Hengissä jälleen
Iskihän se norovirus minuunkin. Yltiöpositiivisuutta olisi ollut toivoa jäävänsä paitsi. Se siitä.
Pojat lähtivät lauantaina hiihtolomalle. Minä kävin teatterissa. Tai piti käydä vain teatterissa, mutta kappas vaan kun jalat veivät Jokelaan. Reissu venyi ja paukkui, mutta säästän teidät karmaisevilta yksityiskohdilta. Jotain pyhää täytyy olla minunkin yksityiselämässäni.
Lily muutti Marin ja Jarnon luokse ja siinäpä vasta veijari! Ensivisiitillä meillä Lily oli kuin kotonaan ja Jatsi suhtautui kuin omaan pikkusiskoonsa. Hyvä tytöt!
Töissä oli tänään tuottoisa päivä. Päätoimittaja on lomalla koko viikon ja luultavasti kotona lehteä lukiessaan repii pelihousunsa, kun ei erästä pöljää kukaan pidä silmällä ja antavat kirjoittaa ihan mitä lystää. No, muutama viikko enää ja rauha laskeutuu toimitukseen. Jos käännetään asia positiiviseksi, niin minun jälkeen kuka tahansa avustaja on fiksu ja järkevä. Vakiväki olkoon kiitollisia tästä.
Eipä silti, naisia rakastava päätoimittajamme oli käskenyt Amia hakemaan kakun eilisen naistenpäivän kunniaksi. Eikä siinä vielä kaikki. Ami oli omin nokkineen käynyt ostamassa ruusun kaikkien yhteiseksi iloksi ja peräti kuohuviinit Heilin ihanille naisille! Melkoinen ylläri! Olimme aivan sanattomia ällistyksestä. Se oli niitä juttuja, jotka muistaa vielä kauan.
Ei nyt irtoa. Johtuu varmaan siitä kun päivisin saa naputtaa näppistä ihan kyllikseen. Palataan blogihöpinöihin huhtikuussa.
Pojat lähtivät lauantaina hiihtolomalle. Minä kävin teatterissa. Tai piti käydä vain teatterissa, mutta kappas vaan kun jalat veivät Jokelaan. Reissu venyi ja paukkui, mutta säästän teidät karmaisevilta yksityiskohdilta. Jotain pyhää täytyy olla minunkin yksityiselämässäni.
Lily muutti Marin ja Jarnon luokse ja siinäpä vasta veijari! Ensivisiitillä meillä Lily oli kuin kotonaan ja Jatsi suhtautui kuin omaan pikkusiskoonsa. Hyvä tytöt!
Töissä oli tänään tuottoisa päivä. Päätoimittaja on lomalla koko viikon ja luultavasti kotona lehteä lukiessaan repii pelihousunsa, kun ei erästä pöljää kukaan pidä silmällä ja antavat kirjoittaa ihan mitä lystää. No, muutama viikko enää ja rauha laskeutuu toimitukseen. Jos käännetään asia positiiviseksi, niin minun jälkeen kuka tahansa avustaja on fiksu ja järkevä. Vakiväki olkoon kiitollisia tästä.
Eipä silti, naisia rakastava päätoimittajamme oli käskenyt Amia hakemaan kakun eilisen naistenpäivän kunniaksi. Eikä siinä vielä kaikki. Ami oli omin nokkineen käynyt ostamassa ruusun kaikkien yhteiseksi iloksi ja peräti kuohuviinit Heilin ihanille naisille! Melkoinen ylläri! Olimme aivan sanattomia ällistyksestä. Se oli niitä juttuja, jotka muistaa vielä kauan.
Ei nyt irtoa. Johtuu varmaan siitä kun päivisin saa naputtaa näppistä ihan kyllikseen. Palataan blogihöpinöihin huhtikuussa.
Kommentit