Pitkällisen prosessin toffee

Harvoin kirjoittelen tänne mitään ruoka- tai leipomisjuttuja, mutta nyt teen poikkeuksen. Taustalla on tilanne, jossa ajatus on jäänyt mielen päälle ja kokonaisuuden valmistuminen kestänyt poikkeuksellisen kauan. 

Pojat kyselivät jo kuukausia sitten, että "tehdään toffeeta, miten sitä tehdään" ja sitä rataa. Penskana keittelin sitä harva se päivä ja ainakin yhden hampaan sain irrotettua jäystämällä sitkeää karkkia.
Mutta kun en muistanut millään teko-ohjetta.

Katsoin netistä ohjeita ja niitähän riittää. On kermaan keitettyä, maitoon keitettyä, valkoisen sokerin kanssa tai valkoisen ja fariinisokerin kanssa. Kaikista tuli semmoista lusikalla vedeltävää mössöä eikä kovaa, lohkaistavaa toffeeta.

Lopulta aivo raksutti ja muistin, että sehän oli voihin keitettyä sokeria ja siirappia, mauksi voi laittaa esimerkiksi kaakaota. Jopa kovettui semmoiseksi kuin ennen vanhaan!

Seuraava testi oli kokeilla, josko toffeesta saisi muokattua paloiteltavaa eli noiden kahdet testauksen välimuotoa, mutta ei onnistunut. Aina oli jotain liikaa tai liian vähän. Kyllästyin tuhlaamaan aineksia ja lihomaan syödessä tuotokset, joten jatkoin kelvolliselta kuulostavan reseptin etsintää ja lopulta tärppäsi.

Alla olevan ohjeen kaivoin Kinuskikissan sivulta:

Maitosuklaa-pähkinäfudge

200 g maitosuklaata
3 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
3 rkl hunajaa
50 g voita
1 ½ dl hasselpähkinärouhetta

Rouhi maitosuklaa.
Mittaa kerma ja sokeri paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna, kunnes seos kiehahtaa.
Lisää hunaja ja voi.
Anna kiehua hiljaa kuplien, kunnes seos sakenee ja lämpötila kohoaa 116 asteeseen. Ellei sinulla ole lämpömittaria, voit tehdä kokeen tiputtamalla muutaman pisaran fudgeseosta kylmään veteen. Jos pisarat jähmettyvät, seos on sopivaa.
Lisää joukkoon maitosuklaa- ja hasselpähkinärouhe. Vatkaa seosta sähkövatkaimella pari minuuttia.
Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (18 x 18 cm). Nosta jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa terävällä, öljytyllä veitsellä 2 x 2 cm kokoisiksi paloiksi. Säilytä fudgepaloja jääkaapissa.

Voin mainita, että kyllä lähtee karkkihampaan kolotus! Hyvin onnistui myös koostumuksen puolesta.


Kun luin Kinuskikissan reseptin alla olevia kommentteja, ihmettelin miten monet valittivat ettei fudge onnistu. Luultavasti syynä on pelkästään hätäisyys. Malta hyvä ihminen keittää sitä keitosta niin kauan, että varmasti on kypsää. Kun seoksessa on vain valkoista sokeria, valmiuden näkee jo väristä kun soppa ruskistuu. Sitten kun tekee pisaratestin, voi olla saletti että ei mene pahasti pieleen.

Tekniset välineet ovat hyvä apu, mutta mikä siinä on kun en opi käyttämään mittariani? Olen tehnyt paahtopaistia monta kertaa, mutta joka kerta on pitänyt opiskella mittarin käyttö aina uudelleen. Ja kyseessä on äärimmäisen yksinkertainen laite.

Sama juttu nyt. Kaiken hyvän lisäksi tällä kertaa vaikutti siltä, että mittarin asteikossa oli F, jonka tulkitsen tarkoittavan Fahrenheitia. Mitään nappia näpelöimällä en saanut vaihdettua Celsiusta lämpöä näyttämään. Takaisin laatikkoonsa jouti.

Ilmeisesti tarvitsen vielä yksinkertaisemman laitteen tai reilusti monimutkaisemman. Onhan minulla vuosien takainen koneistajan ammattitutkinto plakkarissa, joten en minä isojakaan koneita pelkää, siitä ei ole kyse.

Taidanpa ottaa palasen fudgea lohduksi ja mennä vuolemaan vauhdilla kasvaville tipuille orren. Puukko on tarpeeksi yksinkertainen väline, mutta itsensä telominen sillä toki onnistuu.

Kommentit

Unknown sanoi…
Voi Hanna minkä virheen teit tämän tekstin kanssa!
Nyt en voi miettiä mitään muuta kuin "pakko saada tuota" ja kaupat on kiinni ja muutenkin väsymys liian suuri jotta jaksaisin alkaa askartelemaan. Tahtoo, haluaa, just nyt :D
On ihan sairaaaaaaaan herkullisen kuuloista!
Hanna P sanoi…
Voi Hinni kun oot niin kaukana, etten voi edes minkään kuriirin välityksellä lähettää muutamaa palaa sulle!
Jos yhtään lohduttaa, niin tuo "haluaa just nyt" ei muutenkaan tämän herkun kanssa toimi. Jo keittämisessä menee hyvän aikaa, mutta että malttaa pitää näppinsä erossa niin kauan että toffee jähmettyy kunnolla... Se vaatii selkärankaa.
Tsemppiä! Ota jotain korviketta enshätään ja askartele paremmalla ajalla :)
Unknown sanoi…
Mä otin tähän pahimpaan hätään punkkua. Toimi.
Huomenna kyllä pakko tehdä näitä! (koska punkku loppu)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla