Koulutielle
Elämä ja ajanlasku on täynnä pienempiä ajanlaskun alkuja. Tämän päivän virstanpylväs oli Kimmon yläkouluun meno.
Koska meidän kylällä ei ole enää yläkoulua (kiitos kunnanisien päätösten), Kimmo kävi eilen naapurissa kysymässä kaveriltaan koulukyytiasiat. Kyllähän minäkin sitä yritin selvittää, mutta helpommalla pääsee kun kysyy joltain joka tietää eikä tulkitse aikatauluja väärin. Puoli kahdeksan kieppeillä kun seisoskelee tienhaarassa, pääsee hyppäämään Liperiin vievään bussiin.
Tänä aamuna jonkun näkymättömän olallekoputuksen voimasta pomppasin hereille tasan kello 7.30 ja totesin pirtin hiljaiseksi. Äkkiä nuoriso hereille ja aamupalaa naamaan. Joutilaan elämäntilanteen hyvä puoli nähtiin taas kun ehdin kuskata oppilaan opinahjoonsa.
Jännittävä tilanne, mutta niin sitä jännitti itsekin vastaavaan aikaan. Muistan kun tutustumisreissulla Karsikon yläasteelle ulko-ovi nielaisi porukan järjettömältä näyttävään sokkeloon, jossa aikansa meitä pyöritettiin ja lopulta sama ovi sylkäisi meidät ulos. Tai olisiko ollut toinen ovi. Joka tapauksessa olin kauhuissani, että tuollako pitää osata mennä johonkin tiettyyn paikkaan.
Onneksi meille jaettiin koulun pohjapiirustus. Olin silloin (ja olen vieläkin) äärettömän kiinnostunut talojen pohjapiirustuksista, joten painoin sen päähäni ja osasin täysin erehtymättömästi luotsata itseni ja muut oikeaan luokkaan. Kaverit ihmettelivät, että miten voin tietää missä mikäkin luokka sijaitsee ja minä ihmettelin, että miten he eivät voi tietää. Siksihän kartta jaettiin.
Se antoi sentään vähän turvallisuudentunnetta kaikkeen uuteen kaaokseen.
Liperin koulu on vielä sokkeloisempi tai ehkä se siltä tuntuu kun en ole käynyt siellä kuin muutaman kerran. Toivottavasti Kimmolla on parempi suuntavaisto kuin minulla ja oppii pian siellä liikkumaan.
Koska meidän kylällä ei ole enää yläkoulua (kiitos kunnanisien päätösten), Kimmo kävi eilen naapurissa kysymässä kaveriltaan koulukyytiasiat. Kyllähän minäkin sitä yritin selvittää, mutta helpommalla pääsee kun kysyy joltain joka tietää eikä tulkitse aikatauluja väärin. Puoli kahdeksan kieppeillä kun seisoskelee tienhaarassa, pääsee hyppäämään Liperiin vievään bussiin.
Tänä aamuna jonkun näkymättömän olallekoputuksen voimasta pomppasin hereille tasan kello 7.30 ja totesin pirtin hiljaiseksi. Äkkiä nuoriso hereille ja aamupalaa naamaan. Joutilaan elämäntilanteen hyvä puoli nähtiin taas kun ehdin kuskata oppilaan opinahjoonsa.
Jännittävä tilanne, mutta niin sitä jännitti itsekin vastaavaan aikaan. Muistan kun tutustumisreissulla Karsikon yläasteelle ulko-ovi nielaisi porukan järjettömältä näyttävään sokkeloon, jossa aikansa meitä pyöritettiin ja lopulta sama ovi sylkäisi meidät ulos. Tai olisiko ollut toinen ovi. Joka tapauksessa olin kauhuissani, että tuollako pitää osata mennä johonkin tiettyyn paikkaan.
Onneksi meille jaettiin koulun pohjapiirustus. Olin silloin (ja olen vieläkin) äärettömän kiinnostunut talojen pohjapiirustuksista, joten painoin sen päähäni ja osasin täysin erehtymättömästi luotsata itseni ja muut oikeaan luokkaan. Kaverit ihmettelivät, että miten voin tietää missä mikäkin luokka sijaitsee ja minä ihmettelin, että miten he eivät voi tietää. Siksihän kartta jaettiin.
Se antoi sentään vähän turvallisuudentunnetta kaikkeen uuteen kaaokseen.
Liperin koulu on vielä sokkeloisempi tai ehkä se siltä tuntuu kun en ole käynyt siellä kuin muutaman kerran. Toivottavasti Kimmolla on parempi suuntavaisto kuin minulla ja oppii pian siellä liikkumaan.
Kommentit