Patchcoat Animosha JUN EH
Nomparelli käväisi Suvikarelia-näyttelyssä norjalaisen Antonio Di Lorenzon arvioitavana. Vuoden ja kuukauden ikäisenä osallistumisoikeus oli junnuluokkaan ja tuloksena EH sekä oikein mukava arvostelu:
"Very good type, excellent coat. Very good proportion in body. Needs stronger bones. Well angulated in front. Needs more angulation in rear and better temperament. Shy."
And same in Finnish:
"Oikein hyvä yleiskuva, erinomainen turkki. Oikein hyvät mittasuhteet kehossa. Tarvitsee vahvemman luuston. Hyvin kulmautunut edestä. Tarvitsee enemmän kulmausta taakse, sekä paremman luonteen. Ujo."
Hassua, että tämä whippetmäinen näädän ja silakan risteytys sai näin hyvän arvostelun kun toinen Miimin kasvatti edellisestä pentueesta joutui hylätyksi. Ei kuulemma tunnistanut aussieksi. Erikoinen tuomio ja siitä voi taas tuomarin kanssa olla montaa mieltä.
Keskenkasvuinen tarvitsee vahvempaa luustoa, se on selvä juttu. Enemmän ihmettelisin, jos tämän ikäinen olisi jo valmis luustonsa puolesta. Kaunis se on ja sporttimalli muutenkin minun mieleen.
Ujous taas lähti siitä, ettei Nomsa antanut tuomarin katsoa hampaitaan. Itseäni tilanne lähinnä huvitti; tuomarin tuodessa kättä lähelle Nomsa otti nopean peruutusaskeleen ja samassa tuomari vetäisi kättään taakse päin, ihan kuin koira olisi vähintään purrut.
Maalaistollo sai parin tunnin hulinassa pyöriskelystä omaan epävarmuuteensa kaivattua parannusta. Jos aluksi piti pöhistä 10 metrin päästä joka pikku tirriäisellekin, lopussa ei vierestä kävelevät jättiläisetkään hetkauttaneet. Vallitseva hellesää saattoi myös vaikuttaa levottoman mielen rauhoittumiseen.
Tulin myös siihen tulokseen, että näyttelykoira se vain on. En ilmeisesti osannut asetella hänen prinsessuutensa perskarvoja oikeaan järjestykseen, joten aussiekehän alkua odotellessamme Nomsa istahti vesikuppiinsa ja hoiti asian itse.
Virallisen osuuden jälkeen hain Hipan ja menimme muun porukan kanssa Jaamanlammintien tykkimontulle juoksuttamaan ja uittamaan koiria. Paikalla oli meidän lisäksi Pami, Petja, Arra, Jippu ja Tuisku ihmisineen. Unohdinko jonkun/jotkut? Ei liene vakavaa. Nomsa muuten ui sillä reissulla ihan oikeasti. Varmaan vahingossa meni Hipan perässä kun tämä oli ensimmäisena saalistamassa lammikkoon lentäviä keppejä.
"Very good type, excellent coat. Very good proportion in body. Needs stronger bones. Well angulated in front. Needs more angulation in rear and better temperament. Shy."
And same in Finnish:
"Oikein hyvä yleiskuva, erinomainen turkki. Oikein hyvät mittasuhteet kehossa. Tarvitsee vahvemman luuston. Hyvin kulmautunut edestä. Tarvitsee enemmän kulmausta taakse, sekä paremman luonteen. Ujo."
Hassua, että tämä whippetmäinen näädän ja silakan risteytys sai näin hyvän arvostelun kun toinen Miimin kasvatti edellisestä pentueesta joutui hylätyksi. Ei kuulemma tunnistanut aussieksi. Erikoinen tuomio ja siitä voi taas tuomarin kanssa olla montaa mieltä.
Keskenkasvuinen tarvitsee vahvempaa luustoa, se on selvä juttu. Enemmän ihmettelisin, jos tämän ikäinen olisi jo valmis luustonsa puolesta. Kaunis se on ja sporttimalli muutenkin minun mieleen.
Ujous taas lähti siitä, ettei Nomsa antanut tuomarin katsoa hampaitaan. Itseäni tilanne lähinnä huvitti; tuomarin tuodessa kättä lähelle Nomsa otti nopean peruutusaskeleen ja samassa tuomari vetäisi kättään taakse päin, ihan kuin koira olisi vähintään purrut.
Maalaistollo sai parin tunnin hulinassa pyöriskelystä omaan epävarmuuteensa kaivattua parannusta. Jos aluksi piti pöhistä 10 metrin päästä joka pikku tirriäisellekin, lopussa ei vierestä kävelevät jättiläisetkään hetkauttaneet. Vallitseva hellesää saattoi myös vaikuttaa levottoman mielen rauhoittumiseen.
Tulin myös siihen tulokseen, että näyttelykoira se vain on. En ilmeisesti osannut asetella hänen prinsessuutensa perskarvoja oikeaan järjestykseen, joten aussiekehän alkua odotellessamme Nomsa istahti vesikuppiinsa ja hoiti asian itse.
Virallisen osuuden jälkeen hain Hipan ja menimme muun porukan kanssa Jaamanlammintien tykkimontulle juoksuttamaan ja uittamaan koiria. Paikalla oli meidän lisäksi Pami, Petja, Arra, Jippu ja Tuisku ihmisineen. Unohdinko jonkun/jotkut? Ei liene vakavaa. Nomsa muuten ui sillä reissulla ihan oikeasti. Varmaan vahingossa meni Hipan perässä kun tämä oli ensimmäisena saalistamassa lammikkoon lentäviä keppejä.
Kommentit