Avoimen avaus

Viikko sitten eli 29.8. kävimme aloittamassa rally-tokon AVO-luokan. Koe käytiin Joensuussa PoKS:in hallissa ja tuomarina toimi Minna Hillebrand. Saimme 82 pistettä eli melkoisia mokia tuli, mutta tyytyväisyys sen sijaan sai täydet pisteet. Hippa oli tosi hyvällä mielellä ja naama hymyssä heti kehään mennessä ja koko sen ajan siellä ollessa. On se jännä, miten fiiliksen aistii heti ensimmäisestä perusasennosta. Nyt menee hyvin, ajattelin ja niin meni.

No niin, asiaan.
Ensimmäinen moka tuli toisella kyltillä houkutuksessa. Toisena houkutuksena oli joku haiseva purkki (johon Hippa ei kiinnittänyt mitään huomiota) ja toisena röhköpossu. Tehtävään mennessä katsoin kuljettavaa reittiä enkä koiraa ja sen tekemisiä, joten -3 kontrollivirheestä kun Hippa oli sitä mieltä, että possu on otettava mukaan leikkiin. Ei onneksi ehtinyt koskea sitä, mutta poikkesi rokotuksen verran sivuun.

Kuudentena oli Askeleet eli pysähdys perusasentoon ja siitä 1, 2 ja 3 askelta istumisineen. Täysin itsestäänselvä läpihuutojuttu, mutta -1 epätarkasti suoritetusta liikkeestä, ja minkä takia? Kentän laidalla soi puhelin pitkään ja hartaasti ja sitä Hippa jäi kuuntelemaan. Asia, joka ei normielämässä hetkauta suuntaan eikä toiseen, olikin hieman stressaavassa tilanteessa kohtuuton häiriö.

Kahdeksantena oli Pyörähdys, jonka uusin eli -3 siitä. Ilmeisesti ohjasin huolimattomasti kun Hippa ei ymmärtänyt käskyä. Sain haukutkin siitä hyvästä. Toisella yrittämällä meni niin kuin pitikin.

Seuraavana oli Istu, käännös paikalla vasempaan, istu. Hippa jäi istumaan, vaikka osasi liikkeen vielä kehän ulkopuolella, joten -10 väärin suoritetusta tehtävästä. Olisi pitänyt uusia, mutten tajunnut. Tässäkin Hippa haukkui minut käsittämättömän ohjaamiseni takia.

Vielä yksi miinuspiste ääntelystä ja se oli siinä.
Kyltit: 31, 40, 52, 47, 6, 24, 19, 54, 43, 17, 5, 51, 41, 5

Tuomarin kommentti: Kaunista ratasuorittamista. Käännösten jälkeisistä haukahteluista pieni vähennys.

Mietin viime koetta tai lähinnä sen aloitusta. Kuopiossa aikani virittelin Hippaa ja kehään mennessä se oli lopen kyllästynyt koko aiheeseen.

Jos näin on, ei sitten viritellä. Nyt tein vain muutaman yksittäisen liikkeen ja sitten heittäydyin täysin passiiviseksi odottelemaan kehään kutsua.
Kehään mennessä näytin sille lussupalloa ja sanoin, että tämä lentää sitten kun hommat on tehty, ja laitoin pallon taskuun.

Hipalle jäi viimeiseksi mieleen tuleva palkka ja sen voimin hoidettiin homma kotiin. Nyt ei tarvinnut vääntää väkisin, vaan koiralla oli oikeasti kivaa!

Huomenna jälleen Kuopioon, tällä kertaa aussieitten rotumestaruudesta kisaamaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla