Meidän kiltti Nomsa
"Hmm öö?"
"No kun se ei hillu täällä ympäriinsä, katsoo vaan sinnuu. Ja vaikka se ois miten väärään suuntaan menossa niin kun sie vaan sanot, se menee heti oikein."
Meillä oli tänään loistotreenit Nomsan kanssa. Kesäkausi alkaa olla lopuillaan ja kehitystä on tapahtunut. Nomsa osaa kaikki esteet, nyt jopa renkaan. Se on ollut jännä kompastuskivi meidän agiuralla. Mikään putki, pussi, keinu tai muu ei sitä ole ahdistanut, mutta renkaan läpi ei ole passannut mennä, ainakaan jos se on maksikorkeudessa. Tulimme koutsien kanssa siihen tulokseen, että se ei vaan hahmota rengasta. Sillä ei ole Nomsalle merkitystä, joten sain kotiläksyksi luoda renkaalle merkityksen.
Se onnistui. Nomsa oppi käskysanan yhtä nopeasti kuin kaikkien muittenkin esteitten kohdalla ja tänä iltana hyppäsi renkaan läpi monet kerrat. Minä nimittäin älysin pysyä tarpeeksi kaukana. Nomsa varmasti monta kertaa yritti sanoa "mene pois häiritsemästä, tarvitsen tilaa", ennen kuin hoksasin totella. Uskon helposti, että koiraparka turhautuu tämmöiseen ohjaajaan, mutta kiltti kun on, ei protestoi sen enempää.
Tänään oli ohjelmassa vaikeampia keppisuorituksia, puolenvaihto koiran takana sen lähdettyä suorittamaan keppejä. Onko se nyt takaaleikkaus oikea termi. Sitä Nomsa ei oikein kestänyt, että minä jään sen taakse, mutta etupalkka auttoi etenemisessä ja saimme onnistuneita suorituksia.
Nomsalla ja minulla oli hymy naamassa ja treenikaverin sanat lämmittivät mieltä lisää. Tulimme siihen tulokseen, että Nomsa on melko erikoinen koira.
Kilttihän Nomsa on kuin mikä, mutta on sillä omat kotkotuksensa. Vieraat koirat ovat edelleen kiihtymystä aiheuttava asia. Aussietreffeillä se on kuin kala vedessä, vaikka ei välttämättä kaikista läsnäolijoista tykkää. Muunrotuiset aiheuttavat epäluuloa ja minun vahtiminen tekee viimeisen niitin epäluulolle, mutta edistystä on tullut reippaasti.
Jännästi aina joka juoksun jälkeen Nomsan henkinen kehitys ikään kuin hypähtää seuraavalle tasolle. Korvista yhteys aivoihin selkeytyy ja aivoista yhteys toimintaan kirkastuu.
Hyvä kun kirkastuu, koska samalla lujittuu meidän välinen suhde. Se ei ole itsestäänselvyys kuten Jatsin ja minun välillä. Siihen väliin ei kellään eikä millään ollut menemistä. Nomsaa en sen pentu- ja nuoruusaikana osannut kouluttaa juuri mitenkään. Se kyllästyi hetkessä ja kun mistään leluista se ei kiinnostunut (eikä ole kiinnostunut vieläkään), vireen nostatus oli todella vaikeaa. Vasta agilityn alkeiskurssille meno alkoi saada meidän nuotit kohdistumaan samaan sävellajiin.
Alun kysymykseen voisin diplomaattisesti vastata, että agitreeneissä Nomsa ehdottomasti näyttää itsestään parhaan puolen. Se on Nomsan juttu. Meidän juttu.
Kommentit