Hämmästyttävän lämmin juhannus
Juhannuspäivä: Muuten sama, mutta lämpötila kipusi hellelukemiin.
Ei siinä Komperon museolla lippu juuri liehunut eikä voinut kuin ihmetellä, miten tähän aikaan vuodesta oli näin lämmin.
Aattoaamu ei alkanut hyvin. Nuoriso nukkui vielä kymmenen aikoihin, joten päätin ottaa rennosti. Jörn Donner sanoi jo ajat sitten, että "lukeminen kannattaa aina" ja tätä neuvoa olen pyrkinyt toteuttamaan. Asemoin itseni sohvalle ja tällä kertaa kirjana oli Lee Childin Pakon edessä. Jännä ja kiehtova. Lienenkö jännittänyt väärällä tavalla kun jysäytti noidannuolen vasempaan lapaan.
Aikani siinä kuulostelin ja ainoa asento, jossa tuntui pahalta oli siinä mukavimmassa paikassa sohvannurkassa. Ei auttanut kuin tarttua töihin. Täytin peräkärryä kaatopaikalle vietävällä romulla ja pesin saunan.
Jossain vaiheessa kroppa sanoi, että nyt riittää, joten päätettiin asettua elokuvaa katsomaan. Siitä se lapakin taas muisti olevansa kipeä enkä päässyt sohvalta ylös kuin henkilökohtaisen avustajan vetämänä. Saunassa käyntikään ei helpottanut yhtään.
Komperon museolla oli kokko kahdeksan aikoihin, mutta Atte ilmoitti haluavansa Jokiasemalle. Sen sytytys oli vasta kello 23 eikä Kompero kiehtonut muita kuin minua, mutta osasinhan mennä sinne itsekseni. Kokko eli kituliaasti palava risukasa on nähty ennenkin, joten keskityin kuvaamaan kaunista miljöötä.
Vanhan sillan päällä oleva paasi ilmoittaa, että rakennettu vuonna 1870. Tai niin käsitin kun noita kaiverruksia tutkin. Kuvassa ei näy hyvin eikä näkynyt muutenkaan, käsikopelolla piti lukea ja huonosti sai silti tolkkua. Ajan hampaalle ei mahda mitään.
Kotiuduttuani lähdettiin ajelemaan kaupunkiin. Vähän liian ajoissa, mutta ehtipä ihmetellä tienoota kokon sytytystä odotellessa. Päätettiin mennä jääteöostoksille, mutta ovella olikin portsari lyömässä kämmentä eteen.
"Täällä on nyt poikkeuksellisesti K-18 ja näyttää siltä, että kovin nuorta porukkaa pyrkii sisälle", poke selitti.
"Jaa meinaatko että näytän alle 18-vuotiaalta?" kysyin vakavalla naamalla.
"Ei kun nämä pojat tässä näyttää olevan.
Huumorintajuton moukka. Saimme poikkeusluvalla käydä ostamassa jäätelöt, kunhan suoriutuisimme suorinta tietä ulos.
Atte viihtyi odotteluajan katselemassa vuohia ja kiipeilemässä, mutta me Kimmon kanssa varasimme paikat veden ääreltä. Porukkaa lappasi paikalle kiihtyvään tahtiin, joten toisaalta oli hyvä olla paikalla hyvissä ajoin.
Hienosti leimahti eikä kituuttanut.
Vinkeri II ui paapuuriin päin kallellaan kun laivallinen matkustajia kuvasi kokkoa joensuulta käsin.
Kuumuus oli melkoinen. Jostain veneestä karkasi jalkapallo katsomaan kokkoa lähempää, joten jännityksellä seurasimme mitä sille tapahtuu. Se lyssähti heti rantakiviin osuttuaan.
Juhannuspäivä valkeni vielä lämpöisempänä kuten alussa jo mainitsin. Lähdimme aamupäivällä pyöräilemään, ettei mene ihan makailuksi. Piipahdimme kylän uimarannalla kokeilemassa veden lämpötilaa, joka oli jo aika hyvä. Olisin voinut käydä heittämässä talviturkin, jos olisi uikkarit tarttuneet mukaan. Vielähän tuon ehtii tehdä, jos tässä kesä hyvinkin jatkuu.
Fillaroinnin jälkeen alkoi grillailu. Hyvin tarkeni syödä ulkona, vähän liiankin hyvin, mutta en valita.
Illemmalla päästin kanat juhlan kunniaksi vähäksi aikaa jaloittelemaan pihalle. Lähistöllä päivystävän haukan takia en päästä kanoja tarhasta vapauteen, vaikka mieli tekisi. Joskus harvoin vahdittuna sen voi tehdä.
Jatsilla meinasi mennä hermo yhteen kanaan. Se nappasi mummelin turkista itikan ja Jatsihan lähti kävelemään, että loppuu moinen nipistely. Jostain syystä kana lähti kävelemään perässä nyppien Jatsin pyllykarvoja. Mummeli pyörähti piehtaroimaan karkottaakseen häirikön kun ei kanoille saa sanoa pahasti tai mamma ärjähtää.
Myöhemmin illalla ropsautti sateen ihan yllättäin. Hyvin pieni mutta tiivis kuuro meni ohi. Tänä aamuna paistaa edelleen, mutta tuuli on kääntynyt viileään suuntaan. Kyllä tuolla tarkenee edelleen.
Häviäisi vielä tuo lapakipu.
Kommentit