Tottistelua ja pallottelua
Lyhyt valoisa hetki kannattaa käyttää hyödyksi. Otin pienen tottishetken pihalla, pääpaino seuraamisessa.
Patukka kainalossa -menetelmä toimii edelleen loistavasti. Olen päässyt etenemään pikkuhiljaa jo juoksuvauhtiin.
Tämän jälkeen mentiin naapurin pellolle palloa heittämään, kuten on jo muutaman kerran tehty.
Naapuri on pari vuotta kasvattanut pakettipelloillaan ruokohelpiä, joka on jonkun sortin energiakasvi. Sen pitää kasvaa monta vuotta, ennen kuin kuiva-ainetta on kertynyt tarpeeksi korjuuta varten. Nyt pellossa on ilmavia ja melko korkeita mättäitä kun heinä on vaan jätetty lumen alle kaatumaan.
Heitin narupalloa ja Jatsi säntäsi perään. Helppo homma löytää pallo. Vaikeutin tehtävää niin, että ensin heitin ja vasta sitten annoin luvan lähteä etsimään. Joskus pallo upposi mättääseen, mutta liian helppoa oli edelleen.
Seuraavaksi heiton jälkeen otin pienen seuraamispätkän, että laskeutumispaikka hävisi näkömuistista ja sitten oli etsinnässä tehoa. Häntä viuhtoi niin ettei sitä nähnyt. Pieni tuuli kävi ilmassa ja työskentely oli erittäin tehokasta. Kävi jopa tarkistamassa edellisen löytöpaikan, mutta ei jäänyt sinne ällistelemään. Jatkoi heti matkaa kun huomasi, että täällähän kävin jo.
Esineruutua vartenhan tässä treenattiin, vaikka tallaamattomalle alueelle palloa heitin. Jälkeä Jatsi osaa ajaa ja ruudussa vähän liiankin hyvin. Jos ilma on tyyni ja ruutua ei ole tallattu ihan vieriviereen, se vaan kulkee jälkeä pitkin ja jää ihmettelemään, jos esineitä ei löydy.
Tällä systeemillä saa ainakin harjoiteltua liikkumista ja nenänkäyttöä. Narupalloa käytän vain siksi, että se lentää tarpeeksi kauas. Muillakin esineillä voisi kokeilla, mutta ne olisi vietävä etemmäs. Tai voisihan sukkaan tunkea kiven ja singota sen huitsinnevadaan asti.
Katsellaanpa keväällä, onko ruudussa ihmettelevä vai työskentelevä koira.
Patukka kainalossa -menetelmä toimii edelleen loistavasti. Olen päässyt etenemään pikkuhiljaa jo juoksuvauhtiin.
Tämän jälkeen mentiin naapurin pellolle palloa heittämään, kuten on jo muutaman kerran tehty.
Naapuri on pari vuotta kasvattanut pakettipelloillaan ruokohelpiä, joka on jonkun sortin energiakasvi. Sen pitää kasvaa monta vuotta, ennen kuin kuiva-ainetta on kertynyt tarpeeksi korjuuta varten. Nyt pellossa on ilmavia ja melko korkeita mättäitä kun heinä on vaan jätetty lumen alle kaatumaan.
Heitin narupalloa ja Jatsi säntäsi perään. Helppo homma löytää pallo. Vaikeutin tehtävää niin, että ensin heitin ja vasta sitten annoin luvan lähteä etsimään. Joskus pallo upposi mättääseen, mutta liian helppoa oli edelleen.
Seuraavaksi heiton jälkeen otin pienen seuraamispätkän, että laskeutumispaikka hävisi näkömuistista ja sitten oli etsinnässä tehoa. Häntä viuhtoi niin ettei sitä nähnyt. Pieni tuuli kävi ilmassa ja työskentely oli erittäin tehokasta. Kävi jopa tarkistamassa edellisen löytöpaikan, mutta ei jäänyt sinne ällistelemään. Jatkoi heti matkaa kun huomasi, että täällähän kävin jo.
Esineruutua vartenhan tässä treenattiin, vaikka tallaamattomalle alueelle palloa heitin. Jälkeä Jatsi osaa ajaa ja ruudussa vähän liiankin hyvin. Jos ilma on tyyni ja ruutua ei ole tallattu ihan vieriviereen, se vaan kulkee jälkeä pitkin ja jää ihmettelemään, jos esineitä ei löydy.
Tällä systeemillä saa ainakin harjoiteltua liikkumista ja nenänkäyttöä. Narupalloa käytän vain siksi, että se lentää tarpeeksi kauas. Muillakin esineillä voisi kokeilla, mutta ne olisi vietävä etemmäs. Tai voisihan sukkaan tunkea kiven ja singota sen huitsinnevadaan asti.
Katsellaanpa keväällä, onko ruudussa ihmettelevä vai työskentelevä koira.
Kommentit