Maalaista sivistämässä
Meillä oli Nomsan kanssa lauantaina kaupunkipäivä. Ensin suunnistimme Pilkon Mustiin ja Mirriin ostamaan juoksuhousut. Yhdet sillä jo on, mutta ne on aika kömpelöt. Hyvät kotioloissa estämässä verenpaisumusta, mutta treeneissä ja kenties joskus tulevissa kisoissa ei oikein aja asiaansa.
Pilkon kaupassa on aina kiva käydä, kun sinne kävellään kauppakäytävää pitkin ja tällä kertaa oli ihan reilusti kansaa liikkeellä. Saimme useita ilahtuneita ilmeitä palkinnoksi tästä vierailusta.
Kaupasta siirryimme PoKS:in tiluksille katsomaan kisoja. Kaima oli kisoissa Kiilan kanssa ja Hali tietenkin mukana. Olimme jo etukäteen sopineet treffit. Pitihän Nomsan päästä äitinsä näkemään, vaikka eivät ne kovin kaveruksia ole. Nytkin ensimmäinen tervehdys oli ärrinmurrin molemmin puolin, mutta kun lähdimme kävelemään, porukka hyväksyi toisensa. Jossain osui kohdalle niin hyvä tuoksu, että olivat koko trio siinä nenät kiinni toisissaan, eikä läheisyys ahdistanut yhtään. Että kaikki on niin suhteellista.
Kuvaan ei silti voinut mennä kovin lähelle sukulaisia.
Samalle paikalle olin sopinut Annin kanssa kameratapaamisen. Hän oli myymässä 60 mm makro-objektiivia ja semmoinen minun kokoelmasta vielä puuttui. Ei puutu enää. Sain äärettömän hienoa kuvaa tekevät lasin puoli-ilmaiseksi. Suurkiitos siitä Annille.
Monta tuntia ihmisiä ja sosiaalisuutta veti vallan ventiksi, joten huilasin loppupäivän. Tänään otin kameran lenkille mukaan ja testasin uutta obiskaa. Tykkään mennä lähelle ja tällä pääsee yksityiskohtiin.
Zoomiin tottuneelle oli mielenkiintoista kuvata kiinteällä polttovälillä, mutta kyllä sitä vaan äkkiä oppii käyttämään jalkojaan kun tarvitsee etäisyyttä kohteeseen.
Tsekkasimme metsäpolulla Päivö-myrskyn tuhoja. Oli niitä.
"Mitenkäs tästä nyt päästään?"
Etualalla oleva maastoeste on edellisen pahemman rytäkän kaatama. Siitä pääsee helposti yli, mutta takimmainen on tuore eikä ainakaan minun ylittämä tai alittama. Piti mennä kiertäen.
Vattuja tulee tänä vuonna paljon. Kuvaa en ottanut, mutta uskokaa pois, että puskat notkuvat raakileita. Kuvataan sitten kypsiä kun tulee keruuaika.
Pilkon kaupassa on aina kiva käydä, kun sinne kävellään kauppakäytävää pitkin ja tällä kertaa oli ihan reilusti kansaa liikkeellä. Saimme useita ilahtuneita ilmeitä palkinnoksi tästä vierailusta.
Kaupasta siirryimme PoKS:in tiluksille katsomaan kisoja. Kaima oli kisoissa Kiilan kanssa ja Hali tietenkin mukana. Olimme jo etukäteen sopineet treffit. Pitihän Nomsan päästä äitinsä näkemään, vaikka eivät ne kovin kaveruksia ole. Nytkin ensimmäinen tervehdys oli ärrinmurrin molemmin puolin, mutta kun lähdimme kävelemään, porukka hyväksyi toisensa. Jossain osui kohdalle niin hyvä tuoksu, että olivat koko trio siinä nenät kiinni toisissaan, eikä läheisyys ahdistanut yhtään. Että kaikki on niin suhteellista.
Kuvaan ei silti voinut mennä kovin lähelle sukulaisia.
Kuva: Hanna Turunen
Samalle paikalle olin sopinut Annin kanssa kameratapaamisen. Hän oli myymässä 60 mm makro-objektiivia ja semmoinen minun kokoelmasta vielä puuttui. Ei puutu enää. Sain äärettömän hienoa kuvaa tekevät lasin puoli-ilmaiseksi. Suurkiitos siitä Annille.
Monta tuntia ihmisiä ja sosiaalisuutta veti vallan ventiksi, joten huilasin loppupäivän. Tänään otin kameran lenkille mukaan ja testasin uutta obiskaa. Tykkään mennä lähelle ja tällä pääsee yksityiskohtiin.
Zoomiin tottuneelle oli mielenkiintoista kuvata kiinteällä polttovälillä, mutta kyllä sitä vaan äkkiä oppii käyttämään jalkojaan kun tarvitsee etäisyyttä kohteeseen.
Tsekkasimme metsäpolulla Päivö-myrskyn tuhoja. Oli niitä.
"Mitenkäs tästä nyt päästään?"
Etualalla oleva maastoeste on edellisen pahemman rytäkän kaatama. Siitä pääsee helposti yli, mutta takimmainen on tuore eikä ainakaan minun ylittämä tai alittama. Piti mennä kiertäen.
Vattuja tulee tänä vuonna paljon. Kuvaa en ottanut, mutta uskokaa pois, että puskat notkuvat raakileita. Kuvataan sitten kypsiä kun tulee keruuaika.
Kommentit