Onnistuneet metsätreenit
Aamupäivällä kävin tallaamassa Jatsille jäljen ja tein samalla pienen esineruututreenin. Pienen siksi, että ruutu oli pieni. Tarkoituksena oli saada vauhtia toimintaan ja tällä kertaa sitä olikin. Esineet nousivat nopeasti ja iloisesti.
Jäljenteossa oli tuoreessa muistissa meidän viimekesäinen takajälkiharrastus. Laitoin kaksi janamerkkiä ihan varmuuden vuoksi, kun ei voi olla varma, mitä pitkän talven jälkeen mielessä liikkuu.
Jälki vanheni kolmisen tuntia. Jatsi lähti janalle tosi hienosti, suoraan ja nopeaan. Jälki lähti vasemmalle ja sinne lähti koirakin, mutta yhtäkkiä kääntyi parin metrin päässä metsään päin. Päästin liinan irti ja jäin katsomaan, että mitä se oikein puuhasi. Teki kaarroksen myötäpäivään ja osui - kuinkas muuten - takajäljelle ja lähti sitä seuraamaan. Menin perässä ja kun oltiin lähellä tietä, sanoin että kiitos riittää ja lähdettiin kotiin.
Ronks, ronks, ronks, kuului takakontista Jatsin rattaiden ratina. Saattoi se miettiä tovin jos toisenkin, että mikäs tässä nyt meni pieleen. Tehtiin vähän aikaa kotihommia ja lähdettiin kokeilemaan uudestaan, josko nyt.
Jana oli yhtä hieno kuin edellinenkin ja nosti oikean jäljen oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi myös niin tyylikkäästi, kuin ei ikinä olisi mitään ongelmaa ollutkaan muualla kuin minun mielikuvituksessani. Toiselle kepille mennessä Jatsi ajautui harhajäljelle ja minä tollo lähdin marssimaan perässä sotkien jälkeä entisestään. Reilun lenkin kierrettyään höppänä kaivoi oikean jäljen esiin ja matka jatkui. Kaikki loputkin kepit nousivat virheettömästi ja kala maistui palkaksi. Jäljen loppupäässä oli reilusti harhajälkiä, sekä ihmisen että riistan tekemiä, mutta ei vaikuttanut Jatsin työskentelyyn.
Oli se hienoa työtä, kerta kaikkiaan! Kannatti suorittaa pitemmän kaavan mukaan, että pääsin epäpalkkaamaan sen siitä takajäljestä. Tästä on hyvä jatkaa samaan malliin - tai pudota pilvilinnoista mätkähtäen mättääseen. Kummin vain, mutta tänään ainakin jäi molemmille hyvä mieli.
Off topicina mainittakoon, että meillä raikaa laulu. Pojat katsovat Fröbelin Palikoitten DVD:t tosi tarkkaan ja osaavat kohta ulkoa kaikki kipaleet. Ja ettei homma kävisi liian kaavamaiseksi, keksivät niihin pilailusanoituksia. No jes!
Minä kävin kirjastossa ja aloin ahmia Da Vinci -koodia. Ooh, että vie mielen mennessään!
Jäljenteossa oli tuoreessa muistissa meidän viimekesäinen takajälkiharrastus. Laitoin kaksi janamerkkiä ihan varmuuden vuoksi, kun ei voi olla varma, mitä pitkän talven jälkeen mielessä liikkuu.
Jälki vanheni kolmisen tuntia. Jatsi lähti janalle tosi hienosti, suoraan ja nopeaan. Jälki lähti vasemmalle ja sinne lähti koirakin, mutta yhtäkkiä kääntyi parin metrin päässä metsään päin. Päästin liinan irti ja jäin katsomaan, että mitä se oikein puuhasi. Teki kaarroksen myötäpäivään ja osui - kuinkas muuten - takajäljelle ja lähti sitä seuraamaan. Menin perässä ja kun oltiin lähellä tietä, sanoin että kiitos riittää ja lähdettiin kotiin.
Ronks, ronks, ronks, kuului takakontista Jatsin rattaiden ratina. Saattoi se miettiä tovin jos toisenkin, että mikäs tässä nyt meni pieleen. Tehtiin vähän aikaa kotihommia ja lähdettiin kokeilemaan uudestaan, josko nyt.
Jana oli yhtä hieno kuin edellinenkin ja nosti oikean jäljen oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi myös niin tyylikkäästi, kuin ei ikinä olisi mitään ongelmaa ollutkaan muualla kuin minun mielikuvituksessani. Toiselle kepille mennessä Jatsi ajautui harhajäljelle ja minä tollo lähdin marssimaan perässä sotkien jälkeä entisestään. Reilun lenkin kierrettyään höppänä kaivoi oikean jäljen esiin ja matka jatkui. Kaikki loputkin kepit nousivat virheettömästi ja kala maistui palkaksi. Jäljen loppupäässä oli reilusti harhajälkiä, sekä ihmisen että riistan tekemiä, mutta ei vaikuttanut Jatsin työskentelyyn.
Oli se hienoa työtä, kerta kaikkiaan! Kannatti suorittaa pitemmän kaavan mukaan, että pääsin epäpalkkaamaan sen siitä takajäljestä. Tästä on hyvä jatkaa samaan malliin - tai pudota pilvilinnoista mätkähtäen mättääseen. Kummin vain, mutta tänään ainakin jäi molemmille hyvä mieli.
Off topicina mainittakoon, että meillä raikaa laulu. Pojat katsovat Fröbelin Palikoitten DVD:t tosi tarkkaan ja osaavat kohta ulkoa kaikki kipaleet. Ja ettei homma kävisi liian kaavamaiseksi, keksivät niihin pilailusanoituksia. No jes!
Minä kävin kirjastossa ja aloin ahmia Da Vinci -koodia. Ooh, että vie mielen mennessään!
Kommentit