Epäkohtia

Positiivisuusintoilijat voivat jättää tämän postauksen lukematta. Tulee nimittäin valitusta aiheesta jos toisestakin. Vaikka pitäisi ajatella myönteisesti ja päästää päänsä sisään pelkkää päivänpaistetta, olen huomannut, että pieni urputus silloin tällöin tekee hyvää. Se joko saa asioita tapahtumaan tai sitten ei, mutta onpahan ainakin päästetty omia höyryjä ulos.

Kävin kuluneella viikolla neuvolalääkärillä. Ei, en ole raskaana enkä aio hankkiutuakaan vaan päinvastoin sen asian varmistelun tiimoilta piipahdin.

Lääkäri oli venäläistaustainen enkä meinannut ymmärtää hänen puhettaan. Jonkunlaista suomea hän siinä yritti solkottaa, mutta oli rasittavaa hokea mitä häh jatkuvasti kun asian punainen lanka katkeili vähän väliä. Eikä lääkäri myöskään tuntunut olevan kovin tehokkaasti kartalla minun sanomisistani.

Kun sitten toisessa huoneessa tutun terveydenhoitajan kanssa juteltiin muista asioista, mainitsin hänelle turhautumisestani. Hän sanoi, etten suinkaan ole ainoa, joka siitä aiheesta on valittanut. Kuulemma kannattaa ottaa yhteyttä johtoon ja antaa palautetta, koska henkilökunnan välittämät terveiset jätetään huomiotta.

Mielenkiintoinen seikka. Uskon, että moni todellakin valittaa ennestään tutulle terkkarille, mutta kuinka moni lopulta rohkenee ottaa yhteyttä johtoportaaseen? Epäilen, ettei kovin moni ja asiaa jää ennalleen. No, minä lähetin sähköpostia kuntaan asianomaiselle henkilölle ja jos ei vastausta kuulu, pitänee rohkaistua soittamaan perään. En ihmettelisi, vaikka nämä palautteet menisivät suoraan roskapostiin. Moni asia toimii, mutta melkein yhtä moni mättää, joten kyynisyys valtaa väkisin alaa.

Mainittakoon vielä, etten lähesty tätä asiaa mitenkään rasistiselta kantilta. Minulla on venäläisiä tuttavia ja kommunikointi heidän kanssa toimii hyvin. Jokaisella on omanlaisensa korostus ja pitemmän päälle sen kuuntelu on ainakin minulle melko rankkaa, mutta tämä em. lääkäri kyllä joutaisi opettelemaan kieltä ihan kunnolla. Kyllä kotikunnan lääkärillä käydessä pitäisi omalla äidinkielellä pärjätä.

Perjantai valkeni muuten kauniina, mutta oma mielentila musteni jo aamutuimaan poikia kouluun vietäessä. Pojilla oli torstaina ja perjantaina työpajapäivät, joissa oli monenlaista aktiviteettia. Koululla oli muun muassa Jokipojat, Jippo, SPR, Animalia ja muita vastaavia esittelemässä omia juttujaan. Jokainen oppilas sai valita, mihin osallistuu eli kaikilla oli omien mieltymysten mukaan rukattu lukujärjestys niiksi päiviksi.

Atte osallistui Jokipoikien puuhiin torstaina ja olisi tarvinnut luistimet, mutta pakkasta oli 25 astetta. Ulkoliikunnassa pakkasraja on -20 astetta, joten sanoin että tuskin te siellä luistelette kun on reilusti enemmän pakkasta. Seuraavana aamuna selvisi, että olivat luistelleet, mutta Atella ei ollut luistimia mukana ja sopivan kokoiset koulun luistimet olivat tylsät. Niinpä hän ei sitten luistellut.
Kyllä suututti. Minun vikahan se oli kun en tajunnut, että pakkasraja koskee vain liikuntatunteja. Miksi asettaa sääntöjä kun niitä vastaavassa tilanteessa rikotaan? Missään ei sanottu, että työpajapäivinä luistellaan, mutta silloin ei päde normaalit pakkasrajat.

Eikä mennyt kaupassa sen paremmin. Etsin kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa, mutta ei ollut. Montaa eri sorttia kookosmaitoa kyllä oli, purkissa ja tölkissä, mutta kondensoitua maitoa ei minkäänlaista. Miksi pitää olla niin paljon valinnanvaraa yhdessä tuotteessa ja toista ei ole ollenkaan? Kyseessä on kuitenkin sama tuote eri paketissa.

Mainitsin tästä myyjälle, joka sanoi asiakkaiden haluavan valinnanvaraa. Niin kai se on. Yksi haluaa yhtä, toinen toista ja kolmas kolmatta. Jos nämä kolme asuvat saman kaupan äärellä, heidät kaikki on kaupanalan ahterinnuolentaperiaatteen määräämänä tehtävä tyytyväisiksi. Jos tuotetta on vain yhtä lajia, kaksi muuta asiakasta menevät toiseen kauppaan ja se taas pienentää myyntiä.
Mutta toisaalta, jos tuotetta olisi vain yksi tai korkeintaan kaksi, asiakas olisi iloinen saatuaan sen mitä on hakemassa merkistä tai pakkauksen ulkonäöstä piittaamatta. Ainakaan tämä asiakas ei ollut iloinen kun joutui menemään toiseen kauppaan.

Hypermarketista löysin haluamani, mutta siellä niitä taas oli valita asti. Istahdin hyllyn ääreen ja luin kaikkien tölkkien tuoteselosteet, että selviää minkä sisältö on se mitä tarvitsen.

On elämässä hyvääkin. Samalla hypermarketreissulla käytin Jatsin hierojalla, nyt toisen kerran. Vielä viikon päästä yksi keikka ja sitten jatketaan lääkityksellä. Höppänä vaipui taas nirvanaan sekä Helin käsiteltävänä ollessaan että illan mittaan kotona. Kuului vain tyytyväistä huokailua sohvalta.

Ensi viikolla totuus valkenee jälleen eli uusi ikävuosi pyörähtää käyntiin. Vaikka kroppa rupsahtaa, henkisen iän säilyttäminen ennallaan ei tunnu vaativan suuriakaan ponnistuksia. Liekö sitten hyvä vai huono asia. Riippuu kai tilanteesta

Aurinko paistaa jälleen ulkona. Tämän päivän ohjelmassa on Birdlifen Pihabongaus.
Ruokintapaikalle tuli ensimmäistä kertaa tämän talon historiassa mustarastas keskellä talvea. Pihlajanmarjoja on niin paljon, että mustarastaita on jäänyt talvehtimaan meikäläisten ihailtavaksi. Toinen iloinen ylläri oli pyrstötiaisparvi, joka pyrähti pihaan myöskin ensimmäistä kertaa. Joka talvi niitä on nähty koivuissa keikkumassa, mutta nyt näin ihan lähietäisyydeltä. Suloisia pallukoita!
Saapa nähdä, kunnioittavatko arvon vieraat läsnäolollaan nyt kun pääsisivät tilastoitavaksi.