaikka toimintaa ei enää juuri ole. En edes yritä selvitellä tilejäni, mieluummin maksan että joku asiantuntija tekee sen. Kaikkea ei tarvitse osata. Jutellaan heppa-asioita.
Käyn samalla kaupassa. Puhelin piippaa, katson viestin. Missä oot, kirjaimet kysyvät Kimmon äänellä. Ylämyllyllä kaupassa, tuun kohta, naputtelen vastauksen omalla äänelläni.
Joku kykkii maitohyllyn edessä ikuisuuden. Toinen levittää kamalaa hajuvesilemua joka paikkaan. Menkää kotiinne ja antakaa minun olla. Kummastelen onttoa oloa ja jostain syvältä kumpuavaa kiukkupihinää. En muistanut syödä ja kello on jo yli kaksi. Eipä ihme. Ostan proteiinijuoman pahimpaan nälkään, mutta en muistanut hörpätä sitä jo kaupan pihalla kuten suunnittelin. Kiukuttaa entistä enemmän, mutta minkä mahtaa. Pääsen kotiin ja juon sen heti.
Luen lehden ja lähden lenkittämään koirat. Illalla pitää mennä Aten vanhempainiltaan. Kävellessä mietiskelen ja tuumailen lisää. Yhtäkkiä kello on jo neljä. Soitto pojille. Potut kiehumaan ja salaatti valmiiksi. Paistan kyljykset kun tulen kohta. Hop hop töihin. Joo joo, sanovat.
Kannattaa välillä syödä. Ruoka oli hyvää ja mieli heti parempi. Koululla vierähtää yli kaksi tuntia. Välillä meinaa nukuttaa. Koirat jäivät treenaamatta vaikka piti. Huomenna sitten.
Tavallinen päivä. Ei joka päivä ole näin paljon tekemistä, mutta onko minulla niinäkään päivinä tylsää? Ehei, ei todellakaan. Aika menee olemisessa ja tuumailussa. Silti haluaisin johonkin töihin.
Tuumaillakin ehtii aina jossain välissä.
lauantai 5. syyskuuta 2015
Toka AVO ja hyvä mieli jatkuu
Kuopiossa jälleen, tällä kertaa Viiksi-areenalla Kurkimäessä. Järjestäjänä Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajat ry ja tuomarina Tytti Lintenhofer.
Tänään ratkottiin myös australianpaimenkoirien rally-tokon rotumestaruus. Tosin se jäi meiltä hämärän peittoon vielä toistaiseksi, koska avoimella aloitettiin ja häivyimme paikalta piakkoin. Pari voittajaluokan rataa katsoin nähdäkseni miten ihmiset käskyttävät koiriaan eri tehtävillä.
Meillä meni hyvin alusta loppuun ja tarkoitan tällä nimenomaan tärkeintä työstettävää asiaa eli mielentilaa. Hippa oli hyvällä tuulella ja teki parhaansa. Se riitti 83 pisteeseen ja tuomarin kehuihin.
Rata näytti tältä:
Päivän teema oli vinous. Toisella kyltillä oli tehtävänä Istu, seiso, kierrä koira. Hippa ei vielä kovin hyvin osaa sivulla tehtäviä asennonvaihtoja ja seisominen meni vinoksi. Siitä -1 pois.
Kolmas kyltti oli Istu, askel oikealle, istu. Sekin jäi -1 pisteen verran vinoksi eli takapään käyttö ei vielä ole ihan kuosissaan.
Seitsemäntenä oli Vasen täyskäännös eli pk-kentiltä tuttu saksalainen täyskäännös. Olemme tehneet paljon eli ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, mutta oli sittenkin. Arvostelulomakkeessa lukee Tvä (Koira pyörähti ympäri) eli -10 väärin suoritetusta tehtävästä.
Luokan jälkeen tauolla tuomari selvitti asiaa eli Hippa ei kääntynyt oikeaan kuten piti, vaan teki silmukan vasempaan. Minne lie ollut menossa, huomasi minut ja tuli ripeästi sivulle.
"Tää oli harmillinen vähennys, mutta ethän sä voinut hoksata uusimista kun koira sooloili sun selän takana ja se oli niin nopea, että hyvä kun mekään sihteerin ja ajanottajan kanssa huomattiin että mitä se oikein teki", tuomari kertoi.
Jopas nyt jotakin.
Kymmenes kyltti oli Koira eteen, vasemmalta sivulle, istu. Meidän kompastuskivi ja pieleenhän se meni. Uusin, mutta silti tuloksena oli vino ja epätarkasti suoritettu tehtävä eli yhteensä -5.
Kommentit:
Hyvin ohjattu, ohjaaja tuntee koiransa. Epätark. huolimatta hieno suoritus. (Ja hymppä vielä perässä.)
Tätä Lintenhofer selvitti niin, että teen suoritukset koiran hyväksi. En ymmärtänyt ja pyysin selitystä.
"Tää on tosi hankala selittää, mutta esimerkiks noissa vinouksissa et suotta korjaile vaan siirryt eteen päin eli kokonaisuutena suoritus ei mene säätämiseksi. Ja säännöt on hallussa eli tiedät missä kannattaa uusia ja missä ei."
Totesin, että se tulee varmaan jostain alitajunnasta, koska tässä vaiheessa ei tosiaankaan ole niin tarkkaan säännöt selvillä paitsi noissa itsestäänselvissä virheissä.
Hippa kyllä opettaa kouluttamaan itseään tosi tehokkaasti, jos teki saman Jatsikin nuorempana.
Se on jo nähty paimenessa, miten tarkkaan Hippa lukee ohjaajan kroppaa ja tässä lajissa näkee yhtä tarkasti. Otan syyn kaikista virheistä omalle kontolleni. Ei tarvita kuin pieni väärä liike niin Hippa tottelee ensin asentoa ja vasta sitten ääntä ja haukkuu minut kun olen epälooginen. Ihan oikein mokomalle tunarille.
Seuraava koe on vasta lokakuussa Pieksämäellä, joten noita asioita ehtii viilata siihen mennessä.
Tänään ratkottiin myös australianpaimenkoirien rally-tokon rotumestaruus. Tosin se jäi meiltä hämärän peittoon vielä toistaiseksi, koska avoimella aloitettiin ja häivyimme paikalta piakkoin. Pari voittajaluokan rataa katsoin nähdäkseni miten ihmiset käskyttävät koiriaan eri tehtävillä.
Meillä meni hyvin alusta loppuun ja tarkoitan tällä nimenomaan tärkeintä työstettävää asiaa eli mielentilaa. Hippa oli hyvällä tuulella ja teki parhaansa. Se riitti 83 pisteeseen ja tuomarin kehuihin.
Rata näytti tältä:
(Kiitos Mariannelle kuvasta.)
Päivän teema oli vinous. Toisella kyltillä oli tehtävänä Istu, seiso, kierrä koira. Hippa ei vielä kovin hyvin osaa sivulla tehtäviä asennonvaihtoja ja seisominen meni vinoksi. Siitä -1 pois.
Kolmas kyltti oli Istu, askel oikealle, istu. Sekin jäi -1 pisteen verran vinoksi eli takapään käyttö ei vielä ole ihan kuosissaan.
Seitsemäntenä oli Vasen täyskäännös eli pk-kentiltä tuttu saksalainen täyskäännös. Olemme tehneet paljon eli ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, mutta oli sittenkin. Arvostelulomakkeessa lukee Tvä (Koira pyörähti ympäri) eli -10 väärin suoritetusta tehtävästä.
Luokan jälkeen tauolla tuomari selvitti asiaa eli Hippa ei kääntynyt oikeaan kuten piti, vaan teki silmukan vasempaan. Minne lie ollut menossa, huomasi minut ja tuli ripeästi sivulle.
"Tää oli harmillinen vähennys, mutta ethän sä voinut hoksata uusimista kun koira sooloili sun selän takana ja se oli niin nopea, että hyvä kun mekään sihteerin ja ajanottajan kanssa huomattiin että mitä se oikein teki", tuomari kertoi.
Jopas nyt jotakin.
Kymmenes kyltti oli Koira eteen, vasemmalta sivulle, istu. Meidän kompastuskivi ja pieleenhän se meni. Uusin, mutta silti tuloksena oli vino ja epätarkasti suoritettu tehtävä eli yhteensä -5.
Kommentit:
Hyvin ohjattu, ohjaaja tuntee koiransa. Epätark. huolimatta hieno suoritus. (Ja hymppä vielä perässä.)
Tätä Lintenhofer selvitti niin, että teen suoritukset koiran hyväksi. En ymmärtänyt ja pyysin selitystä.
"Tää on tosi hankala selittää, mutta esimerkiks noissa vinouksissa et suotta korjaile vaan siirryt eteen päin eli kokonaisuutena suoritus ei mene säätämiseksi. Ja säännöt on hallussa eli tiedät missä kannattaa uusia ja missä ei."
Totesin, että se tulee varmaan jostain alitajunnasta, koska tässä vaiheessa ei tosiaankaan ole niin tarkkaan säännöt selvillä paitsi noissa itsestäänselvissä virheissä.
Hippa kyllä opettaa kouluttamaan itseään tosi tehokkaasti, jos teki saman Jatsikin nuorempana.
Se on jo nähty paimenessa, miten tarkkaan Hippa lukee ohjaajan kroppaa ja tässä lajissa näkee yhtä tarkasti. Otan syyn kaikista virheistä omalle kontolleni. Ei tarvita kuin pieni väärä liike niin Hippa tottelee ensin asentoa ja vasta sitten ääntä ja haukkuu minut kun olen epälooginen. Ihan oikein mokomalle tunarille.
Seuraava koe on vasta lokakuussa Pieksämäellä, joten noita asioita ehtii viilata siihen mennessä.
perjantai 4. syyskuuta 2015
Avoimen avaus
Viikko sitten eli 29.8. kävimme aloittamassa rally-tokon AVO-luokan. Koe käytiin Joensuussa PoKS:in hallissa ja tuomarina toimi Minna Hillebrand. Saimme 82 pistettä eli melkoisia mokia tuli, mutta tyytyväisyys sen sijaan sai täydet pisteet. Hippa oli tosi hyvällä mielellä ja naama hymyssä heti kehään mennessä ja koko sen ajan siellä ollessa. On se jännä, miten fiiliksen aistii heti ensimmäisestä perusasennosta. Nyt menee hyvin, ajattelin ja niin meni.
No niin, asiaan.
Ensimmäinen moka tuli toisella kyltillä houkutuksessa. Toisena houkutuksena oli joku haiseva purkki (johon Hippa ei kiinnittänyt mitään huomiota) ja toisena röhköpossu. Tehtävään mennessä katsoin kuljettavaa reittiä enkä koiraa ja sen tekemisiä, joten -3 kontrollivirheestä kun Hippa oli sitä mieltä, että possu on otettava mukaan leikkiin. Ei onneksi ehtinyt koskea sitä, mutta poikkesi rokotuksen verran sivuun.
Kuudentena oli Askeleet eli pysähdys perusasentoon ja siitä 1, 2 ja 3 askelta istumisineen. Täysin itsestäänselvä läpihuutojuttu, mutta -1 epätarkasti suoritetusta liikkeestä, ja minkä takia? Kentän laidalla soi puhelin pitkään ja hartaasti ja sitä Hippa jäi kuuntelemaan. Asia, joka ei normielämässä hetkauta suuntaan eikä toiseen, olikin hieman stressaavassa tilanteessa kohtuuton häiriö.
Kahdeksantena oli Pyörähdys, jonka uusin eli -3 siitä. Ilmeisesti ohjasin huolimattomasti kun Hippa ei ymmärtänyt käskyä. Sain haukutkin siitä hyvästä. Toisella yrittämällä meni niin kuin pitikin.
Seuraavana oli Istu, käännös paikalla vasempaan, istu. Hippa jäi istumaan, vaikka osasi liikkeen vielä kehän ulkopuolella, joten -10 väärin suoritetusta tehtävästä. Olisi pitänyt uusia, mutten tajunnut. Tässäkin Hippa haukkui minut käsittämättömän ohjaamiseni takia.
Vielä yksi miinuspiste ääntelystä ja se oli siinä.
Kyltit: 31, 40, 52, 47, 6, 24, 19, 54, 43, 17, 5, 51, 41, 5
Tuomarin kommentti: Kaunista ratasuorittamista. Käännösten jälkeisistä haukahteluista pieni vähennys.
Mietin viime koetta tai lähinnä sen aloitusta. Kuopiossa aikani virittelin Hippaa ja kehään mennessä se oli lopen kyllästynyt koko aiheeseen.
Jos näin on, ei sitten viritellä. Nyt tein vain muutaman yksittäisen liikkeen ja sitten heittäydyin täysin passiiviseksi odottelemaan kehään kutsua.
Kehään mennessä näytin sille lussupalloa ja sanoin, että tämä lentää sitten kun hommat on tehty, ja laitoin pallon taskuun.
Hipalle jäi viimeiseksi mieleen tuleva palkka ja sen voimin hoidettiin homma kotiin. Nyt ei tarvinnut vääntää väkisin, vaan koiralla oli oikeasti kivaa!
Huomenna jälleen Kuopioon, tällä kertaa aussieitten rotumestaruudesta kisaamaan.
No niin, asiaan.
Ensimmäinen moka tuli toisella kyltillä houkutuksessa. Toisena houkutuksena oli joku haiseva purkki (johon Hippa ei kiinnittänyt mitään huomiota) ja toisena röhköpossu. Tehtävään mennessä katsoin kuljettavaa reittiä enkä koiraa ja sen tekemisiä, joten -3 kontrollivirheestä kun Hippa oli sitä mieltä, että possu on otettava mukaan leikkiin. Ei onneksi ehtinyt koskea sitä, mutta poikkesi rokotuksen verran sivuun.
Kuudentena oli Askeleet eli pysähdys perusasentoon ja siitä 1, 2 ja 3 askelta istumisineen. Täysin itsestäänselvä läpihuutojuttu, mutta -1 epätarkasti suoritetusta liikkeestä, ja minkä takia? Kentän laidalla soi puhelin pitkään ja hartaasti ja sitä Hippa jäi kuuntelemaan. Asia, joka ei normielämässä hetkauta suuntaan eikä toiseen, olikin hieman stressaavassa tilanteessa kohtuuton häiriö.
Kahdeksantena oli Pyörähdys, jonka uusin eli -3 siitä. Ilmeisesti ohjasin huolimattomasti kun Hippa ei ymmärtänyt käskyä. Sain haukutkin siitä hyvästä. Toisella yrittämällä meni niin kuin pitikin.
Seuraavana oli Istu, käännös paikalla vasempaan, istu. Hippa jäi istumaan, vaikka osasi liikkeen vielä kehän ulkopuolella, joten -10 väärin suoritetusta tehtävästä. Olisi pitänyt uusia, mutten tajunnut. Tässäkin Hippa haukkui minut käsittämättömän ohjaamiseni takia.
Vielä yksi miinuspiste ääntelystä ja se oli siinä.
Kyltit: 31, 40, 52, 47, 6, 24, 19, 54, 43, 17, 5, 51, 41, 5
Tuomarin kommentti: Kaunista ratasuorittamista. Käännösten jälkeisistä haukahteluista pieni vähennys.
Mietin viime koetta tai lähinnä sen aloitusta. Kuopiossa aikani virittelin Hippaa ja kehään mennessä se oli lopen kyllästynyt koko aiheeseen.
Jos näin on, ei sitten viritellä. Nyt tein vain muutaman yksittäisen liikkeen ja sitten heittäydyin täysin passiiviseksi odottelemaan kehään kutsua.
Kehään mennessä näytin sille lussupalloa ja sanoin, että tämä lentää sitten kun hommat on tehty, ja laitoin pallon taskuun.
Hipalle jäi viimeiseksi mieleen tuleva palkka ja sen voimin hoidettiin homma kotiin. Nyt ei tarvinnut vääntää väkisin, vaan koiralla oli oikeasti kivaa!
Huomenna jälleen Kuopioon, tällä kertaa aussieitten rotumestaruudesta kisaamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)