Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Lehmät talvipeltoon

Kuva
Black friday on ollut todella black week, mutta meidän kohdalla eri tarkoituksessa kuin mainoksissa. Sitä Matkahuollon kautta kulkevan tavaran määrää ei kukaan kuolevainen osaa kuvitella! Alennusprosenttikiimassa kirppuilevan kansan pakettihimon tyydyttäminen vie kaiken ajan pimeästä pimeään ja kaiken tämän keskelle iski vielä flunssanpoikanen. En ole yli kahteen vuoteen ollut kipeänä ja taas muistui mieleen, miten kamalaa se on, mutta onneksi tauti ei yltynyt pahaksi. Buranan voimalla painettiin kaasua. Eilen pilkahti aurinko ja olo alkoi olla melkein normaali. Heti aamun lääkelenkin jälkeen ampaisin koirien kanssa ulos ja otin pitkästä aikaa kameran mukaan. Vanha palvelijani Canon 7D simahti jo jokin aika sitten eikä ole ollut varaa hankkia uutta. Onneksi isäntä on canonisti myös, joten lainasin hänen pikkurunkoaan. Sillä pärjää hyvässä valossa hyvällä putkella vallan mainiosti ja tuloksena oli kelpo otoksia. Mukava naapurini tuskin pahastuu ruokohelpipeltonsa verottamisesta, jot

Meillä painitaan taas!

Kuva
Hippa on kärsinyt selän jäykkyydestä ja epämääräisistä kivuista jo pitemmän aikaa. Toissa talvena, kun harrastimme rallya aktiivisemmin, käytin koiran hierojalla ja se paransi tilannetta huomattavasti. Sittemmin olen välillä lääkinnyt, välillä hieronut itse ja vointi on ollut vaihtelevaa. Kivun huomasi myös siitä, että takajalan nostaminen esimerkiksi kynnenleikkuun yhteydessä eli vain toisella takasella seisominen on ollut vaikeaa. Kuluneena kesänä sattui jotain ja Hipan kunto kertakaikkiaan romahti. Autosta hypättyään Hippa jäi istumaan ja siitä kun pääsi liikkeelle, ontui takajalkaansa. Aikansa meni ja toipui, mutta jäykkyys jatkui eikä se enää halunnut hypätä itse autoon eikä sieltä alas. Onneksi on köykäinen nosteltava. Vein sen Soile Sormuselle akupunktiohoitoon, ja koska Soile on myös eläinlääkäri, hän osasi katsoa kipukohdat tarkkaan. Toisessa takajalassa oli huomattavasti heikommat lihakset kuin toisessa. Siinä selitys em. toispuoleisuudelle. Neulat ja kipulääke helpotti

Kohtaaminen vanhan ystävän kanssa

Kuva
Pääsimme Nomsan kanssa agilityn alkeiskurssille, ja nyt on takana kaksi iltaa sen lajin treenejä. Miimi soitti eilen ennen hallille lähtöä. Rupattelimme niitä näitä ja hän houkutteli minua ilmoittamaan Hipan rally-tokokisoihin parin viikon päähän. Lupasin harkita asiaa. Harkinta tarkoitti treenitauon vaivihkaista päättämistä (siitä tarkemmin myöhemmin). Otin siis Hipan mukaan, koska oli lämmin ja hyvin tarkeni autossa odotella. Nomsan vuoron jälkeen oli hyvää aikaa puuhata Hipan kanssa pihalla. Voi hyvänen aika, että se oli innoissaan! Seuraaminen oli huippukivaa, paikalla kääntymiset ja sivuaskeleet ja... Jatsi oli siinä. Silmänräpäyksen verran, melkein neljäntoista vuoden ajalta tuttu ele, äännähdys, katse. Varsinkin se katse. Näin Jatsin silmät Hipan päässä. Ilo läikähti sisälläni. Ihan kuin mummeli olisi käynyt sanomassa, että ilmoita vain tuo otus kisaan. Kotimatka meni kyynelehtiessä. Yhtä paljon yhteisten aikojen ikävästä kuin jälleennäkemisen riemusta.

Sydämen asioita

Radiossa oli eräänä päivänä juttua siitä, että on tehty tutkimus, jonka mukaan avioliitossa elävillä on vähemmän sydän- ja verisuonitauteja kuin sinkkulajitovereilla. Tutkimuksen mukaan yksineläjät eivät kiinnitä mahdollisiin vaivoihinsa kovin suurta huomiota ja jos kiinnittävät, eivät välttämättä mene lääkäriin ennen kuin on lähestulkoon myöhäistä. Ai miksikö? No jos elää pelkästään itselleen, mitä väliä. Naimisissa olevien tilanne on siinä mielessä parempi, että heillä on enemmän pelissä. Ei olekaan pelkästään minä, vaan me. Jos sairastuu, aiheuttaa huolta myös toiselle ja sen ennaltaehkäisy patistaa menemään tutkimuksiin. Saattaa patistaa se toinen osapuolikin, mikä omalta osaltaan kaunistaa tilastoja kun asioihin puututaan ajoissa. Uutista kuunnellessa omaan korvaani särähti tuo vastakkainasettelu sinkkujen ja naineiden kesken. Eihän asia ole nykyään niin mustavalkoinen, joten avioliiton tilalle olisi aivan hyvin voinut ujuttaa käsitteen parisuhde. Ei tarvitse olla naimisissa o

Samaa sukua, eri luonnetta

Että voi olla iso ero saman rodun eri yksilöissä. Siinä missä Hippa miettii ja varmistelee, Nomsa menee päätäpahkaa ja toteaa vasta sitten, kannattiko. Minähän ajan työajot kohtalaisen kookkaalla pakettiautolla ja koska työ- ja siviilielämä on sulautunut mukavasti yhteen, se työhärveli viettää aikaansa myös meillä kotona. Jos koirat ovat pihalla kun tulen töistä, saapumiseni aiheuttama riemu ilmenee yksilöstä riippuen eri tavalla. Kun avaan oven, Hippa jää maan tasolle komentamaan minua pois kopista. Nomsa sen sijaan punkee väkisin sisälle. Konttiin ne loikkaavat molemmat heti kun ovi on sen verran raollaan, että mahtuu menemään. Ripe tuli kerran kuormurilla meille. Koirat olivat ulkona ja oven avattuaan ei ehtinyt kissaa sanoa kun Nomsa oli juossut ne melkein pystysuorat tikkaat ylös, tehnyt kierroksen kopissa ja kipaissut takaisin alas. Siitä tulisi hyvä rekkamiehen seuralainen pitkille matkoille. Juhannuksena testasimme vesijettiä, joka koeajossa osoittautui vähän epätasaise

Juhannus maalla

Kuva
Maallahan tässä on asuttu jo hoi kotvanen, mutta tämän juhannuksen asuin vielä vähän maallempana. Pojat lähtivät omille teilleen keskiviikkona, joten me tyttöjen kanssa pakkasimme kamat ja muutimme kambodiaan. Siellä jos ei saa olla omassa rauhassa niin ei missään. Torstai oli vielä ajopäivä, mutta perjantaina sai nukkua rauhassa. Ja lauantaina. Ja sunnuntaina. Se on meidän vinkkelistä ajateltuna jo kohtuullisen pituinen loma. Nukuttukin olisi aamulla pitkään, jos olisi nukuttanut. Eikä sitä suinkaan ihan vapaalle voi noin vain heittää. Perjantaina tajunnantason jollain tavalla päivälukemat saavutettua aloimme viritellä kameravehkeitä lähetyskuntoon. Liveverkko eli meidät oli tilattu Poro-Pekan juhannusjuhlille striimaamaan maailmalle Pontus J. Backin eli rockpastorin keikkaa. Kuten esiintyjän tittelistä voi päätellä, tapahtuma oli uskonnollissävytteinen, mutta ei siinä mitään. Kaveri soitti ja lauloi hyvin ja kertoi elämästään siinä kappaleitten sivussa. Poro-Pekalle kiitokset, sa

Patchcoat Animosha JUN EH

Kuva
Nomparelli käväisi Suvikarelia-näyttelyssä norjalaisen Antonio Di Lorenzon arvioitavana. Vuoden ja kuukauden ikäisenä osallistumisoikeus oli junnuluokkaan ja tuloksena EH sekä oikein mukava arvostelu: "Very good type, excellent coat. Very good proportion in body. Needs stronger bones. Well angulated in front. Needs more angulation in rear and better temperament. Shy." And same in Finnish: "Oikein hyvä yleiskuva, erinomainen turkki. Oikein hyvät mittasuhteet kehossa. Tarvitsee vahvemman luuston. Hyvin kulmautunut edestä. Tarvitsee enemmän kulmausta taakse, sekä paremman luonteen. Ujo."  Hassua, että tämä whippetmäinen näädän ja silakan risteytys sai näin hyvän arvostelun kun toinen Miimin kasvatti edellisestä pentueesta joutui hylätyksi. Ei kuulemma tunnistanut aussieksi. Erikoinen tuomio ja siitä voi taas tuomarin kanssa olla montaa mieltä. Keskenkasvuinen tarvitsee vahvempaa luustoa, se on selvä juttu. Enemmän ihmettelisin, jos tämän ikäinen olisi jo

Ei kai vaan... toivottavasti ei

Hippiksellä on hieman ongelmaa kropan kanssa. Iän puolesta se ei vielä vanha ole, mutta on vain alkanut jäykistyä puolelta jos toiseltakin. Muutama viikko sitten se alkoi ontua milloin etusta, milloin takasta. Lenkille lähtee mielellään ja vauhtia piisaa, mutta rasituksen jälkeisen levon jälkeen ei meinaa päästä ylös ja se on jo hälyttävää. Samoin kropan asento, joka muistuttaa Jatsin köykyssä kulkenutta olemusta. Mari huomasi saman maanantai-illan treeneissä ja omien kokemusten perusteella suositteli akupunktiota. Onneksi asia järjestyi nopeasti ja tänä aamuna vein Hipan Sormusen Soilen käsittelyyn. Rintarangassa on kireyttä ja lannerangassa selkeää kipua. Etureidet ovat pahasti jumissa, koska selän notkistaminen sattuu ja venyttely on jäänyt vähälle. Selkää ei ole kuvattu vuoden 2011 jälkeen, jolloin se oli kunnossa. Nyt uuteen kuvaukseen on syytä, ettei tarvitse arvailla vian laatua sen enempää. Spondyloosi jo pelkkänä sanana heiluu kuin irvistelevä peikko mielen tak

Vuosi Nomsaa ja kahdeksan Hippaa

Kuva
Neiti 234 eli Nomsa täytti vuoden huhtikuun 23. päivä ja Hippa mahtavat kahdeksan vuotta 3. toukokuuta, joten molempien synttärit voi hyvin käsitellä yhdessä julkaisussa. Kuopus on virkeä ja iloinen, hieman jääräpäinen mutta ihastuttava persoona. Se on äärettömän laumavetoinen yksilö. Vieraita kohtaan Nomsa on aluksi varautunut, mutta kun ystävystyy, tekee sen täysillä. Ihan kuin kaiken muunkin. Nuoren koiran epävarmuus näyttäytyy koira- ja ihmiskohtaamisissa melko samanlaisena hyökkäys on paras puolustus -tyylinä, mutta rauhoittuu saman tien kun huomaa, ettei tilanne ole niin vakava kuin miltä ensisilmäyksellä äkkinäinen maalaistollo luulisi. Onneksi olemme törmäilleet mukaviin koiriin, jotka ovat ottaneet hulluttelut rennolla asenteella. Lisää vaan niin hyvä tulee. Treenirintamalla olen repinyt haivenia päästä, kun ei homma etene. En vain osaa palkata oikealla tavalla ja siinä turhautuu sekä koira että ohjaaja. Muutama päivä sitten Mari kysyi treenaamaan läheiselle ruohokentäll

Lintuhavainnot 1. kvartaali

Kuva
Aloin vuoden alusta elvyttää vanhaa harrastusta eli lintuhavainnointia. Tarkempi lista päivämäärineen ja havaintopaikkoineen on tiedostoissa, mutta laitetaan tähän muuten vaan muistiin tammikuun alusta maaliskuun loppuun tehdyt havainnot. Mielenkiintoinen havainto oli se, että maaliskuussa ei tullut yhtään uutta havaintoa. Ihmettelen miksi, mutta saahan sitä ihmetellä. Nyt huhtikuussa lajikirjo karttuu lähes joka päivä vähintään yhdellä uudella lajilla. Kun nyt yrityselämässä ollaan, lista jatkuu sitten kun kesäkuu on ohi ja toinen kvartaali valmiina. 1. talitiainen 2. sinitiainen 3. harakka 4. korppi 5. varis 6. punatulkku 7. mustarastas 8. tilhi 9. metso 10. teeri 11. varpunen 12. käpytikka 13. naakka 14. palokärki 15. keltasirkku 16. töyhtötiainen 17. närhi 18. pulmunen 19. urpiainen 20. kalalokki 21. töyhtöhyyppä 22. pyrstötiainen 23. joutsen 24. kurki 25. västäräkki 26. sepelkyyhky 27. peipponen 28. punarinta 29. telkkä 30. naurulokki 31. ru