Hippasen verran höpinää

Yleensä vanhoissa viisauksissa asuu viisaus, mutta tuo yllämainittu on kyllä täyttä soopaa. Varsinkin jos vanhuksista puhutaan. Näillä helteillä jo nuoremmiltakin saattaa taju kaikota ja jos sillä hetkellä sattuu vaikka olemaan laskeutumassa Kolin maisemapolkua jyrkimmässä kohdassa niin takuulla luita rikkoutuu. Parempi viettää siestaa. Kaikkien aikojen lämpöennätys mitattiin tänään Joensuun lentoasemalla, joka muuten sijaitsee Liperissä. Olen todella ylpeä liperiläisyydestäni, kun elohopea uutisten mukaan kiipesi parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 37,2 asteeseen. Meillä mittari näytti "vain" 35 ja rapiat. Ja... asiaan. Eilen Jatsi pääsi hierojan käsittelyyn. Marika tuli puolilta päivin ja kellautettiin koira ruokapöydälle kyljelleen. Se oli jo moisesta tempusta aivan pöyristynyt, saati sitten kun alkoi käydä kipeästi puolella jos toisellakin. Lyhyesti sanottuna koko selkä oli jumissa niskasta pakaraan ja selkeitä kipupisteitä oli useita. Myös kaikki raajat olivat kireitä. Seu

Aussieleiri on vuoden kohokohta, mutta nyt se on tältä vuodelta jo takana. Viime sunnuntaina ampaisin tyttöjen kanssa matkaan ja matka meni mukavasti. Perillä oli lähes epätodellinen olo. Olenko tosiaan Suvirannassa? Totta se oli. Porukkaa valui paikalle, mutta kellään toisella ei ollut pikkupentua mukana. Hippa oli ainoa taaperoikäinen ja sai siis kaiken huomion itselleen. Sitä se osasi käyttää hyväkseen, mutta sosiaalistuipa samalla ihan juuria myöten. Miimi oli asetellut kansioon lukujärjestyksen, johon sai merkata nimen sen kohdalle, mitä halusi tehdä. Päätin mennä heti maanantaiaamuna verestämään Jatsin hakutaitoja. Kouluttajana oli Tanja Siniluoto, myös viestikisoista ennestään tuttu tyyppi. Silloin iski ensimmäinen oppi kuin naula päähän ja vielä kirveenhamaralla perään. Jatsi oli kipeä ja on edelleen. Se tiesi mitä piti tehdä ja intoa olisi ollut enemmän kuin liikkumiskykyä. Hansu heilui kameran takana ja sanoi, että oli kiinnittänyt huomiota Jatsin liikkumiseen jo tuloiltana.

Ihanan viileää. Tänä aamuna 20 astetta ja pohjoistuuli. Jatsi nautti täysin siemauksin päästessään pitkälle lenkille ihan kaksistaan mamman kanssa. Niin nautin kyllä minäkin. Palataanpa eiliseen. Pojilla alkoi loma kun Markku haki heidät töistä päästyään. Minua alkoi yksinäisyys ahdistaa ja soittelin yhdelle jos toisellekin, josko joku haluaisi lähteä terassille. Pöh, kaikki olivat rokissa. Lippuja varsinaiseen rokkiin en hankkinut enkä aikonut mennä Sulo-klubillekaan, mutta sieltäpä vain itseni löysin. Johannan bongasin aikanaan ja Simokin oli maisemissa, mutta Sonjaa en löytänyt millään. Ylex-teltassa esiintyi Chisu enkä millään muotoa häntä fanita, mutta se olikin sivuseikka. Kahdella kympillä sain ostettua ihmisiä ympärilleni oikein vilisemällä, että ei ainakaan tarvinnut yksinäisyyttä valittaa. On siellä vaan aina tunnelmaa. Loppuilta meni Tepon ja parin hänen kaverinsa kanssa. Olin reissussa useamman tunnin ja kotiuduttuani Hippa kömpi yläkerrasta alas. Oven jätin auki eteiseen,

Tämän postauksen tarkoitus on vain pistää muistiin, missä mennään. Hipalla on nyt ikää kymmenen viikkoa ja kolme päivää. Jos aloitetaan luonteesta verrattuna Jatsiin. Hippa suhtautuu vieraisiin ihmisiin hieman pidattyvästi, mutta leppyy tosi nopeasti ja sitten kelpaa silitykset ja passaa jopa tulla syliin. Jatsi vastaavassa iässä haukkui vieraat pataluhaksi ja epäluuloisuutta riitti melko pitkäksi aikaa. Jatsin suhde minuun oli alusta lähtien suorastaan palvova. Se tuli iloisena luokse kun kutsuin, ja otti kehut ja silitykset ylenpalttisen onnellisena vastaan. Jos oli tarjota joku kuiva nappula, se oli pelkkää plussaa. Hippa on ihan toista maata. Vielä viikko sitten kutsuessani sitä luokse, se katsoi minua kyseenalaistaen koko jutun täydellisesti. Ei sille riittänyt palkaksi surkeat namit, saati pelkät kehut ja silitykset. Tässä on täytynyt ihan skarpata itseään opettamaan pennulle luoksetuloa niin, että taskussa on jotain tosi hyvää mukana. Onhan se hyvä minunkin oppia, etteivät kaikk

Sovittiin Jennan kanssa sunnuntaisista pentutreffeistä jo aiemmin. Viime aikoina vallitsevan säätilan takia tuumasin, että tavataan meidän mökillä. Siellä on veden äärellä huomattavasti mukavampaa kuin meidän tuulettomassa pihassa. Sain hetken mielijohteesta päähäni, että kutsun myös Tessun emäntineen mukaan ja heille kävi hyvin. Mirka, Tessu ja walesinspringeri Petteri ehtivät ensin paikalle. Hippa ja Tessu muistivat heti toisensa, ja leikki alkoi. Tunnin kuluttua myös Toma liittyi riehuntaan ja lysti vaan lisääntyi. Jatsille iski myös blue merle -syndrooma päälle. Sitkeässä on sekin vaiva. Ei se inhottavaksi heittäytynyt, mutta selkeästi huomasi, ettei Toma olisi saanut tehdä mitään. Poliisi oli heti komentamassa jos vähänkin liikahti. Jatsin haukahtaessa porukka jähmettyi paikalleen ja heti kun selkänsä käänsi, vimmaaminen jatkui. Miten ne jaksoivatkin! Helteisiä kuvia löytyy täältä

Mitä yhteistä on Itä-Afrikalla ja meidän kesämökin huvimajan pöytäliinalla? Minäpä kerron. Olin äsken laiturilla lukemassa Suomen Kuvalehteä. Siinä lehdessä sitä on hätä kädessä milloin missäkin päin maailmaa. Tällä kertaa Somaliassa ja jalkapallokentällä. Missä niitä kisoja nyt ikinä pelataankaan, en tiedä, muista tai jaksa välittää. Mutta Argentiinalla tuntui olevan hätä. Somalian paniikista en jaksanut lukea sen tarkemmin, koska siinä vaiheessa oli hätä kädessä itsellänikin. Tai oikeammin jalassa. Kuvalehden lepuuttaminen jalkojen päällä teki muiston etureisiini. Painomusteeseen pukeutuneena olin siis kävelevä kuvalehti eikä järvivesi riittänyt riisuuntumiseen. Äiti oli huvimajassa lukemassa päivän lehteä ja neuvoi, että ota nestemäistä pyykinpesuainetta ja pyyhi sillä. Jopa lähti! Seuraavaksi alkoi armas äitini valittaa, että ne musteet on nyt pöydän vahakangasliinassa. Eipä ole painopaikassa ainakaan pihistelty mustetta, kun sitä riitti joka paikkaan. Otin taas rievun käteen ja yr

Aapuaa, taas rästiin jääneitä juttuja vaikka millä mitalla! Kun ensin joku kertoisi, mitä olen tehnyt. Pitänee yrittää kaivella muistin pölyisiä sokkeloita. Tällä hetkellä se muisti riittää torstaiaamulle asti. Kävimme poikien kanssa Prismassa ostamassa merirauskut, semmoiset kelluvat patjantapaiset. Jos semmoisten avulla saa ipanat innostumaan uimisesta niin se on halpa sijoitus. Kaupungista palattua kopattiin koirat kyytiin ja suorinta tietä mökille. Jatsi meni uimaan pienen lenkin ja Hippa perässä. Ihan itse hoksasi, että jalat eivät ulotu pohjaan, joten piti pistää uimasille. Järvestä se kipaisi laiturille ja laiturilta vedessä kelluvan rauskun päälle. Siinäpä sitä riitti ihmettelemistä, kun seilasi moisella veneellä. Pudotin pennun järveen, josta se ui rantaan ja kipaisi uudestaan laiturille. Vaustia oli taas liikaa, eikä pelastavia kellukkeita näkösällä, joten järveenhän sitä taas päästiin. Pudota lumpsahti sujuvasti ja rantaa kohti osasi suunnistaa kuin vanha tekijä konsanaan. H

- Hei kakara, leikitäänks? - Joo! Täältä pesee! - Tehtäskö Piri niin että... - Joo joo. Mäpä tönäsen sut kumoon! - Elähän sie turkulainen isottele! - Ota kiinni jos saat! - No selevä! - Pöljä! Se taklaus oli sääntöjenvastanen! - Sori... - Älä ny oo tosikko! Peli jatkuu, tuu pois sieltä auton alta! - Joks sua muka väsyttää? - No jo kun mie oon vasta pentu . - Lepäsin jo! Jatketaan! - Hehhee, hullua on helppo yllyttää!

Eilen lähdettiin käymään Hipan Romeo-veljen luona perheen kesäkodissa Rääkkylässä. Napattiin Miimi, koirat ja koppa mukaan matkan varrelta. Arvinsalmen lossilla oli jonoa. Liperissä oli viikonloppuna kolmipäiväiset suviseurat ja koko päivän kaikki kymmenet tuhannet koteihinsa palaavat uskovaiset autoineen ja matkailuvaunuineen aiheuttivat ruuhkaa joka puolella. Kaunis ilma odotella pääsyä naapurikuntaan. Ja jonoa oli takanakin ties minne asti... Lopulta päästiin perille. Tuunaisten kesäpaikka on ihana vanha maalaistalo. Romeo oli nukkumassa, mutta unet karisivat silmistä pikavauhtia, kun näki mitä porukkaa tuli käymään. Jälleennäkemisen riemu oli rajaton. Sisarusten peuhaamisesta ei tullut loppua. Whaat?! Kaksihäntäinen koiranpentu? Kahvittelun jälkeen lähdettiin vielä rantamökille. Siellä oli ihana pieni parvellinen saunamökki ja rantakallio. Jatsi ja Pami säntäsivät uimaan ja Hippa yritti myös, mutta ei ihan rohkeus riittänyt. Romeo ei päässyt edes veteen asti ilman avustusta ja oli

Lauantai-iltana oli taas aika kokeilla. Laiskan treenauksen ja viime aikojen kiireen takia suhtauduin tämän vuoden yökisaan lähinnä hälläväliä -periaatteella. Ei koiralta voi vaatia, jos sille ei ole annettu sitä mitä se kaipaa. Osallistujia oli 19, joten neljä koirakkoa täytyi karsia pois. Tottikset arvostelivat Heikki Ryynänen ja Sirkka Hämäläinen. Arpa valitsi meidät Ryynäsen kentälle. Ensin oli paikkamakuu, jossa jälleen tarvittiin tuplakäsky maahanmenoon. Kun menin hakemaan koiran, se oli sillä välin muuttunut urokseksi. Muistaakseni jätin sen narttupaalulle, mutta sinisen kohdalta se palatessa löytyi. Ei sentään tullut minun luokse niin kuin treeneissä on viime aikoina tehnyt. Seuraaminen oli katastrofi. Jatsi reagoi paukkuihin ja haahuili muutenkin ekan suoran. Palatessa se hieman skarppasi, mutta kesken kaiken, ihan suoralla pätkällä pyörähti kolme piruettia. Samoin vasemmalle käännöksessä tuli ylimääräisiä koreografioita. Henkilöryhmä meni hyvin. Istuminen ei kiinnostanut. Ens

Lähdettiin eilen Hipan kanssa vähän päivittämään sivistystasoa oikein Viinijärven vilkkaalle kylälle. Uudet räsyvaljaat saivat sisäänajon ja toimivat paremmin kuin hyvin! Jätin auton kaupan parkkiin ja lähdettiin kävelemään päiväkodin suuntaan. Voi ihmetys sentään. Ihan piti muutaman metrin välein istahtaa hämmästelemään maailman suuruutta ja autojen määrää (tyrskis, toim.huom.) Pesiskentällä oli naperopesis päättynyt ja siellä oli tuttuja. Hippa oli elementissään kun pääsi pikkulapsia pusuttelemaan. Paluu autolle sujui huomattavasti nopeammin. Kotiin palattua naapurin kesäasukas Maire tuli tien toiselta puolelta Hippaa moikkaamaan. Heillä on väki vähentynyt kun miehensä Oikki kuoli vähän aikaa sitten ja vanhempi koira Fani jäi Turkuun hoitopaikkaan. Espanjalaisesta löytökoirakodista pelastettu sekarotuinen Piri on aivan masentunut, ei syö eikä leiki. Piri pelkää isoja koiria ja lapsia, kuten Jatsia, Attea ja Kimmoa, joten menin Hipan kanssa heidän pihalleen istuskelemaan. Piriä kiinno

Eilen päästiin pitkästä aikaa metsään. Tällä kertaa koko porukalla, koska Eemeli ei päässyt meille poikien kaveriksi. Tallasin Jatsille pienen, mutta kulmikkaan jäljen. Tarkoituksena oli pitää se skarppina pysymään jäljellä, mutta kuinkas kävi. Alku meni aika pitkälti nenä ilmassa, mutta kulmien tiheys pakotti pitämään kuonon alempana. Siitä huolimatta yksi keppi jäi. Voi huokaus. Tiedänpähän ainakin, miten EN opeta jaljestystä Hipalle. Jana meni vauhdilla ja suoraan. Vasta lopussa kaarsi hiukan takajäljen puolelle, mutta lähti oikeaan suuntaan. Oikein hyvä. Entäs Hippa? Sai Susannalta ja Päiviltä ihailevat arvostelut ja riekkui Kimmon pitelemässä hihnassa sen aikaa kun tein sille namiruudun. Ohjasin sen ruutuun ja broileripullat maistuivat mahdottoman tuhinan kanssa. Nenätyöskentelyä ei voi moittia. Houkuttelin Hipan pois ruudusta enimmäkseen vetämällä, koska suosiolla se ei sieltä lähtenyt. Mikä meteli! Hippa oli sitä mieltä, että hommaa ei jätetä kesken. Vapautin pennun, ruutu veti