Stressin alkulähteille
Johtuuko huono nukkuminen stressistä vai stressi unettomuudesta on ikuinen kysymys, mutta kyllä ne joka tapauksessa ruokkivat toisiaan. Nukahtamislääkkeet tuovat kohtalaisella menestyksellä unen, mutta varsinaista syytähän ne eivät poista. Päätin tehdä asialle jotain ja kävin ensimmäistä kertaa eläissäni akupunktiossa. Ei kai se ota jos ei annakaan.
Hoitajalle piti kertoa taustatietoja ja mitä hoidosta haluaa ja sitten penkkiin. Minut käskettiin selälleen ja eikun vaan neuloja kiinni. Heti kättelyssä selvisi, että olen kokonaisvaltaisesti tosi huonossa kunnossa. Ihon lävistys ei niinkään sattunut (vaikka minulla on kuulemma harvinaisen sitkeä iho), vaan se kun neulat pääsivät tekemään tehtäväänsä.
Jännä sinänsä, että kun päässä on vikaa, lähdetään hoitamaan ihan muualta. Sydän, maha ja perna näyttelevät pääosaa ja niiden neulojen kohdalla jouduin karjumaan tuskaani asennusvaiheessa ja itkemään kyynellähteet kuiviksi hoidon aikana. Ranteen sisäsyrjässä jänteisen välissä sijaitseva sydämen portti teki niin kipeää, että neula piti poistaa. Mikäli muistan oikein, se kohta sulkee sisään kaiken ihmisen sisältä tulevan ja pitäisi saada avautumaan että negatiiviset asiat pääsevät poistumaan. Samassa kohdassa ranteen ulkopuolella on ulkoinen portti ja nimensä mukaisesti suojelee ulkopuolisilta rasitteilta.
Jotain tapahtui, se on varmaa. Reagoin niin vahvasti, että monta neulaa piti jättää laittamatta. Hoitaja sanoi, että kroppani on äärimmäisen ylivirittyneessä tilassa ja sitä on kestänyt niin kauan, että hoidettavaa kyllä piisaa.
Varattiin seuraava aika kahden päivän päähän. Keho jatkaa itsensä parantamista kun prosessi on sysätty alkuun, mutta yksi kerta ei riitä ja liian pitkä tauko ei edistä.
Olin hoidon jälkeen äärimmäisen janoinen ja väsynyt. Nukkumiseen en osaa ottaa kantaa, mutta liiallinen ajatusratsun valvottava laukka johtuu juuri rasittuneesta sydämen portista ja sitähän ei voinut vielä hoitaa.
Jano lisääntyi, mutta nälkä katosi. Tai onhan minulla nälkä kun edellisestä ruokailusta on tarpeeksi kauan, mutta se älytön muka-nälkä hävisi. Ei siis tee mieli napostella koko ajan jotain ja keventyneen olon huomasi jo seuraavana päivänä. Veden juominen ei ole enää pakkopullaa, joten kroppa voi heti paremmin kun saa enemmän nesteytystä ja vähemmän turhaa tuubaa sisäänsä.
Toinen hoitokerta oli paljon helpompi. Toki älähtelin neuloja pistellessä, mutta niitten oleminen ei enää tuskastuttanut lähimainkaan niin paljon. Sisäelinten lisäksi nyt pystyi hoitamaan lihaksia ja nivelkalvoja.
Kolmas hoitokerta on viikko edellisestä ja sen jälkeen mennään voinnin mukaan. Oli tosi rankkaa, mutta eiväthän tehokkaat lääkkeet ole ikinä olleet hyvänmakuisia.
Hoitajalle piti kertoa taustatietoja ja mitä hoidosta haluaa ja sitten penkkiin. Minut käskettiin selälleen ja eikun vaan neuloja kiinni. Heti kättelyssä selvisi, että olen kokonaisvaltaisesti tosi huonossa kunnossa. Ihon lävistys ei niinkään sattunut (vaikka minulla on kuulemma harvinaisen sitkeä iho), vaan se kun neulat pääsivät tekemään tehtäväänsä.
Jännä sinänsä, että kun päässä on vikaa, lähdetään hoitamaan ihan muualta. Sydän, maha ja perna näyttelevät pääosaa ja niiden neulojen kohdalla jouduin karjumaan tuskaani asennusvaiheessa ja itkemään kyynellähteet kuiviksi hoidon aikana. Ranteen sisäsyrjässä jänteisen välissä sijaitseva sydämen portti teki niin kipeää, että neula piti poistaa. Mikäli muistan oikein, se kohta sulkee sisään kaiken ihmisen sisältä tulevan ja pitäisi saada avautumaan että negatiiviset asiat pääsevät poistumaan. Samassa kohdassa ranteen ulkopuolella on ulkoinen portti ja nimensä mukaisesti suojelee ulkopuolisilta rasitteilta.
Jotain tapahtui, se on varmaa. Reagoin niin vahvasti, että monta neulaa piti jättää laittamatta. Hoitaja sanoi, että kroppani on äärimmäisen ylivirittyneessä tilassa ja sitä on kestänyt niin kauan, että hoidettavaa kyllä piisaa.
Varattiin seuraava aika kahden päivän päähän. Keho jatkaa itsensä parantamista kun prosessi on sysätty alkuun, mutta yksi kerta ei riitä ja liian pitkä tauko ei edistä.
Olin hoidon jälkeen äärimmäisen janoinen ja väsynyt. Nukkumiseen en osaa ottaa kantaa, mutta liiallinen ajatusratsun valvottava laukka johtuu juuri rasittuneesta sydämen portista ja sitähän ei voinut vielä hoitaa.
Jano lisääntyi, mutta nälkä katosi. Tai onhan minulla nälkä kun edellisestä ruokailusta on tarpeeksi kauan, mutta se älytön muka-nälkä hävisi. Ei siis tee mieli napostella koko ajan jotain ja keventyneen olon huomasi jo seuraavana päivänä. Veden juominen ei ole enää pakkopullaa, joten kroppa voi heti paremmin kun saa enemmän nesteytystä ja vähemmän turhaa tuubaa sisäänsä.
Toinen hoitokerta oli paljon helpompi. Toki älähtelin neuloja pistellessä, mutta niitten oleminen ei enää tuskastuttanut lähimainkaan niin paljon. Sisäelinten lisäksi nyt pystyi hoitamaan lihaksia ja nivelkalvoja.
Kolmas hoitokerta on viikko edellisestä ja sen jälkeen mennään voinnin mukaan. Oli tosi rankkaa, mutta eiväthän tehokkaat lääkkeet ole ikinä olleet hyvänmakuisia.
Kommentit