Tiedonjanoa
Katsoin tässä päivänä muutamana (loistava ilmaus mistä tahansa, minkä tapahtuma-aikaa ei muista) Kaukasia 30 päivässä -sarjan Armenia-jaksoa. Jälleen pääsi ihmettelemään, että kaikkeen ne ihmiset uskovatkin.
Ville Haapasalo vieraili jesidi-uskonnon edustajien luona. Naisia ei päästetty kameran kuvattavaksi ja naisen asema tuli hyvin selväksi muutenkin. Jesidit kuulemma polveutuvat Aatamista, kun taas muut maailman ihmiset polveutuvat Aatamista ja Eevasta. Tämän vuoksi he ovat omasta mielestään puhtaita.
Duoda noin... Olisin halunnut kuulla perustelut tuolle väitteelle, mutta sitä ei ohjelmassa tarjottu. Aatamiko jollain Jumalan tai jonkun muun ihmeellä sai alulle ja synnytti ensimmäisen jesidin ennen syntiinlankeemusta? Ja mikäli näin kävi, miten suku jatkui? Kaiken järjen mukaan puhdasverisyys säilyy kun siihen kuulumattomia yksilöitä ei päästetä rikkomaan puhtautta. Aatamin jälkeen jesidiverta on virrannut niin monen naisen kautta, että eivät he tuon periaatteen mukaan kovin puhtaita enää ole.
Ei ihme, että maailma on sotaisa.
Kysymyksiä piisaa ja mitä enemmän miettii, sitä enemmän saa nuppinsa sekaisin. Varsinkin lasten kasvaminen on aiheuttanut valtaisan määrän ulkopuolelta tulevia kysymyksiä, joihin vastaaminen joko onnistuu tai sitten ei. Olen iloinen, että minulle on osunut niin kysyväiset lapset, että oma tietämys kaikesta mahdollisesta lisääntyy väkisin.
"Kasvaako ananakset maassa vai puussa?"
"Maassa."
"Mistä tiiät?"
"No kun olen nähnyt ananaspellon omin silmin."
"No mistäs tiiän että narraatko?"
"Hei lapsi, eihän mulla ole mitään syytä narrata tämmöisessä asiassa, jonka tiedän todeksi."
"Miks kaikki banaanit on käyriä, mutta jotkut kurkut on suoria ja jotkut käyriä?"
"En tiiä."
"Miks et tiiä?"
"Kun miun päässä ei ole kaikkia vastauksia kaikkiin maailman kysymyksiin vaikka haluaisinkin. Tietoa joutuu etsimään jos ei tiedä."
Jälkimmäinen keskustelu on fiktiivinen, mutta vastaavanlainen on käyty läpi, vaikka aihetta en tähän hätään muista.
Kahden edellisen lisäksi on kolmas ja turhauttavin kysymyskeskustelu, eli kun minulta kysytään jotain sivistyssanaa, jonka olen kuullut ja tavallaan tiedän sen merkityksen, mutten osaa selittää sitä lyhyesti ja ymmärrettävästi.
Siinä tulee sama fiilis kuin oletan 300-luvulla eläneellä Pyhällä Augustinuksella olleen hänen tutkiessaan aikaa:
"Mitä aika on? Jos ei kysytä, minä tiedän, mutta jos minulta kysytään, en osaakaan selittää."
Ville Haapasalo vieraili jesidi-uskonnon edustajien luona. Naisia ei päästetty kameran kuvattavaksi ja naisen asema tuli hyvin selväksi muutenkin. Jesidit kuulemma polveutuvat Aatamista, kun taas muut maailman ihmiset polveutuvat Aatamista ja Eevasta. Tämän vuoksi he ovat omasta mielestään puhtaita.
Duoda noin... Olisin halunnut kuulla perustelut tuolle väitteelle, mutta sitä ei ohjelmassa tarjottu. Aatamiko jollain Jumalan tai jonkun muun ihmeellä sai alulle ja synnytti ensimmäisen jesidin ennen syntiinlankeemusta? Ja mikäli näin kävi, miten suku jatkui? Kaiken järjen mukaan puhdasverisyys säilyy kun siihen kuulumattomia yksilöitä ei päästetä rikkomaan puhtautta. Aatamin jälkeen jesidiverta on virrannut niin monen naisen kautta, että eivät he tuon periaatteen mukaan kovin puhtaita enää ole.
Ei ihme, että maailma on sotaisa.
Kysymyksiä piisaa ja mitä enemmän miettii, sitä enemmän saa nuppinsa sekaisin. Varsinkin lasten kasvaminen on aiheuttanut valtaisan määrän ulkopuolelta tulevia kysymyksiä, joihin vastaaminen joko onnistuu tai sitten ei. Olen iloinen, että minulle on osunut niin kysyväiset lapset, että oma tietämys kaikesta mahdollisesta lisääntyy väkisin.
"Kasvaako ananakset maassa vai puussa?"
"Maassa."
"Mistä tiiät?"
"No kun olen nähnyt ananaspellon omin silmin."
"No mistäs tiiän että narraatko?"
"Hei lapsi, eihän mulla ole mitään syytä narrata tämmöisessä asiassa, jonka tiedän todeksi."
"Miks kaikki banaanit on käyriä, mutta jotkut kurkut on suoria ja jotkut käyriä?"
"En tiiä."
"Miks et tiiä?"
"Kun miun päässä ei ole kaikkia vastauksia kaikkiin maailman kysymyksiin vaikka haluaisinkin. Tietoa joutuu etsimään jos ei tiedä."
Jälkimmäinen keskustelu on fiktiivinen, mutta vastaavanlainen on käyty läpi, vaikka aihetta en tähän hätään muista.
Kahden edellisen lisäksi on kolmas ja turhauttavin kysymyskeskustelu, eli kun minulta kysytään jotain sivistyssanaa, jonka olen kuullut ja tavallaan tiedän sen merkityksen, mutten osaa selittää sitä lyhyesti ja ymmärrettävästi.
Siinä tulee sama fiilis kuin oletan 300-luvulla eläneellä Pyhällä Augustinuksella olleen hänen tutkiessaan aikaa:
"Mitä aika on? Jos ei kysytä, minä tiedän, mutta jos minulta kysytään, en osaakaan selittää."
Kommentit