Huh, kun on kuuma, sanoi jänis pakkasella!
-20ºC tänä aamuna meidän kuistilla eli vähintään -22 kun laskeudutaan tielle. Ei se mitään, kun vaatetta riittää, mutta mihinkähän käärisi passattiparan? Tänä aamuna sanoi vaan, että ei tänään, ei ei! Toivoa sopii, että muutaman tunnin päästä se olisi muuttanut mielipidettään. Isä käy onneksi ostamassa uuden akun kun finitohan tuo nykyinen on.
Pari päivää sitten käytiin Pilkossa ostoksilla. Kimmo muisti erään tärkeän asian lähes yhdennellätoista hetkellä.
"Äiti hei, mie sain kutsun Saran synttäreille ja ne on torstaina!"
"Sara? Sehän on tyttö! Mitä ihmettä semmoselle osaa ostaa?"
"Höh, no kyllä mie tiiän mistä se tykkää."
Hyvä juttu, itselläni ei olisi ollut aavistustakaan. Leluosastolta löytyi Pet Shop -juttuja. Kyse ei ollut mistään erään kasaribändiin liittyvistä kamasta, vaan semmoisia pieniä ötököitä. Ei hajua, mitä niillä pitäisi tehdä, mutta ihan varmaa on, että 7-vuotiaat likkalapset niistä tykkää. Juuh. Keräilinkö minä sen ikäisenä tuommoisia? En muista. Ei silti, että niitä olisi edes 30 vuotta sitten edes ollut, mutta jotain vastaavia. Legoilla silloin leikittiin niin kuin järkevät poikalapset leikkii edelleen.
Parin tunnin kuluttua päästään (jos päästään) ihmisten ilmoille ja Jatsi pääsee Turren kanssa treffeille. Eivät ole nähneet aikoihin, joten pientä keskustelua voi olla odotettavissa.
Edittiä illanhämyssä:
Turre oli soikeana ilosta, Jatsi myös muttei kauan. Atte jäi Miron kanssa sisähommille ja me paineltiin lähisaareen pikkulenkille.
Sillalla oli ilmeisesti pakkasen aiheuttamaa jännitystä ja kun astuin sille, se paukahti niin että seutu raikui. Jatsihan ei voi ymmärtää mitään, mikä paukkuu tassujen alla ja meni ihan pois tolaltaan. Hiipi varovasti sillan yli kuin valmistautuen lähtemään lentoon, jos jotain tapahtuu. Turre sai tavallista kauemmin houkutella, että sai Jatsin juoksemaan. Tällä kertaa oli niin tiukassa, että joutui näykkäämään persuksista ennen kuin Jatsin sisu hiiltyi ja ralli alkoi. Mutta se on Turre ja Turre osaa.
Sisälle palattua hieroin Elinaa, jolla oli jotenkin oudosti kokonaisvaltaisen paha olo. Selässä kuin myös monessa muussa paikassa oli kieltämättä jumittuneita lihaksia ja olo parani käsittelyn jälkeen. Hyvä että oli apua.
Mitenkähän pitkään tämä kyläily kaikkiaan kesti? En muista, mutta toista tuntia varmaan. Atte oli koko ajan sisällä talossa, jossa majailee kaksi kissaa. Ei mitään aivasteluja. Peräti hämmästyttävää. Pikkuista nuhaa ilmeni, mutta sekin vasta hyvän aikaa sohvalla kissan vieressä oleilun jälkeen. Kotiinlähtö oli siinä vaiheessa muutenkin edessä, joten ulos vaan raittiiseen ilmaan. Ihmettelen silti.
Pari päivää sitten käytiin Pilkossa ostoksilla. Kimmo muisti erään tärkeän asian lähes yhdennellätoista hetkellä.
"Äiti hei, mie sain kutsun Saran synttäreille ja ne on torstaina!"
"Sara? Sehän on tyttö! Mitä ihmettä semmoselle osaa ostaa?"
"Höh, no kyllä mie tiiän mistä se tykkää."
Hyvä juttu, itselläni ei olisi ollut aavistustakaan. Leluosastolta löytyi Pet Shop -juttuja. Kyse ei ollut mistään erään kasaribändiin liittyvistä kamasta, vaan semmoisia pieniä ötököitä. Ei hajua, mitä niillä pitäisi tehdä, mutta ihan varmaa on, että 7-vuotiaat likkalapset niistä tykkää. Juuh. Keräilinkö minä sen ikäisenä tuommoisia? En muista. Ei silti, että niitä olisi edes 30 vuotta sitten edes ollut, mutta jotain vastaavia. Legoilla silloin leikittiin niin kuin järkevät poikalapset leikkii edelleen.
Parin tunnin kuluttua päästään (jos päästään) ihmisten ilmoille ja Jatsi pääsee Turren kanssa treffeille. Eivät ole nähneet aikoihin, joten pientä keskustelua voi olla odotettavissa.
Edittiä illanhämyssä:
Turre oli soikeana ilosta, Jatsi myös muttei kauan. Atte jäi Miron kanssa sisähommille ja me paineltiin lähisaareen pikkulenkille.
Sillalla oli ilmeisesti pakkasen aiheuttamaa jännitystä ja kun astuin sille, se paukahti niin että seutu raikui. Jatsihan ei voi ymmärtää mitään, mikä paukkuu tassujen alla ja meni ihan pois tolaltaan. Hiipi varovasti sillan yli kuin valmistautuen lähtemään lentoon, jos jotain tapahtuu. Turre sai tavallista kauemmin houkutella, että sai Jatsin juoksemaan. Tällä kertaa oli niin tiukassa, että joutui näykkäämään persuksista ennen kuin Jatsin sisu hiiltyi ja ralli alkoi. Mutta se on Turre ja Turre osaa.
Sisälle palattua hieroin Elinaa, jolla oli jotenkin oudosti kokonaisvaltaisen paha olo. Selässä kuin myös monessa muussa paikassa oli kieltämättä jumittuneita lihaksia ja olo parani käsittelyn jälkeen. Hyvä että oli apua.
Mitenkähän pitkään tämä kyläily kaikkiaan kesti? En muista, mutta toista tuntia varmaan. Atte oli koko ajan sisällä talossa, jossa majailee kaksi kissaa. Ei mitään aivasteluja. Peräti hämmästyttävää. Pikkuista nuhaa ilmeni, mutta sekin vasta hyvän aikaa sohvalla kissan vieressä oleilun jälkeen. Kotiinlähtö oli siinä vaiheessa muutenkin edessä, joten ulos vaan raittiiseen ilmaan. Ihmettelen silti.
Kommentit