Tottisseminaari eli harrastajanäyttelijöiden eläytymiskoulutusta

Jos lahjattomat treenaa niin täysin tumpelot joutuu käymään koulutuksessa osatakseen ylipäätään treenata.
Miimi oli varannut paikan itselleen Josepan järkkäämälle Elina Niemen tottisviikonlopulle, mutta kiireen vuoksi perui ja lahjoitti paikan minulle. Kiitos siitä! Aina näistä jotain hyötyä irtoaa ja niin kävi nytkin.

Hippa on hiomaton timantti ja monen liikkeen osalta keskeneräinen, mutta niissä meillä ei isompia ongelmia ole. Suurin syy timantin toistaiseksi raa'alla kädellä suoritettuun hiontaan on oma laiskuuteni.

Se ongelma on osaamattomuuteni Hipan motivointiin ja koiran vireen lasku kesken toiminnan. Kontakti pysyy kun pallo tai patukka on kainalossa, mutta jos ei ole niin silloin voi tehdä mitä huvittaa ja tähän menin hakemaan opastusta.

Elina neuvoi tekemään kehuista koiralle merkityksellisiä. Tarkoittaa sitä, että pätkän seuraamisen jälkeen koiraa kehutaan ylenpalttisesti, niin että se todellakin tietää tehneensä hyvin. Mikäli koira suhtautuu kehuihin välinpitämättömästi, eläytymistä pitää elävöittää.
"Jiihaa, mahtava koira, oletpa taitava!!"
Pähkinänsärkijä-baletin siivittämää hihkuntaa niin että kenttä pölyää ja kuuluu Ylämyllyn Shellille asti. Vasta sitten otetaan patukka takataskusta ja aletaan leikkiä.
Ihme juttu, mutta se toimi!

Hippa ottaa kehut vastaan hyvin ja innostuu niistä, mutta minun piti malttaa riekkua ensin kunnolla ennen kuin aloin palkata leikillä. Idea on siinä, että tällöin koiran ei tarvitse kytätä patukkaa, vaan se voi täysillä keskittyä katsekontaktiin. Tai jotain siihen suuntaan, vaikea selittää näyttämättä.
Tästä tekniikasta on etua myös kisoissa, jossa koiraa ei voi palkata kesken tottiksen muulla kuin kehumalla.

Siinäpä ne tärkeimmät olikin. Kiitokset Elinalle, tästä me jatketaan harjoituksia!