Pitkästä aikaa kisakoirallisena

 Takana on muutama suhteellisen touhukas päivä. Koiria, talkoita ja koiratalkoita. Viikonlopun parasta antia on se, että olemme startanneet Nomsan kanssa viralliset agikisat. Agiradalta saimme hylätyn, mutta ehdottomasti hyvänmielen hylly oli se. Hyppyrata taasen meni enemmän kuin putkeen: 0-rata, toinen sija ja LUVA!! Uskomatonta! Meidän ensimmäinen kisa ja saman tien ensimmäinen luokanvaihtoon oikeuttava tulos. Tuomarina oli Jouni Kautto (ihastuttava Indiana Jones -look oli hänellä).

Mutta aloitetaanpa tilanteen purkaminen ihan alusta.

Perjantai-iltana klo 17.30 kokoonnuimme muutaman joalaisen kanssa Joensuu Areenalle. Siellä oli Lehtiä Ilosaaressa -tapahtuma, jonka narikkaa menimme hoitamaan ja tienaamaan seuralle rahaa. Lystiä kesti klo 2.30 asti ja vähän meinasi vanhaa käydä väsyttämään. Kotona kupponen teetä ja unten maille muutamaksi tunniksi. Ilmoitin Nomsan vain kahdelle radalle, että saisin nukkua vähän pidempään. Mutta kun on ensimmäistä kertaa asialla, koirahan pitää mitata ja mittaustilaisuus oli klo 10. Että se siitä kikkailusta.

Se täytyy todeta, että jännityksenpoistajana tuommoinen yön valvominen toimii oikein hyvin. Odottelin kaikessa rauhassa (lue: koomassa) omaa vuoroa eikä jännitystä tuntunut olevan ollenkaan. Ilmeisesti sitä kuitenkin oli, koska Nomsa teki ihme juttuja suhteellisen helpolla ja täysin suoritettavissa olevalla radalla.

 https://www.youtube.com/watch?v=B2BWIihwVmE 

 (kuvaus Ruusu Peippo)

 

Koska Nomsa ei edelleenkään leiki tai saalista, sen vireen nostaminen on vaikeaa. Yritin leikittää sitä nameilla, mutta silti se oli laiska, lähes kuutamolla kun lähdettiin radalle. A:lta alas hyppääminen ja maan nuuskiminen oli varmaan jokin keino purkaa minusta aistimaansa jännitystä. En muuten osaa selittää, kun ei se yleensä ole nenä maassa hommissa ollessaan.

Kepeillä rytmi sekoontui jostain syystä. Silloin kun etupalkkaa ei ole, Nomsa tarvitsee vielä minun tukea aika paljon. Ehkä oma askellukseni hidastui tai nopeutui, ja Nomsa kadotti kepit.

Muurin jälkeisessä puolenvaihdossa olin myöhässä, mutta loppu meni kivasti. Tämänsyksyinen rengasongelmakaan ei ole enää ongelma. Nyt Nomsa sen hahmottaa ja voin täysillä luottaa suoritukseen.

Mutta entä hypäri? En voi käsittää, miten näin krooninen jännittäjä voikin olla niin rentona kisatilanteessa! Se oli ihan pelkkää nautintoa alusta loppuun. En muista olinko näin levollinen edes Jatsin kanssa jälkikokeitten tottiksissa. Nomsa syttyi ihan toisella tavalla tälle radalle ja paineli erinomaisen reipasta vauhtia heti alusta lähtien.

Videota ei ole, mutta yritin piirtää ulkomuistista radan. Etäisyydet on liian lyhyitä ja joku tavallinen hyppy todennäköisesti puuttuu, mutta idea ainakin on suunnilleen tuo. Ei ollut kovin vaikea tämäkään hässäkkä. 

Rataantutustumisessa moni suunnitteli puolenvaihdon joko keppien tai muurin jälkeen. Minä ajattelin tehdä samoin, mutta heti alussa kävi selväksi, että ei semmoiseen ennätä millään. Onneksi ei tarvinnut, Nomsa kääntyi sievästi 12:lle ja loppu oli pelkkä julistus. 

Kyllä voi ihmisellä olla hyvä mieli! Kaksi vuotta sitten aloitimme harrastuksen ja vaikka kotona en ole olosuhteista johtuen ehtinyt tai jaksanut tehdä juuri mitään, saavutimme kisatason. Suuret kiitokset meitä tähän asti koutsanneille Elisalle, Sonjalle, Tainalle Lauralle ja Tiinalle. Tästä on hyvä jatkaa ongelmakohtien paikkailua ja kisakokemuksen kartuttamista.