Pientä edistystä

Miimin blogissa oli juttua Pamin edistämisestä seuraamisessa ja miten sitä voisi korjata. Suoraan sanottuna luetun ymmärtäminen oli vähän niin ja näin sen asian suhteen, mutta onneksi soveltaminen on sallittua. Meillä kun on Jatsin kanssa sama vaiva.

Mentiin tässä illanhämyssä vähän puuhailemaan pihalle ja Jatsi oli jälleen kerran hyvin vastaanottavainen.

Nakkasin patukan vasempaan kainaloon niin, että etupuolella siitä ei näkynyt yhtään. Kun seuraaminen oli kohdillaan, pudotin patukan ja se putosi siis aina taakse ja yllytti näin ollen koiraa pitämään paikkansa. Toimi muuten ihan älyttömän hyvin! Tehtiin pitkät pätkät, vaihdellen palkkaustiheyttä ja hyvin pelitti. Pystyin jopa kävelemäänihan vauhdikkaasti ja jos alkoi edistää, pieni käännös suuntaan tai toiseen auttoi. Yleensä vasempaan. Patukalla en riekuta kuin ihan vähän eikä Jatsi ole siitä kuumunut. Ei ainakaan niin paljon, että suoritukseen vaikuttaisi. Hienoa, nyt on taas yksi uusi resepti kokeiltu ja lisää vaan tätä lajia.

Ruudussa käytin myös patukkaa, mutta nyt jätin sen ruutuun ja palkkasin siellä. Vauhtia oli ja jos se hiipuu, vien esineen taas ruudun taakse. Jotenkin vaan vaikuttaa siltä, että se itse ruutu pitää saada taottua Jatsin kupoliin eikä se tunnu onnistuvan sillä, että juoksutan ruudun läpi.
Kokeillaan tätä nyt jonkin aikaa.

Muita hysteerisen kohtauksen aiheuttaneita kivoja juttuja oli metalli ja tunnari.
Metallikapulasta sain jo kerran houkuteltua ottamaan kunnon otteella, joten ehkä se tästä etenee.
Tunnari meni hyvin. Tein eri pituisilta matkoilta ja kapulat eri asennoissa eikä se enää niin paljon sählännyt hajuttomien kanssa. Noukki hajustetun ja se oli siinä.

Kyllä tuon kanssa on niin mukava tehdä näitä juttuja kun se on niin kiitollinen kaikesta toiminnasta. Mieletön pallopeli lopuksi ja molemmille jäi hyvä mieli.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla