Ajolihas tiellä pitää
Entinen kollegani Salosen Ami kirjoitti laskiaisen kunniaksi 11.2. Heilissä aiheesta Missä kohtasit elämäsi hernekeiton? Rinnakkain oli Kirkkokadun Teboil ja Lounasravintola Pamilo eli kansankielessä Pamilon baari, josta minulla on kokemusta muidenkin ruokalajien kuin hernerokan syömisestä.
Kymmenisen vuotta sitten olin muuan työnhakukurssilla suunnittelemassa, miksi haluaisin isona. Kurssiin kuului työssäoppimisjakso, jonka puolitin kahtia. Olin ensin veljeni yhden miehen yrityksessä tekemässä tarkan valvonnan alla sähköasennuksia ja toisen puoliskon Kotiseutu-uutisissa toimittajaharjoittelijana.
Pekan kanssa kiertäessä työkohteissa kävimme Pamilossa syömässä. Siellä tarjotaan tuikitavallista, mutta äärettömän hyvää kotiruokaa semmoisia rekkamiehen annoksia, että takuulla nälkä lähtee. Karunoloisesta ulkoasusta ei arvaisi, mikä aarre sisällä piilee ja lupsakalla huumorintajulla varustettu henkilökunta kruunaa vierailun.
Eräänä päivänä tarjolla oli lihapullia ja ensimmäisen kerran oli asetettu rajoitus. Padan äärellä oli lappu "8 kpl/hlö" ja minä ihmettelin, että johan on markkinat nyt nähty tässäkin paikassa. Avasin padan kannen ja aloin nauraa.
- Onko pakko syödä kaheksan? kysyin lähistöllä olleelta henkilökunnan miekkoselta.
- Juu, ennen ei lähetä ennen kun on kaikki menny, tyyppi yllytti.
Ne pullat olivat lähes meikäläisen nyrkin kokoisia, joten en enää ihmetellyt rajoitusta. Puolestakin annoksesta muine höysteineen olisin haljennut.
Tätä kirjoittaessa tulin miettineeksi, että mistä "rekkamiehen annos" on saanut nimensä.
Rekkakuskit toki tekevät pitkää päivää, mutta enimmäkseen aika menee istuessa. Tietääkseni lastauksessakin käytetään aika paljon trukkeja ynnä muita apuvälineitä, joten energiaa ei isommin kulu. Jos joka tauolla vetää sisäänsä sapuskaa kuin päätoiminen betonikärryn työntäjä, hoikka rekkakuski on harvinainen nähtävyys.
Pari vuotta sitten törmäsin rattia työkseen pyörittävään naapurinpoikaan, jonka langanlaiha olemus oli keskikohdalta aika tehokkaasti paisunut.
- Mikäs tämä on? kysyin ja tökkäsin sormella mahaa.
- Se on se ajolihas, mikä kasvaa näissä hommissa, kaveri vastasi.
Kymmenisen vuotta sitten olin muuan työnhakukurssilla suunnittelemassa, miksi haluaisin isona. Kurssiin kuului työssäoppimisjakso, jonka puolitin kahtia. Olin ensin veljeni yhden miehen yrityksessä tekemässä tarkan valvonnan alla sähköasennuksia ja toisen puoliskon Kotiseutu-uutisissa toimittajaharjoittelijana.
Pekan kanssa kiertäessä työkohteissa kävimme Pamilossa syömässä. Siellä tarjotaan tuikitavallista, mutta äärettömän hyvää kotiruokaa semmoisia rekkamiehen annoksia, että takuulla nälkä lähtee. Karunoloisesta ulkoasusta ei arvaisi, mikä aarre sisällä piilee ja lupsakalla huumorintajulla varustettu henkilökunta kruunaa vierailun.
Eräänä päivänä tarjolla oli lihapullia ja ensimmäisen kerran oli asetettu rajoitus. Padan äärellä oli lappu "8 kpl/hlö" ja minä ihmettelin, että johan on markkinat nyt nähty tässäkin paikassa. Avasin padan kannen ja aloin nauraa.
- Onko pakko syödä kaheksan? kysyin lähistöllä olleelta henkilökunnan miekkoselta.
- Juu, ennen ei lähetä ennen kun on kaikki menny, tyyppi yllytti.
Ne pullat olivat lähes meikäläisen nyrkin kokoisia, joten en enää ihmetellyt rajoitusta. Puolestakin annoksesta muine höysteineen olisin haljennut.
Tätä kirjoittaessa tulin miettineeksi, että mistä "rekkamiehen annos" on saanut nimensä.
Rekkakuskit toki tekevät pitkää päivää, mutta enimmäkseen aika menee istuessa. Tietääkseni lastauksessakin käytetään aika paljon trukkeja ynnä muita apuvälineitä, joten energiaa ei isommin kulu. Jos joka tauolla vetää sisäänsä sapuskaa kuin päätoiminen betonikärryn työntäjä, hoikka rekkakuski on harvinainen nähtävyys.
Pari vuotta sitten törmäsin rattia työkseen pyörittävään naapurinpoikaan, jonka langanlaiha olemus oli keskikohdalta aika tehokkaasti paisunut.
- Mikäs tämä on? kysyin ja tökkäsin sormella mahaa.
- Se on se ajolihas, mikä kasvaa näissä hommissa, kaveri vastasi.
Kommentit