Ruska
Syksy 2019 muistetaan sisukkaista keltaisista lehdistä. Kesänvihreä metsä vaihtoi aurinkoiseen asuun eikä luopunut siitä, ei edes lumen voimalla.
Valtavat määrät joutsenia ja valkoposkihanhia oli liikkeellä, mutta tässä niistä vain pieni osa. Väriloiston tilanne 3.10. oli tämän näköinen.
Pari päivää myöhemmin lauantain lääkelenkillä Tohmajärvelle maisema sai vaalean harson ylleen.
(Kyllä, otin kuvan ajaessa. Hyi minua.)
Perillä tilanne oli vielä pahempi. Lumimöykkyjä roikkui lehtevillä oksilla kuin kiusallaan, että tässä ollaan etkä mahda mitään.
Lumi suli pian pois, mutta ruska jatkui. Kävimme koirien kanssa 10.10. lenkillä Käsämänharjulla ihan vain katsomassa, miltä väritilanne siellä näytti. Hyvältä. Luovin ammattiopiston kota on Huttulammen rannassa.
Tytöt tykkäsivät, kun pääsivät välillä tutkimaan uusia maisemia. Harjulle vie luonnon mukulakivikatu.
Taustalla on Viinijärvi, etualalla Iso-Möykky -niminen lampi. Tiesittekö, että Viinijärvi ei ole saanut nimeään juoman vaan nuolikotelon mukaan? Joku muinainen metsämies oli kenties pudonnut jäihin ja kadottanut nuoliviininsä järveen. Tässä oli päivän tietoisku.
Keltaisuus maisemassa jatkui vielä 15.10., nyt jo hieman karisseena. Saa nähdä, milloin puut malttavat riisuutua kokonaan.
Minä ainakin nautin tästä värikkyydestä täysin siemauksin. Kuiva syksy on ihanaa aikaa.
Valtavat määrät joutsenia ja valkoposkihanhia oli liikkeellä, mutta tässä niistä vain pieni osa. Väriloiston tilanne 3.10. oli tämän näköinen.
(Kyllä, otin kuvan ajaessa. Hyi minua.)
Perillä tilanne oli vielä pahempi. Lumimöykkyjä roikkui lehtevillä oksilla kuin kiusallaan, että tässä ollaan etkä mahda mitään.
Lumi suli pian pois, mutta ruska jatkui. Kävimme koirien kanssa 10.10. lenkillä Käsämänharjulla ihan vain katsomassa, miltä väritilanne siellä näytti. Hyvältä. Luovin ammattiopiston kota on Huttulammen rannassa.
Tytöt tykkäsivät, kun pääsivät välillä tutkimaan uusia maisemia. Harjulle vie luonnon mukulakivikatu.
Taustalla on Viinijärvi, etualalla Iso-Möykky -niminen lampi. Tiesittekö, että Viinijärvi ei ole saanut nimeään juoman vaan nuolikotelon mukaan? Joku muinainen metsämies oli kenties pudonnut jäihin ja kadottanut nuoliviininsä järveen. Tässä oli päivän tietoisku.
Keltaisuus maisemassa jatkui vielä 15.10., nyt jo hieman karisseena. Saa nähdä, milloin puut malttavat riisuutua kokonaan.
Minä ainakin nautin tästä värikkyydestä täysin siemauksin. Kuiva syksy on ihanaa aikaa.
Kommentit