Aussiejengiä ja rotuun tutustujia koolla
Aussie tuntuu rotuna kiinnostavan ihmisiä aina vaan enemmän. Hyvä tilaisuus seurailla koirien touhuja laumana on järkätä treffit. Tänään kokoonnuttiin Jamiksella ja porukkaa oli lyhyesti sanottuna sukukokous + Wallu.
Minun ja Jatsin lisäksi Miimi, Unelma ja Pami, Satu, Sirkku ja Susu, Hilkka ja Kiri sekä Jarno ja Wallu. Jennalla on kaksi bullmastiffia, mutta haaveilee aussiesta. Lisäksi mukana oli minulle tuntematon nainen pikkutyttönsä kanssa.
Wallu oli ainoana uroksena elementissään tyttöjensä keskellä, mutta naama venähti kun Jennan Darra lähti mukaan lenkille. Se ei voinut käsittää, miksi tuo riivattu narttu koko ajan rypisteli naamaansa hänelle! Darra-parka ei voi omalle ulkomuodolleen mitään ja Wallu päätti pistää omalle naamalleen samanlaisen ilmeen ja reilulla ärinällä säestettynä. Jos Darra olisi ollut toisenluontoinen, olisi täysi rähinä ollut päällä, mutta se pysyi tyynenä ja Wallu saatiin houkuteltua pois ärisemästä. Loppuajasta Wallukin alkoi ymmärtää, että ei sillä tyypillä ollut mitään henkilökohtaista Wallua vastaan. Olipahan vaan ruttuturpa.
Huvitti kun jossain vaiheessa Wallu ja Darra osuivat nokatusten ja Wallun ilme oli näkemisen arvoinen. Se pyöräytti silmiään tyyliin "Tsiisusgaad mikä naama!" ja kääntyi pois.
Jenna joutui lähtemään iltavuoroon, joten lenkkiä jatkettiin pelkällä aussieporukalla. Sovittiin ensin, että Jenna tulee käymään meillä niin pääsee näkemään, millainen hirviö Jatsi on kotioloissa.
Jatsin houkutteleminen juoksemaan on Wallulle sekä henkinen että ruumiillinen haaste. Se yritti mitä suuremmilla karahkoilla ja välillä onnistui, mutta se leikki loppui lyhyeen kun Pami änkesi väliin ja näytti Jatsille oikein siskon kädestä (siis hampaasta). Ei noita kahta voi tajuta. Jatsi ei saanut tehdä mitään kun Pami oli heti niskassa.
Susu oli saanut Wallulta joskus pikkupentuna turpiinsa ja ärhenteli vanhoja muistojaan sille. Lopulta Wallu hermostui mokomaan ja rähinähän siitä tuli. Koirat saatiin erotettua toisistaan ja lenkki eteni huomattavasti sopuisammin. Varsinkin kun Satu ja Sirkku sanoivat Susulle tiukemmalla asenteella, että noin ei tehdä. Piste.
Wallukin yritti hieroa sopua Susun kanssa ja kertoa, että ei ole enää semmoinen ääliö kuin ennen.
Lähtöä suunnitellessa huomasin, että yksi ylimääräinen oli lähdössä mukaan. Jatsi oli jo takakontissa ja kun olin istumassa itse kyytiin, Wallu hyppäsi penkille. Oli vissiin sitä mieltä, että tätä lystiä jatketaan privaatisti Jatsin kanssa Viinijärvellä. Jarno, se tylsimys, oli toista mieltä ja halusi Wallun omaan autoonsa. Okei, tämän kerran.
Olipa mukavaa, kiitos kaikille osallistuneille. Meillä ainakin makailee sohvalla kohtalaisen tyytyväinen koiraneito.
Minun ja Jatsin lisäksi Miimi, Unelma ja Pami, Satu, Sirkku ja Susu, Hilkka ja Kiri sekä Jarno ja Wallu. Jennalla on kaksi bullmastiffia, mutta haaveilee aussiesta. Lisäksi mukana oli minulle tuntematon nainen pikkutyttönsä kanssa.
Wallu oli ainoana uroksena elementissään tyttöjensä keskellä, mutta naama venähti kun Jennan Darra lähti mukaan lenkille. Se ei voinut käsittää, miksi tuo riivattu narttu koko ajan rypisteli naamaansa hänelle! Darra-parka ei voi omalle ulkomuodolleen mitään ja Wallu päätti pistää omalle naamalleen samanlaisen ilmeen ja reilulla ärinällä säestettynä. Jos Darra olisi ollut toisenluontoinen, olisi täysi rähinä ollut päällä, mutta se pysyi tyynenä ja Wallu saatiin houkuteltua pois ärisemästä. Loppuajasta Wallukin alkoi ymmärtää, että ei sillä tyypillä ollut mitään henkilökohtaista Wallua vastaan. Olipahan vaan ruttuturpa.
Huvitti kun jossain vaiheessa Wallu ja Darra osuivat nokatusten ja Wallun ilme oli näkemisen arvoinen. Se pyöräytti silmiään tyyliin "Tsiisusgaad mikä naama!" ja kääntyi pois.
Jenna joutui lähtemään iltavuoroon, joten lenkkiä jatkettiin pelkällä aussieporukalla. Sovittiin ensin, että Jenna tulee käymään meillä niin pääsee näkemään, millainen hirviö Jatsi on kotioloissa.
Jatsin houkutteleminen juoksemaan on Wallulle sekä henkinen että ruumiillinen haaste. Se yritti mitä suuremmilla karahkoilla ja välillä onnistui, mutta se leikki loppui lyhyeen kun Pami änkesi väliin ja näytti Jatsille oikein siskon kädestä (siis hampaasta). Ei noita kahta voi tajuta. Jatsi ei saanut tehdä mitään kun Pami oli heti niskassa.
Susu oli saanut Wallulta joskus pikkupentuna turpiinsa ja ärhenteli vanhoja muistojaan sille. Lopulta Wallu hermostui mokomaan ja rähinähän siitä tuli. Koirat saatiin erotettua toisistaan ja lenkki eteni huomattavasti sopuisammin. Varsinkin kun Satu ja Sirkku sanoivat Susulle tiukemmalla asenteella, että noin ei tehdä. Piste.
Wallukin yritti hieroa sopua Susun kanssa ja kertoa, että ei ole enää semmoinen ääliö kuin ennen.
Lähtöä suunnitellessa huomasin, että yksi ylimääräinen oli lähdössä mukaan. Jatsi oli jo takakontissa ja kun olin istumassa itse kyytiin, Wallu hyppäsi penkille. Oli vissiin sitä mieltä, että tätä lystiä jatketaan privaatisti Jatsin kanssa Viinijärvellä. Jarno, se tylsimys, oli toista mieltä ja halusi Wallun omaan autoonsa. Okei, tämän kerran.
Olipa mukavaa, kiitos kaikille osallistuneille. Meillä ainakin makailee sohvalla kohtalaisen tyytyväinen koiraneito.
Kommentit