Hippasen verran höpinää

Perjantai-iltana meni nukkumaanmeno myöhäiseksi, koska olimme Maailman Pienimmillä Filmifestivaaleilla. Roukalahden kesäteatterilla pääsi ensin kuuntelemaan juttuja elokuvanteosta ohjaaja Markku Pölöseltä, kuvaaja Kari Sohlbergiltä ja stuntmies Jaakko Saaristolta. Höpöttihän se itse Virolainenkin omat juttunsa eli toimi ansiokkaasti juontajana. Näyttämölle oli viritettu valkokangas ja illan pimettyä nähtiin Kuningasjätkä raikkaassa ulkoilmassa. Oli mukava kokemus! Lauantaina ilma näytti niin hienolta, että se piti käyttää heti hyväksi. Kysäisin Miimiltä, josko hän haluaisi jälkimetsään ja kyllä hän halusi. Menimme taas Hirvolanvaaran maastoon, jonne tallasin jäljet Pamille ja Viialle, Miimin tallatessa Hipalle ja Jatsille. Hipan jälki oli alokasluokan tasoinen paitsi jana jäi lyhyenlännäksi, mutta se ei tehnyt meitä murheellisiksi. Janalle lähetys oli jotenkin hankalaa, mutta syy selvisi kun hetki sitten selasin sähköpostini. Sivustalla osoiteltiin kameralla ja eihän Hippa voi si...

Ajan kulumista ei voi kuin ällistellä. Siitä on ihan oikeasti jo kymmenen vuotta kun tämän hetken elämäni koira syntyi ja tänään Jatsi sai arvoisensa juhlat. Tänä aamuna ei nukuttanut vaikka kuinka yritin, joten mitäpäs sitä muuta kuin hommiin ja lehden hakuun. Naapurustossa on aamuvirkkuja eläkeläisiä, mutta Ellin lehti oli vielä laatikossa, joten vein sen hänelle kun nyt satuin olemaan ensimmäisenä asialla. Satuttiin naapuriin parhaalla hetkellä, koska Elli oli letunpaistossa. Jäin odottelemaan lettujen valmistumista ja paistoin viimeiset kun Elli siirtyi kahvinkeitintä lataamaan. Aku tuli kleinspitz Mikun kanssa myös aamukahville ja Miku oli onnesta soikeana kun pääsi niin ihanaan narttuseuraan. Hippa aloitti juoksun pari päivää sitten, joten oli syytäkin olla onnessaan. Annoin tytöille letunpalaset ja lähdettiin kotiin. Olin paketoinut Jatsille lahjan. Hippa sai keväällä piippaavan Wubba Kongin, mutta se inhosi sitä juuri sen piippaamisen takia ja samasta syystä Jatsi rakastui ...

Tässä välillä olin laiska treenaaja ja ahkera kirjoittaja, joten tekstien sisältö oli kaikkea mitä taivaan ja maan väliin mahtuu. Nyt on viime aikoina tullut naputettua enemmän koirajuttua, joten palataan ajassa taaksepäin ja kertoillaan vaihteeksi mitä muuta kuuluu. Merkittävin tapahtuma oli lähes nelivuotisen sinkkuaikani päättyminen jo raamatunhistoriallisestikin kohtalokkaana päivänä eli pitkäperjantaina. Lähdimme Reetan kanssa kaupunkiin niinsanotusti bilettämään erään Reetan kaverin kyydillä. Jo menomatka oli mielenkiintoinen, koska kiepautimme Jokirosvon kautta. Sieltä matkaan tarttui epämääräinen sakki ja hyvä ettei Kuoringan kohdalla pitänyt yksi jäsen nakata kankaalle, kun haastoi riitaa siihen malliin. Se en ollut minä, vaan muuan itselleni tuntematon herrahenkilö, joka onneksi tajusi oman epäherrasmiesmäisyytensä ja asettui olemaan ihmisiksi. Tässä vaiheessa voi olla parasta palata vielä jonkin verran kauemmas menneisyyteen. Olin talvella tavannut vuosien takaisten me...