Vähän lisää synttäreitä
Perjantaina Hipan 9-vuotissynttäriaamu valkeni... no, kirjaimellisesti valkeni. Lunta tuli vallan reippaasti ja ensimmäistä kertaa meidänkin ruokinnalla oli lintuja enemmän kuin muutama hassu. Koko talvi meni siementen puolesta tosi vähällä kulutuksella, mutta nyt ressukoilla nälkä yllätti ja varsinkin kesälinnut olivat hätää kärsimässä. Eri juttu sitten, mitä heille osaa tarjota ja mitä huolivat. Koirat olivat kuvanottohetkellä ulkona, joten todisteena ovat vain rohkeimmat yksilöt.
Toma-veli tuli poikansa Hakin ja emäntänsä Jennan kanssa meille juhlistamaan päivää. Ärreet oli kinkerit kun herrasväki oli jo alkuillasta ihan nakit silmillä.
Saimme suostuteltua heidät myös vähän perinteisempään synttäriposeeraukseen.
Tomasta ei ikääntymistä huomaa millään tavalla. Hippa on vähän kuonosta harmaantunut ja selän vaiva tekee oman osan olemukseen. Välillä on kipeä, mutta enimmäkseen tosi liikkuvainen ja iloinen.
Nomsan toisiin koiriin kohdistuvaa epäluuloa yritimme hälventää lavastetulla kohtaamisella. Menimme Nomsan kanssa olevinaan kävelylle ja Jenna tuli Hakin kanssa vastaan. Nomsa murrasi vähän, mutta ei ollut suin päin syöksymässä muukalaisen naamalle. Kohtaamisen jälkeen päästimme koirat moikkaamaan toisiaan. Toistimme saman Toman kanssa. Todennäköisesti Nomsa tunnisti kaverinsa ja arvasi muutenkin, että tässä on nyt koira haudattuna.
Jatkamme harjoituksia vieraampien koirien kanssa. Onhan Nomsalla jo yksi uusi kaveri, vuoden ikäinen shelttiuros Merlin agiryhmästä. Se yritti viime treenien jälkeen yhteislenkillä saada Nomsaa leikkimään ja melkein saikin, mutta pidättyväisyys puuttui peliin. Kyllä se vielä lämpenee.
Toma-veli tuli poikansa Hakin ja emäntänsä Jennan kanssa meille juhlistamaan päivää. Ärreet oli kinkerit kun herrasväki oli jo alkuillasta ihan nakit silmillä.
Saimme suostuteltua heidät myös vähän perinteisempään synttäriposeeraukseen.
Tomasta ei ikääntymistä huomaa millään tavalla. Hippa on vähän kuonosta harmaantunut ja selän vaiva tekee oman osan olemukseen. Välillä on kipeä, mutta enimmäkseen tosi liikkuvainen ja iloinen.
Nomsan toisiin koiriin kohdistuvaa epäluuloa yritimme hälventää lavastetulla kohtaamisella. Menimme Nomsan kanssa olevinaan kävelylle ja Jenna tuli Hakin kanssa vastaan. Nomsa murrasi vähän, mutta ei ollut suin päin syöksymässä muukalaisen naamalle. Kohtaamisen jälkeen päästimme koirat moikkaamaan toisiaan. Toistimme saman Toman kanssa. Todennäköisesti Nomsa tunnisti kaverinsa ja arvasi muutenkin, että tässä on nyt koira haudattuna.
Jatkamme harjoituksia vieraampien koirien kanssa. Onhan Nomsalla jo yksi uusi kaveri, vuoden ikäinen shelttiuros Merlin agiryhmästä. Se yritti viime treenien jälkeen yhteislenkillä saada Nomsaa leikkimään ja melkein saikin, mutta pidättyväisyys puuttui peliin. Kyllä se vielä lämpenee.
Kommentit