Suomi vuonna 1896
Sain Kati-ystäväni kirjahyllystä lainaksi varsinaisen helmen. Mrs. Alec Tweedien kirjoittama englantilainen alkuteos Through Finland in carts ilmestyi vuonna 1897 ja suomennettuna nimellä Matkalla Suomessa 1896 ilmestyi vuonna 1989.
Kirjoittaja reissasi siskonsa ja väliin hyvin sekalaisen sakin kanssa pitkin sen ajan Suomea hevoskärryillä, höyrylaivoilla ja junalla kirjaten samalla muistiin tarkasti kaikkea havainnoimaansa. 1800-luvun lopun Suomesta ja suomalaisista harvoin löytää näin riemastuttavalla tyylillä kirjoitettua dokumenttia.
Reissu lähti liikkeelle luonnollisesti Helsingistä, jonne laiva englantilaiset toi ja siitä hetkestä he pääsivät ihmettelemään monella tavalla täysin käsittämätöntä kansaa.
Lainaan tähän suoraan muutaman pätkän, koska parhaan kuvan kirjasta saa kun lukee kirjailijan itsensä tekstiä.
Ensin ruoditaan suomalaisten ajankäyttö:
"Niinpä me laivan komentosillalle kuulimme paljon outoa mongerrusta ja näimme senkin että tuo oudosti vaatetettu kansa kyllä liikkui, mutta aikaansaannoksia me emme juuri huomanneet ja tajusimme jo ennen lähtöämme Suomesta että tuo Suomen ja Englannin välillä vallitseva tunnin ja neljänkymmenen minuutin aikaero tosiaan tarvitaan kaikenlaiseen vitkalliseen puuhasteluun, ja että Suomi ja meidän maamme oikeastaan ovat ajan, tuon suuren vihollisen, suhteen sujut. Siitä kertoo kaksikin ihastuttavaa suomalaista sananlaskua. "Eihän ihmisellä ole muuta kuin aikaa" ja "Ei Jumala ole kiirettä luonut" ; kansakuntana suomalaiset tuntuvat sydämestään hyväksyvän nämä molemmat." ... "Se suututtaa ja raivostuttaa usein, mutta suomalaisen luonteessa on ääretöntä itsepäisyyttä, vai pitäisikö sanoa mielentyyneyttä; häntä ei yksinkertaisesti voi kiiruhtaa, ei töniä eikä ahdistella."
Meikäläisten ulkonäkö ei saa kovinkaan suuria kehuja:
"Vaikka suomalaiset älyllisesti ovat mitä mielenkiintoisimpiä, he eivät ulkonäöltään ihmisinä yleensä ole viehättäviä. He ovat lähes poikkeuksetta pienikokoisia, pönäköitä, korkeaposkisia; silmänsä he ovat perineet tataari-mongoliesi-isiltään eikä heitä missään tapauksessa voi pitää komeina, varsinkaan jos sattuu huomaamaan miten omituisesti yleensä vaaleaharjaksiset maalaismiehet ovat leikkauttaneet hiuksensa; hiusmali ei lainkaan sovi ahavoituneeseen, yleensä niskasta kirkkaanpunaiseen ihoon, silloin kun se sattuu noiden pörröisten, untuvanmaisten niskahöyhenten alta paistamaan. Miehet ovat miltei kaikki harvinaisen lihavia ja lihavuus tuo mieleen vesipöhön ja on enimmäkseen seurausta liiallisesta ryyppäämisestä, tuosta pahasta tavasta, johon monilla suomalaisilla tuntuu olevan taipumusta. Suomessa on kymmenittäin niin lihavia miehiä ettei yksikään englantilainen ikinä kykenisi niihin mittoihin rasvoittumaan..."
Suomalainen ei ole tyhjännauraja, ehei:
"Tämä on vakavailmeistä, jäyhää kansaa, ja vitsien laukominen tuntuu täällä ehkä vielä turhemmalta kuin Skotlannissa; sellaisesta kuin henkevästä naljailusta vämä eivät kai ole ikinä kuulleetkaan. Elämä on suomalaisista niin vakava asia, että siihen kannattaa ryhtyä vasta pitkällisen pohdinnan ja harkinnan jälkeen."
"He lukevat ahmimalla ja ajattelevat paljon, sillä sekä rikkaat että köyhät ovat saaneet ihmeellisen hienon koulutuksen, mutta hymyä heistä saa kaivamalla kaivaa; piloihiin ja hauskanpitoon he suhtautuvat halveksivasti."
Ja Suomessa kun ollaan, kuinka voisi välttyä saunassa käynniltä:
"Uuni, kiuas, lämmitetään joka lauantai vuodesta toiseen, ja koko perhe menee saunaan, ei yksitellen, eihän toki, hyvänen aika, vaan kaikki yhtenä miehenä: miehet, naiset, lapset; maanviljelijä, emäntä, veljet, siskot, maatyömiehet, rengit, ystävät ja koirat myös, jos sattuvat sillä päällä olemaan, niin että kerran viikossa koko Suomen kansa tulee puhtaaksi, vaikka vain harvat tuntuvat tajuavan miten hyvää alkeellisinkin päivittäinen kylpy voisi tehdä, siitäkin huolimatta että Suomessa on yhtä vaikea saada kuumaa vettä kuin isonruokin munia Englannista!"
"Voi sitä kuumuutta! Monet meistä tuntevat turkkilaisen saunan, mutta niissä ihmistä paistetaan hiljalleen; bastussa sen sijaan ihminen syöstään tulivuoren ytimeen heti paikalla."
"Hetkeä myöhemmion me näimme Saiman hymyilevän naaman kuuman höyryn läpi; hän tuli toisessa kädessään ämpärillinen kuumaa vettä ja toisessa suuri saippuamöykky ja hampunkaltaista valkeaa nöyhtää. Ei kestänyt kauan ennen kuin hän oli niistä loihtinut ämpäriin saippuavaahdon, tarttunut perä perää kuhunkin jäseneemme ja hangannut ja kaltannut niin että ihoa pisteli; me tulimme entistä punaisemmiksi ja aloimme siinä pimeässä pätsissä laskeskella miten paljon meistä olisi jäljellä jos me tuosta koettelumuksesta vielä selviäisimme. Pesemistä ja hankaamista kesti ja kesti; mikäli suomalaiset pesevät itseään yhtä tarmokkaasti kuin Saima meitä, kukaan Suomessa ei pysty olemaan todella likainen, saahan hän uuden ihon joka viikko."
Mrs. Tweedie siskoineen reissaa Sortavalassa, käy Vanhassa Valamossa, yöpyy Olavinlinnassa, kolistaa hevoskärryillä Savon läpi, ihastelee juhannuskokkoja, ihmettelee Kalevalaa ja suomalaisten musikaalisuutta, osallistuu torpparin häihin, laskee tervaveneillä Oulujoen kosket ja paljon muuta. Suomalaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus saa ylistävät kehut, suomalainen maisema samoin. Itikat, luteet ja muut syöpäläiset aiheuttavat vähemmän ihastusta ja suomalaisten tunteettomuus suurta ihmetystä. Eikö tämä kansa liikutu mistään? Ilmeisesti ei.
Jos ketä oman kansan historia ja yleinen olemus kiinnostaa ja tähän teokseen jossain törmää, suosittelen lukemaan. Suorastaan herkullinen paketti.
Kirjoittaja reissasi siskonsa ja väliin hyvin sekalaisen sakin kanssa pitkin sen ajan Suomea hevoskärryillä, höyrylaivoilla ja junalla kirjaten samalla muistiin tarkasti kaikkea havainnoimaansa. 1800-luvun lopun Suomesta ja suomalaisista harvoin löytää näin riemastuttavalla tyylillä kirjoitettua dokumenttia.
Reissu lähti liikkeelle luonnollisesti Helsingistä, jonne laiva englantilaiset toi ja siitä hetkestä he pääsivät ihmettelemään monella tavalla täysin käsittämätöntä kansaa.
Lainaan tähän suoraan muutaman pätkän, koska parhaan kuvan kirjasta saa kun lukee kirjailijan itsensä tekstiä.
Ensin ruoditaan suomalaisten ajankäyttö:
"Niinpä me laivan komentosillalle kuulimme paljon outoa mongerrusta ja näimme senkin että tuo oudosti vaatetettu kansa kyllä liikkui, mutta aikaansaannoksia me emme juuri huomanneet ja tajusimme jo ennen lähtöämme Suomesta että tuo Suomen ja Englannin välillä vallitseva tunnin ja neljänkymmenen minuutin aikaero tosiaan tarvitaan kaikenlaiseen vitkalliseen puuhasteluun, ja että Suomi ja meidän maamme oikeastaan ovat ajan, tuon suuren vihollisen, suhteen sujut. Siitä kertoo kaksikin ihastuttavaa suomalaista sananlaskua. "Eihän ihmisellä ole muuta kuin aikaa" ja "Ei Jumala ole kiirettä luonut" ; kansakuntana suomalaiset tuntuvat sydämestään hyväksyvän nämä molemmat." ... "Se suututtaa ja raivostuttaa usein, mutta suomalaisen luonteessa on ääretöntä itsepäisyyttä, vai pitäisikö sanoa mielentyyneyttä; häntä ei yksinkertaisesti voi kiiruhtaa, ei töniä eikä ahdistella."
Meikäläisten ulkonäkö ei saa kovinkaan suuria kehuja:
"Vaikka suomalaiset älyllisesti ovat mitä mielenkiintoisimpiä, he eivät ulkonäöltään ihmisinä yleensä ole viehättäviä. He ovat lähes poikkeuksetta pienikokoisia, pönäköitä, korkeaposkisia; silmänsä he ovat perineet tataari-mongoliesi-isiltään eikä heitä missään tapauksessa voi pitää komeina, varsinkaan jos sattuu huomaamaan miten omituisesti yleensä vaaleaharjaksiset maalaismiehet ovat leikkauttaneet hiuksensa; hiusmali ei lainkaan sovi ahavoituneeseen, yleensä niskasta kirkkaanpunaiseen ihoon, silloin kun se sattuu noiden pörröisten, untuvanmaisten niskahöyhenten alta paistamaan. Miehet ovat miltei kaikki harvinaisen lihavia ja lihavuus tuo mieleen vesipöhön ja on enimmäkseen seurausta liiallisesta ryyppäämisestä, tuosta pahasta tavasta, johon monilla suomalaisilla tuntuu olevan taipumusta. Suomessa on kymmenittäin niin lihavia miehiä ettei yksikään englantilainen ikinä kykenisi niihin mittoihin rasvoittumaan..."
Suomalainen ei ole tyhjännauraja, ehei:
"Tämä on vakavailmeistä, jäyhää kansaa, ja vitsien laukominen tuntuu täällä ehkä vielä turhemmalta kuin Skotlannissa; sellaisesta kuin henkevästä naljailusta vämä eivät kai ole ikinä kuulleetkaan. Elämä on suomalaisista niin vakava asia, että siihen kannattaa ryhtyä vasta pitkällisen pohdinnan ja harkinnan jälkeen."
"He lukevat ahmimalla ja ajattelevat paljon, sillä sekä rikkaat että köyhät ovat saaneet ihmeellisen hienon koulutuksen, mutta hymyä heistä saa kaivamalla kaivaa; piloihiin ja hauskanpitoon he suhtautuvat halveksivasti."
Ja Suomessa kun ollaan, kuinka voisi välttyä saunassa käynniltä:
"Uuni, kiuas, lämmitetään joka lauantai vuodesta toiseen, ja koko perhe menee saunaan, ei yksitellen, eihän toki, hyvänen aika, vaan kaikki yhtenä miehenä: miehet, naiset, lapset; maanviljelijä, emäntä, veljet, siskot, maatyömiehet, rengit, ystävät ja koirat myös, jos sattuvat sillä päällä olemaan, niin että kerran viikossa koko Suomen kansa tulee puhtaaksi, vaikka vain harvat tuntuvat tajuavan miten hyvää alkeellisinkin päivittäinen kylpy voisi tehdä, siitäkin huolimatta että Suomessa on yhtä vaikea saada kuumaa vettä kuin isonruokin munia Englannista!"
"Voi sitä kuumuutta! Monet meistä tuntevat turkkilaisen saunan, mutta niissä ihmistä paistetaan hiljalleen; bastussa sen sijaan ihminen syöstään tulivuoren ytimeen heti paikalla."
"Hetkeä myöhemmion me näimme Saiman hymyilevän naaman kuuman höyryn läpi; hän tuli toisessa kädessään ämpärillinen kuumaa vettä ja toisessa suuri saippuamöykky ja hampunkaltaista valkeaa nöyhtää. Ei kestänyt kauan ennen kuin hän oli niistä loihtinut ämpäriin saippuavaahdon, tarttunut perä perää kuhunkin jäseneemme ja hangannut ja kaltannut niin että ihoa pisteli; me tulimme entistä punaisemmiksi ja aloimme siinä pimeässä pätsissä laskeskella miten paljon meistä olisi jäljellä jos me tuosta koettelumuksesta vielä selviäisimme. Pesemistä ja hankaamista kesti ja kesti; mikäli suomalaiset pesevät itseään yhtä tarmokkaasti kuin Saima meitä, kukaan Suomessa ei pysty olemaan todella likainen, saahan hän uuden ihon joka viikko."
Mrs. Tweedie siskoineen reissaa Sortavalassa, käy Vanhassa Valamossa, yöpyy Olavinlinnassa, kolistaa hevoskärryillä Savon läpi, ihastelee juhannuskokkoja, ihmettelee Kalevalaa ja suomalaisten musikaalisuutta, osallistuu torpparin häihin, laskee tervaveneillä Oulujoen kosket ja paljon muuta. Suomalaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus saa ylistävät kehut, suomalainen maisema samoin. Itikat, luteet ja muut syöpäläiset aiheuttavat vähemmän ihastusta ja suomalaisten tunteettomuus suurta ihmetystä. Eikö tämä kansa liikutu mistään? Ilmeisesti ei.
Jos ketä oman kansan historia ja yleinen olemus kiinnostaa ja tähän teokseen jossain törmää, suosittelen lukemaan. Suorastaan herkullinen paketti.
Kommentit