Jälkeä jälleen
Perjantai-iltana meni nukkumaanmeno myöhäiseksi, koska olimme Maailman Pienimmillä Filmifestivaaleilla. Roukalahden kesäteatterilla pääsi ensin kuuntelemaan juttuja elokuvanteosta ohjaaja Markku Pölöseltä, kuvaaja Kari Sohlbergiltä ja stuntmies Jaakko Saaristolta. Höpöttihän se itse Virolainenkin omat juttunsa eli toimi ansiokkaasti juontajana. Näyttämölle oli viritettu valkokangas ja illan pimettyä nähtiin Kuningasjätkä raikkaassa ulkoilmassa. Oli mukava kokemus!
Lauantaina ilma näytti niin hienolta, että se piti käyttää heti hyväksi. Kysäisin Miimiltä, josko hän haluaisi jälkimetsään ja kyllä hän halusi.
Menimme taas Hirvolanvaaran maastoon, jonne tallasin jäljet Pamille ja Viialle, Miimin tallatessa Hipalle ja Jatsille.
Hipan jälki oli alokasluokan tasoinen paitsi jana jäi lyhyenlännäksi, mutta se ei tehnyt meitä murheellisiksi. Janalle lähetys oli jotenkin hankalaa, mutta syy selvisi kun hetki sitten selasin sähköpostini. Sivustalla osoiteltiin kameralla ja eihän Hippa voi siinä tilanteessa keskittyä muuhun kuin olemaan kaunis ja poseeraamaan.
Sai se käännettyä katseen metsäänkin.
Janatyöskentely oli tavanomaista sähläämistä. Tällä kertaa edistyttiin siinä, että Hippa älysi itse takajäljen tarkistukselta kääntyä ihan itse oikeaan suuntaan.
Ilmaisut olivat idioottivarmat ja niin myös itse jäljestys. Hippa otti kulmat tarkasti, pientä tarkistelua oli mutta näki kuitenkin selvästi, milloin se oli jäljellä ja milloin ei. Koiran luettavuus on kohentunut huomattavasti viime kesästä. Nyt se ei enää kaahottanut siksakkia vaan meni hienosti suoraan ja tarkisti harhajäljet pikaisesti.
Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi! Hippa auttoi keppien laskemisessa.
Jatsi sai tehdä pienen hyvänmielenjäljen ja nyt se oli taas mukavannäköistä ja varmaa työskentelyä. Selkä ei vaivannut kuten edellisellä kerralla.
Tänään kävin tekemässä Hipalle janaharjoituksen. Muuten hyvä, mutta kun malttaisi mennä suoraan pidemmälle. Lähtee kyllä hyvällä vauhdilla, mutta kaartaa minne sattuu kesken kaiken. Se oli sentään positiivista, että lähti oikeaan suuntaan. Jospa edes takajälkipelleily olisi kohta takana.
Viimeisellä janalla en lähtenyt viemää keppiä mihinkään suuntaan, vaan jätin pallon palkaksi janan päähän. Eli ei yhtään jäljestystä, vaan pelkästä suoraan etenemisestä palkka. Tätä voisi kokeilla taas parin päivän päästä, jos se eteneminen siitä kohentuisi.
Lauantaina ilma näytti niin hienolta, että se piti käyttää heti hyväksi. Kysäisin Miimiltä, josko hän haluaisi jälkimetsään ja kyllä hän halusi.
Menimme taas Hirvolanvaaran maastoon, jonne tallasin jäljet Pamille ja Viialle, Miimin tallatessa Hipalle ja Jatsille.
Hipan jälki oli alokasluokan tasoinen paitsi jana jäi lyhyenlännäksi, mutta se ei tehnyt meitä murheellisiksi. Janalle lähetys oli jotenkin hankalaa, mutta syy selvisi kun hetki sitten selasin sähköpostini. Sivustalla osoiteltiin kameralla ja eihän Hippa voi siinä tilanteessa keskittyä muuhun kuin olemaan kaunis ja poseeraamaan.
Sai se käännettyä katseen metsäänkin.
(Kuva: Wilhelmiina Virolainen)
Janatyöskentely oli tavanomaista sähläämistä. Tällä kertaa edistyttiin siinä, että Hippa älysi itse takajäljen tarkistukselta kääntyä ihan itse oikeaan suuntaan.
Ilmaisut olivat idioottivarmat ja niin myös itse jäljestys. Hippa otti kulmat tarkasti, pientä tarkistelua oli mutta näki kuitenkin selvästi, milloin se oli jäljellä ja milloin ei. Koiran luettavuus on kohentunut huomattavasti viime kesästä. Nyt se ei enää kaahottanut siksakkia vaan meni hienosti suoraan ja tarkisti harhajäljet pikaisesti.
Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi! Hippa auttoi keppien laskemisessa.
(Kuva: Wilhelmiina Virolainen)
Jatsi sai tehdä pienen hyvänmielenjäljen ja nyt se oli taas mukavannäköistä ja varmaa työskentelyä. Selkä ei vaivannut kuten edellisellä kerralla.
Tänään kävin tekemässä Hipalle janaharjoituksen. Muuten hyvä, mutta kun malttaisi mennä suoraan pidemmälle. Lähtee kyllä hyvällä vauhdilla, mutta kaartaa minne sattuu kesken kaiken. Se oli sentään positiivista, että lähti oikeaan suuntaan. Jospa edes takajälkipelleily olisi kohta takana.
Viimeisellä janalla en lähtenyt viemää keppiä mihinkään suuntaan, vaan jätin pallon palkaksi janan päähän. Eli ei yhtään jäljestystä, vaan pelkästä suoraan etenemisestä palkka. Tätä voisi kokeilla taas parin päivän päästä, jos se eteneminen siitä kohentuisi.
Kommentit