Hyvä tyyppi, mukava luonne
Hippa kävi pitkästä aikaa näyttelyssä. Perinteisen Suvi-Karelian tilalle tullut Winter-Karelia pidettiin Joensuun areenassa ja aussiet arvosteli alankomaalainen Mouchart-Kleingeld Loes. Veteraanikehässä kaksistaan siskonsa Kirin kanssa pyörähtänyt Hippa sai hienon arvostelun:
"8 years. Nice type. One ear standing up. Eyes can be more almond shaped. Good stop and bite. Nice bone. Good coat and tail. Move most ok. Little loose in front. Nice temperature."
"8-vuotias. Hyvä tyyppi. Toinen korva pystyssä. Silmät voisivat olla enemmän mantelin muotoiset. Hyvä kallo ja purenta. Hyvä luusto. Hyvä turkki ja häntä. Liikkeet enimmäkseen ok. Vähän löysä edestä. Mukava luonne."
Hippa sai EH:n ja kilpailuluokassa kiilasi Kirin edelle. Tämän lisäksi menimme kasvattajaluokkaan, jossa oli meidän lisäksi Petja, Kiri ja Arra. Kokomusta setti siis. Tuomari antoi Miimille kunniapalkinnon ja totesi, että koirien samankaltaisuus on selvästi nähtävissä. Toinen erityisesti ilahduttanut seikka oli maininta koirien hyvistä luonteista.
Tuo arvosteluissa usein toistuva "type" jaksaa aina vaan ihmetyttää, mutta kaipa se näissä kuvioissa kuuluu mainita kun kokonaisuutta kuvataan. Samoin "nice" ja "good" ovat enimmäkseen samaa tarkoittavia, joten en voinut olla tälläämättä otsikkoon pientä kaksoismerkityksellisyyttä.
Hipan epämantelinmuotoisista silmistä on mainittu aiemminkin, mikä myös ihmetyttää allekirjoittanutta. Jatsi kävi muutamassa näyttelyssä, mutta sen silmistä ei koskaan sanottu mitään, ja kaikki sen tunteneet tietävät edesmenneen mummelin isot ja pyöreät silmät. Ei ihan niin ympäripyöreät kuin Marin Lilyllä, mutta melkein. Lily painiikin kokonaan omassa silmäsarjassaan.
Hippa oli valoisalla mielellä ja liikkui hyvin, ja niissä on ilonaihetta jo sellaisenaan. Nuo seikat todistavat kahta asiaa; selkä ei ole ihmeemmin viime aikoina vaivannut ja koska sitä ei ole tarvinnut lääkitä, pääsi koiran huoletta viemään näyttelyyn. Toinen on se, että koiran näyttelyttäminen ei ole minulle kovinkaan tärkeä juttu, joten en jännitä kehässä olemista. Siispä Hippa voi ottaa löysin rantein kun ei tarvitse olla huolissaan minun henkisestä tasapainosta tai -painottomuudesta. Sen rentouden kun löytäisi kokeissakin, mutta tämä koiran kohdalla sitä ei tapahdu. Jatsin kanssa en jännittänyt kokeita, koska se teki töitä ja piti lystiä täysillä. Näyttelyssä se ei sen sijaan viihtynyt pätkääkään ja kertoi sen erittäin selvästi.
Minäkö muka pyöreäsilmäinen puolipystykorva? Ei pidä paikkaansa. Tai no ehkä vähän.
"8 years. Nice type. One ear standing up. Eyes can be more almond shaped. Good stop and bite. Nice bone. Good coat and tail. Move most ok. Little loose in front. Nice temperature."
"8-vuotias. Hyvä tyyppi. Toinen korva pystyssä. Silmät voisivat olla enemmän mantelin muotoiset. Hyvä kallo ja purenta. Hyvä luusto. Hyvä turkki ja häntä. Liikkeet enimmäkseen ok. Vähän löysä edestä. Mukava luonne."
Hippa sai EH:n ja kilpailuluokassa kiilasi Kirin edelle. Tämän lisäksi menimme kasvattajaluokkaan, jossa oli meidän lisäksi Petja, Kiri ja Arra. Kokomusta setti siis. Tuomari antoi Miimille kunniapalkinnon ja totesi, että koirien samankaltaisuus on selvästi nähtävissä. Toinen erityisesti ilahduttanut seikka oli maininta koirien hyvistä luonteista.
Tuo arvosteluissa usein toistuva "type" jaksaa aina vaan ihmetyttää, mutta kaipa se näissä kuvioissa kuuluu mainita kun kokonaisuutta kuvataan. Samoin "nice" ja "good" ovat enimmäkseen samaa tarkoittavia, joten en voinut olla tälläämättä otsikkoon pientä kaksoismerkityksellisyyttä.
Hipan epämantelinmuotoisista silmistä on mainittu aiemminkin, mikä myös ihmetyttää allekirjoittanutta. Jatsi kävi muutamassa näyttelyssä, mutta sen silmistä ei koskaan sanottu mitään, ja kaikki sen tunteneet tietävät edesmenneen mummelin isot ja pyöreät silmät. Ei ihan niin ympäripyöreät kuin Marin Lilyllä, mutta melkein. Lily painiikin kokonaan omassa silmäsarjassaan.
Hippa oli valoisalla mielellä ja liikkui hyvin, ja niissä on ilonaihetta jo sellaisenaan. Nuo seikat todistavat kahta asiaa; selkä ei ole ihmeemmin viime aikoina vaivannut ja koska sitä ei ole tarvinnut lääkitä, pääsi koiran huoletta viemään näyttelyyn. Toinen on se, että koiran näyttelyttäminen ei ole minulle kovinkaan tärkeä juttu, joten en jännitä kehässä olemista. Siispä Hippa voi ottaa löysin rantein kun ei tarvitse olla huolissaan minun henkisestä tasapainosta tai -painottomuudesta. Sen rentouden kun löytäisi kokeissakin, mutta tämä koiran kohdalla sitä ei tapahdu. Jatsin kanssa en jännittänyt kokeita, koska se teki töitä ja piti lystiä täysillä. Näyttelyssä se ei sen sijaan viihtynyt pätkääkään ja kertoi sen erittäin selvästi.
Minäkö muka pyöreäsilmäinen puolipystykorva? Ei pidä paikkaansa. Tai no ehkä vähän.
Kommentit