Uusi pallo!

-
Eilisellä kauppareissulla tarttui mukaan tytöille uusi lelu. Pyysin myyjää etsimään minulle mahdollisimman halvan jalkapallon ja täyttämään sen niin pinkeäksi että soi. Siitäpä se riemu repesi. Hippa ei voinut millään käsittää, miten joku esine voi olla niin pyöreä ja liukas.

(Edit: Katos peijoonia kun oli joku ruudinkeksijä laittanu kuvat väärään järjestykseen...)

Tuu alas pallo!


Äläs nyt kakara yritä kun täti näyttää. Tää on isojen tyttöjen laji!


Tyhmä Jatsi, saan miekin sillä pelata!


Höh, nyt se vei sen!


Minäminä!! Varmana otan sen!
Minäpäs!


No etkö nyt voi pysähtyä!


Paikka!!


Njäähhäh, sainpas sen!


Ja sitä rataa, uudestaan ja uudestaan. Jos ne nyt jo saa pallon hampaisiinsa niin kauankohan se yleensä kestää käytössä? Mene ja tiedä.

* * *

Rauha maahan ja rantaan. Tässä eräänä iltana leikin järvikortteilla ja vastavalolla.







Kommentit

Miimi sanoi…
No on niillä ollut lystiä! Jatsilla meinaa oikein silmät pudota päästä! =)
Ihania nuo järvikortekuvat, kävis vaikka joulukortiks.
1. maaliskuuta 2011 klo 20.29
Hanna P sanoi…
Lystiä oli, mutta vähän pisti epäilyttämään tuo älykkyyspuoli. Kun pallo meni johonkin, josta sitä ei (olevinaan) saanut pois, piti tulla huutamaan minua apuun. Enhän mie muuta ois ehtinyt tekemään kuin kaivaa palloa grillin alta! Pikku töytäisy kuonolla ja ongelma olisi ohi, mutta kun ei millään :D
1. maaliskuuta 2011 klo 21.46
Jenna sanoi…
Mieki olen hieman alkanut sitä aussien kuuluisaa älykkyyttä kyseenalaistamaan..Toma leikki kotona sisällä kahdella pallolla ja kun sai pallon suuhun, koitti ottaa samalla suuhun myös toista palloa, pudotti suussa olleen pallon ja nappasi toisen..sitten tajusi et se toinen pallo taas karkaa ja pyydystäessään palloa tippui pallo suusta ja taas piti karannut pallo saada kiinni..ja tätä jatkui piiiiitkään.. :D
4. maaliskuuta 2011 klo 1.47
Hanna P sanoi…
Juu, on tuo kahden pallon ongelmakin nähty. Minkä mahtaa kun suuhun ei mahdu yhtä palloa enempää :D
Onhan niillä ihan uskomaton ongelmanratkaisukyky kun vaan ei haksahda siihen "äitii, tuu apuun" -juoneen.
4. maaliskuuta 2011 klo 7.58
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sukellus Armenian ihmeisiin

-
Kuva
Toukokuussa koitti kauan odotettu ja haaveiltu tapaus. Pääsin irti kaikesta arkisesta ja ihan ulkomaille asti. Miimi pohti talvella erään ryhmänsä peruuntumista ja heitti, että lähde sinä toukokuussa Armeniaan. Minä aloin ajatella asiaa vakavammin ja totesin, että miksikäs ei. Joskus se askel on otettava. Olen kokematon matkailija ja avauduin siitä Miimille: "Eihän siinä muuta, mutta minnuu jännittää ne lentokentät ja miten niissä toimitaan. Ja kun on se koneen vaihtokin siellä Riiassa." (vai Riikassa? Jos Juuka taipuu Juuassa, minun kielikorvan mukaan Riika taipuu Riiassa. Toim.huom.) "No mennään porukassa!" Heh, oma matkanjärjestäjä ja matkaseuralainen samassa paketissa. Miimi ja Hannu ostivat muutama vuosi sitten Armeniasta Parpin kylästä talon, jonka remontoivat oikein hienoksi. Talo sai nimekseen Villa Mimi ja siellä on pari huonetta matkailijoille ja lisää valmistuu. Artem on Miimin ja Hannun paikallinen ystävä ja Suomessa käytyään hänestä tuli minun...
Lue lisää

Noin sata faktaa

-
Kaikkeen ne yllyttää ja yllytyshullu suostuu. Tiedättekös, miten lukijat pidetään jännityksessä. Kerron ne sata faktaa huomenna. Tai ylihuomenna. Tai joskus. Nyt en voi edes jänistää, koska olen luvannut. Palaan asiaan jo nyt. Kaiken pahan alku ja juuri on Mari, joka haastoi minut tähän omassa blogi ssaan. Eikä ollut edes vaikeaa. Itse asiassa niin helppoa, etteivät kaikki tärkeät asiat mahtuneet millään sataan. Kertooko se iästä, tapahtumista vai pelkästään joutavasta jaaritteluhalusta? Yksi lysti. Koska jorisen tässä blogissa muutenkin kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin, sama pätee faktoja. Kyseessä on suurinpiirtein elämäkertani numeroituna ja vastuu on edelleen lukijalla. 1. Nimeni on Hanna. 2. Synnyin vuonna 1972 Kuopiossa. 3. Minulla on yksi sisarus, puolitoista vuotta nuorempi veli Pekka. 4. Varhaisin muisto lapsuudesta on Pekan ristiäisiin meno, kun taapersin äidin kädestä pitäen kirkon alakertaan vieviä portaita. 5. Minun olemassaoloni ajan ensimmäinen auto oli F...
Lue lisää

Taivalkoskelle korjaamon kautta - kuinkas muutenkaan

-
Kuva
Kirjoitin viime vuoden puolella epätoivoisesta toiveesta päästä Virpin luokse kyläilemään Taivalkoskelle. Ensin esteenä oli kanat, sitten kottero. Alkoi jo tuntua siltä, että mikä ihme passatilla on Virpiä vastaan kun ei millään passannut lähteä meitä kuljettamaan. Lopulta syyslomalla se onnistui. Virpi vinkkasi jo hyvissä ajoin kevättalvella, että Päätalo-viikko alkaa 4.7. ja tapahtumia riittää joka päivälle. Minä armottomana Päätalo-fanina pistin heti kalenteriin, että tänä aikana me järjestetään kesälomareissu. Tarkoitus oli lähteä heti maanantaina, mutta Kummun tilalla oli teemaratsastukset menossa ja satulatonta mahdollisuus satulattomaan pompotteluun. Sitä en voinut jättää hyödyntämättä, joten lähtö siirtyi 5.7. tiistaille. Eipä haitannut kun ei varsinaista kiirettä ollut. Mutta vaikka se kuinka uskomattomalta kuulostaa, jälleen päätti passatti ilmoittaa mielipiteensä tästä suunnitelmasta. Tallilta palatessa alkoi hehkun merkkivalo vilkkua kesken ajon. Oire, johon en ole vi...
Lue lisää