Jatsi hierojalla ja röntgenissä

Johan alkoi Jatsin selkävaivat selkiintyä.
Käytin sen tiistaina Kapasen Helin hierottavana ja jumissahan se oli. Savolainen sanoisi, että etupiässä takapiästä mutta etupiästä kansa ja aeka pitkälti siitä ja väliltä.

Alun liikuttelussa Heli kiinnitti heti huomion eksoottiseen näköiseen peitsaukseen, jota Jatsi on harrastanut jo luvattoman kauan. Samoin sängylle hyppääminen on ollut viime aikoina vakavasti harkittava juttu, että pääseekö vai ei. Tämän ikäisellä koiralla aika huolestuttava piirre.

Eipä siinä mitä, matolle pötkölleen ja murjottavaksi.
Kyllä oli levoton ja äänekäs hierottava. Jatsi-parka yritti karkuun vaikka millä konstilla, mutta ei päässyt. Jatkuvasta murmatuksestakaan ei ollut hyötyä.

Tulimma siihen tulokseen, että kannattaa kuvata, koska ei sille oikein osannut mitään tehdä. Niin tasaisesti oli paikat juntturissa, ettei selkeästi kipeintä kohtaa löytynyt. Oli siitä se hyöty, että sievä ja puhdas ravi löytyi!

Kotiin palattuamme soitin Väisäselle ja kas kummaa, parin tunnin päästä oli peruutuspaikka. Sinne siis.
Ajattelin, että kyllä eto kuvauksen pystyy ilman rauhoitusta hoitamaan, mutta turha oli toivo. Kun nostettiin umpiunessa oleva koiranpötkelö pöydälle, vielä nappasi tassulla vastaan, että tuonne en muuten mene. Äly on poissa, mutta jalat pelaa.

Tuloksena oli sama juttu kuin Pamilla, mutta ei läheskään niin paha. Lanne-ristiluuliitoksessa pientä spondyloosimuutosta. Mahdollista välilevytyräymää tai sitten ei. Kahden viikon kipulääkekuurilla mennään.

Nyt paneudun hoitamaan murustani siinä määrin kuin pystyn, koska selkä on saatava rentoutumaan. Jos varaa riittää, vien Helille allasterapiaan, mutta muuten hieron itse.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla